62. luku, jossa neulon perhoshuivin

Jotkut neuleet ottavat aikansa valmistua. Milloin ohje ei inspiroikaan, ohje ei puhukaan samaa kieltä, neule unohtuu kiireellisempien tieltä, neuletta pitää neuloa salassa tai lanka loppuu kesken. 

Keväällä 2013 ostin Lahdesta punaoranssia Sirdar Snuggly Baby Bamboota (bambu-villa) ja oranssia Cataniaa (puuvillaa). Mielikuvissani ailahteli jo silloin huivi, johon yhdistäisin jotenkin nämä kaksi eripaksuista lankaa. Langat eivät ehtineet marinoitua kauaa varastossa, kun jo syyskuussa löysin juuri julkaistusta Knittystä Nymphalidea-huivin (nimi tarkoittaa perhossukua). Vaikka alkuperäisessä mallissa langat ovat samanpaksuiset, niin huomasin heti mallin sopivan hyvin myös eripaksuisille ja -tekstuurisille.

Heitin langat heti puikoille ja huomaisin mallin olevan mielenkiintoinen, juuri sellainen, joka pitää kiinnostuksen yllä. Toisessa reunassa on sileää oikeaa ja nurjia kerroksia, kun taas toisessa reunassa on lyhennettyjen kerrosten ryydittämää pitsineuletta. Toki lopulta ohjeessa jäädään toistamaan yhtä ja samaa, mikä saattaa pitkästyttää lyhytpinnaisimpia neulojia, etenkin kun kerrokset kasvavat koko ajan. Heidän pelastuksensa on, että huivin voi päättää melkein koska tahansa.

Huivin valmistuminen keskeytyi, koska joku saituri oli ostanut vain yhden kerän Baby Bamboota. Onneksi sain kuitenkin tilattua Pitsistä ja Palmikosta sitä lisää samassa värissä. Huivi valmistui kesäkuussa 2014, mutta en ihan tullut sen kanssa sinuiksi. Sitä oli mielestäni vaikea saada järkevästi puettua. Toki sen sai heitettyä taiteellisesti olkapäille, mutta käytössäni se myös hyvin taiteellisesti valui lähes saman tien alas. Surin jo, että nyt tämä kaunispintainen ihanuus jää hattuhyllylle nököttämään. Kunnes sitten ollessani kiireessä lähdössä jonnekin nappasin sen vain käteeni, unohdin tuskailut huivin erikoisesta muodosta ja kietaisin sen kaulaani kuin se olisi ollut tavallinen suorakaiteenmuotoinen huivi. Voilá! Nympalideasta tuli viime syksyn lempihuivini!

Malli: Nymphalidea by Melinda Vermeer, rav
Lanka: Schachenmayr SMC Catania, oranssi,
Sirdar Snuggly Baby Bamboo DK, punaoranssi 100 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: yläreuna 122 cm

Äiti taisi hieman kadehtia huiviani, joten neuloin hänelle oman joululahjaksi Drops Loves You III -kampanjalangasta (alpakka-villa). Ajattelin puna-valkoisen värityksen olevan ehkä liian pirteä, joten värjäsin valkoisen langan sinipuulla. Langasta tuli ehkä hieman liian vaaleaa, koska puolet koostumuksesta on alpakkaa. 

Pitkästä aikaa oli mielenkiintoista neuloa vaihtelevanpaksuisesta langasta, mitä en olekaan harrastanut sitten neulojanurani alkuaikojen (lukuunottamatta omia käsinkehruitani)! Kaikenkaikkiaan nämä huivit olivat kivoja toteuttaa, ainoa, mitä kadun, on etten tehnyt kumpaakaan liukuvärjätystä, Ravelryn nymphalideaprojektit ovat nimittäin täynnä ihastuttavia liukuvärjättyjä.

Malli: Nymphalidea by Melinda Vermeer, rav
Lanka: Drops Loves You III, punainen 75 g, sinipuuvärjätty 50 g
Puikot: 5,5 mm
Koko: yläreuna 122 cm

61. luku, jossa aloitan kahdeksikolla

Eihän ole mitenkään myöhäistä esitellä elokuussa valmistuneita sukkia? Valokuvaamiseni on taantunut niin pahoin, että sain valokuvatuksi nämä vasta joulukuussa, ja sittenkin bloggaaminen vielä unohtui. Malli on Knittyssä julkaistu Longitudinal, joka on saanut innoituksensa siitä, että suurin osa pituussuunnassa tehdyistä sukkamalleista alkavat esim. jalan ulkosyrjästä, jatkuvat jalan päältä sisäsyrjään ja sitten jalan alta takaisin aloituskohtaan ulkosyrjään. Tällaisten mallien ongelmana tietenkin on, että liukuvärjättyjä lankoja käytettäessä saattaa aloitus -ja lopetuskohtaan tulla ikävästi erottuva värivaihto. Sen sijaan Longitudinaleissa aloitetaan toisesta syrjästä ja neulotaan yhtä aikaa sekä jalan ylä -että alapuoli.

Sukkien neulontaan tarvitaan joustavakaapelinen pyöröpuikko, tavallisilla kankeakaapelisilla pyöröpuikoilla tätä ei kannata lähteä yrittämään. (Mainos: Knitpron 2,5 mm pyöröpuikko oli oikein hyvä, sen minulle valitsi Anu Pitsistä ja palmikosta.) Sukat aloitettiin kahdeksikkoaloituksella ja yhteensä yli sadalla silmukalla. En ole aikaisemmin oikein onnistunut kahdeksikkoaloituksen kanssa, joten vähän epäilytti. Mutta onnistuihan se ensi yrittämällä! (Lukuunottamatta sitä, että neuloin molemmat puikot kiertäen, joten aloitus erottuu.) Kantapää toteutettiin lisäyksillä ja kavennuksilla, ja väitänkin, että jos ja kun aloituksen osaa, niin Longitudinalit ovat jopa helpommat kuin perinteiset sukat. Lopuksi viimeisen kerroksen silmukat silmukoidaan yhteen.

Malli: Longitudinal by Nicola Susen, rav
Lanka: Austermann Step Holiday Color, 78 g värissä koralle
Puikot: Knitpron 2,5 mm pyöröpuikko
Koko: (luultavasti) I, n. 39-40

Suunnittelin pitäväni sukat itse, mutta ne osoittautuivatkin liian suuriksi, joten päädyin vakioratkaisuuni, eli lahjoitin äidille. Kokoluokitus (A, B, C, D jne.) oli minulle outo, joten päättelin koon ilmoitettujen tuumamittojen mukaan. Luultavasti tein mallitilkunkin, mutta ei sitä enää voi muistaa. Ainaoikein -neuleen ansiosta sukat myös joustavat kivasti jalan ympärysmitan mukaan ja mukautuvat paremmin kuin perinteinen sukka jalan ja säären kaarteisiin. Malli vaatii langan, jossa on pitkät väriliu´ut, sillä siten mallin nerous pääsee parhaiten esille. 

Vähän tuoreempaa tuotosta on tämä tiskirätti. Uusien ohjeiden etsimisen sijasta käännyin vanhan lehtivarastoni puoleen ja löysin kuudesta auringon muotoisesta ympyrästä toteutetun huivin. (Vaikka nyt näin valokuvana tuo muistuttaa mielestäni sirkkelin terää...) 

Malli: Tuscan Sun Scarf  by Nicky Epstein

Lähde: Designer Knitting Spring/Summer 2009 

Lanka: Novita Suvi, 29 g

Puikot: 4,5 mm

Kaivelin myös toisella tavalla vanhaa varastoani, eli Ravelry-jonoani. Välipalaneuleen* tarpeessa otin puikoilleni Scallop Lace Hatin, jonka aion lahjoittaa sytomyssykeräykseen.

Malli: Scallop Lace Hat by Leah Coccari-Swift, rav

Lanka: Novita Luxus Cotton, 44 g

Puikot: 3,5 ja 4,5 mm

(*Luulen muuten, että kaikki neuleeni ovat nykyään "välipalaneuleita", jotka aloitan siksi, koska en ehdi isompaa aloittaa.)

60. luku, jossa osallistun kehruuhaasteeseen

Olen vähän laiminlyönyt kehtuuharjoitteluani, joten olin innoissani, kun kuulin Merinellen kehräyshaasteesta. Vuosi näyttää, pysynkö mukana vai putoanko kyydistä kuten useimmista yhteisneulonnoistani yms. Tammikuu ei näyttänyt lupaavalta, sillä sen tehtävää en ehtinyt tehdä, koska tammikuu meni näin: "Mikä tammikuu? Ai nyt vai, eikös juuri ollut joulu, oho, nyt onkin tammikuun viimeinen viikko, jaa, hei hei tammikuu." 

Mutta onneksi helmikuussa tuli mummulavierailu ja pääsin jälleen tapaamaan mummulan rukin! Haasteen kahdesta vaihtoehdosta valitsin raitalangan, koska minulla ei ole kuin kirpparilta pelastetut (joita en ole vielä koskaan kokeillut) karstat karstamyllystä puhumattakaan. Tässä raitavaihtoehdossa piti siis tehdä kaksi-tai useampisäikeistä raitalankaa, mutta ei ketjukerraten, kuten ensimmäisenä tekisi mieli tehdä. Sen sijaan piti kehrätä kaksi samanlaista erillistä säiettä, joissa on vuorotellen kumpaakin väriä, ja kerrata ne yhteen.  

Kauan sitten kokeilua varten ostamistani kuiduista valitsin valkoisen ja harmaaruskeakirjavan BFL:n. Otin kumpaakin laatua vain 60 g, jotta hommaan ei menisi ikä ja terveys. Kuvittelin osaavani jo kehrätä tasaista, mutta tämä projekti otti minulta luulot pois. Tarkemmin asiaa pohdittuani havaitsinkin, että viimeksi saamani kaunis, tasainen lanka oli käyttämäni hahtuvan ansiota. Nyt en jaksanut jakaa BFLlettejä tarpeeksi ohuiksi nauhoiksi, enkä ehtinyt venyttää niitä perinnerukin vauhdissa tarpeeksi. 

Vierailuni aikana ehdin kehrätä ainoastaan säikeet rullille, jotka sain onneksi ottaa mukaani. Kotona sitten (annettuani niiden levätä n. viikon) kertasin ne yhteen värttinällä. Jo kerratessani näin aavistukseni käyvän toteen, eli ei mennyt ihan putkeen tämä tehtävä. Se tasaisen langan taito olisi ollut elintärkeä tässä tehtävässä.

Minua kiinnosti kuitenkin kokeilla, miltä lanka näyttäisi neulottuna, ja vahingossa sinne on eksynyt muutama aito raitakin (tarkoitus oli alunperin tehdä vain pieni mallitilkku, mutta neule ei päästänyt minua otteestaan). 107 g ja 90 m, 8 WPI. Bongasin myös yhden kohdan, jossa langan väri vaihtui kuin veitsellä leikaten molemmissa säikeissä yhtä aikaa!

Vaikka lanka ei olekaan ihan onnistunutta, niin kun en kerro, millaista siitä olisi pitänyt tulla, niin asiaa tuntematon pitää sitä tietenkin aivan ihanana. Se oli myös kastelun jälkeen mukavasti tasapainossa ja mukavaa neuloa (paitsi ne muutamat kohdat, joissa oli ohuenohutta siansaparoa). Ja annan itselleni 10 pistettä papukaijamerkkeineen, että sain helmikuun langan helmikuun aikana valmiiksi! Ja vielä blogattuakin (helmikuuta on 2 tuntia jäljellä :-P)! Odotan innolla maaliskuun tehtävää ja värjäsin jo kuituakin, aika näyttää voinko käyttää sen maaliskuussa vai käytänkö sen tammikuun kehruuseen.

59. luku, jossa on kaksijakoiset fiilikset

No onkos tullut kesä 

nyt talven keskelle, 

ja blogataankos unohtuneista 

kesäneuleista?

Kesällä (voih, muistatteko, että sellainenkin oli vielä hetki sitten?) matkalle lähtiessäni oli jälleen kerran tuttu mitä-mä-neulon-mulla-ei-ole-mitään-neulottavaa-nyt-pakko-keksiä-äkkiä-jotain -paniikki. Käytin vanhaa tuttua ratkaisua, eli ohuesta langasta tehtyä sukkaa nostettujen silmukoiden muodostamalla kuvioinnilla. Langan ostin pari vuotta sitten yhdeltä Lahden matkalta väriterapiaksi. Jossain vaiheessa harkitsin siitä baskeria, mutta onneksi tulin järkiini, väritys kun on hieman villi kasvojen lähelle. (metrilakuoksennus sirkuksessa) Nyt valitsin harmaan Fabelin toiseksi väriksi tasapainottamaan ja korostamaan sitä.

Neuloin sukat kärjestä varteen. Raitojen vaihtokohdassa tein nostettujen silmukoiden muodostamaa kirjoneuleen tapaista. Eli nostin 1 s neulomatta ja neuloin 1s, toistaen koko kerroksen ajan. Kun tuli seuraava vaihto, tein toisinpäin, eli neuloin 1 s ja nostin 1 s neulomatta.

Kiilankin tein, mutta innostuin liikaa raidoituksesta, sillä tein kantapään aukon liian myöhään (jälkikäteen tehtävä kantapää siksi, että en osaa ilman ohjetta tehdä muuta kantapäätä kärjestä aloitettaviin), joten kantapäähän tuli ainakin parin kiilalisäyksen verran liikaa tavaraa.  Varressa jatkoin II ja III puikoilla kuvioneuletta ja I ja IV puikoilla 1o, 1n -resoria, jotta sukat pysyisivät myös jalassa. Jatkoin vartta niin pitkälti, että värimallikerta meni loppuun. Katkaisin langan ja siirryin tekemään toista sukkaa, jotta saisin samanlaisen. Pisteet langalle siitä, ettei siinä ollut solmuja, eikä varsinkaan sellaisia, joiden jälkeen langan väri olisi vaihtunut! Värit vaihtuivat saksalaisen täsmällisesti samoissa kohdin (tietenkin pientä epäsuhtaa on, mutta se johtuu oman käsialani muutoksista). 

Jossain välissä tein myös ensimmäisen kantapääyritelmän. Ja toisen. Ja kolmannen. Sitten täytyi Svetlana Rönkön tavoin todeta "Pashasta ei saa konvehtia". Päätin tyytyä siihen mörvelöön, jollainen kantapäästä tuli. Kastelu paransi vähän tilannetta, mutta kantapää on edelleen liian iso ja varsinkin ilman jalkaa sukan sisällä suoraansanottuna aika hirveän näköinen.

Neuloin sitten vartta. Sen jälkeen neuloin vielä vähän vartta. Neulottuani vartta neuloin vielä vähän vartta. Lopulta parin kuukauden päästä aloituksesta värilanka osoitti loppumisen merkkejä. Päätin sukan muutamalla sentillä 1o, 1n -resoria koko sukan ympäri ja italialaisella päättelyllä. 

Malli: omasta päästä
Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks India, 73 g
             Drops Fabel, 58 g
Puikot: 2,5 mm neliskanttiset sukkapuikot

Mutta jos kantapäästä tuli surkea yritelmä, niin sen sijaan olen erittäin tyytyväinen pohjelisäyksiin, sillä ne sopivat justiinsa niin kuin pitää. Myös kärki muotoutuu varpaisiini juuri passelisti ja pidän paljon italialaisesta päättelystä. Näin ohuesta langasta toteutettuna nostettujen silmukoiden kirjoneule ei erotu kovin hyvin, varsinkaan varressa, kun sukka on jalassa. Kaiken kaikkiaan näitä sukkia tehdessä oli kaksijakoiset fiilikset. Välillä ajattelin:

"Kuka idiootti päätti tehdä tällaisen sukat?"
"Kuka idiootti valitsi näin ohuen langan?"
"Kuka idiootti päätti tehdä polvisukat?"
"Eikö tää lanka voisi jo loppua?"
"Toi kantapää on aivan kauhea." 

Välillä taas ajattelin:

"Vitsit kun näistä tulee komiat."
"Tosi siistiä saada kerrankin polvisukat."
"Jihuu, minäkin teen nyt sellaiset ohuet sukat mitkä ovat hip nettineulojien keskuudessa" 
"Mikähän väri on seuraavaksi vuorossa?
"Nää pohjelisäykset on just hyvät."

58. luku, jossa neulotaan virtahepo

(Olen ihan hiljaa jälleen kerran pitkäksi venähtäneestä bloggaustauostani, ja toivon, ettei kukaan huomaa...)

Neulekisällivuoteni oli kaoottista aikaa WIP-rintamalla. Ideoita tuli ovista ja ikkunoista, ja kaikkia piti päästä heti kokeilemaan. Puhumattakaan siitä, että aina välillä piti saada helppo neule oppitunnilla neulottavaksi tai bussimatkalle. Bussimatkasta sai alkunsa myös eräs virtahepo. Mietin uutta helppoa neuletta bussiin, kun huomasin kirjahyllystäni minua tuijottavan syyllistävästi jo kauan sitten ostamani Sarah Keenin Knitted Wild Animals -kirja, josta en ollut neulonut vielä mitään. Lanka-arkussani minua tuijotti syyllistävästi monta kerää Novitan Samosta, jotka ostin neulojaurani alkuaikoina (koska Vilén sai halvalla ja en ollut yhtä anti-pastellinen kuin nykyään). Niinpä yhdistin nämä kaksi syyllistävää asiaa, eivätkä ne mulkkaa minua enää yhtään niin pahasti.

Kirjan eläimet eivät ole yksi-yhteen aitojen eläimien kanssa, vaan niitä on tyylitelty. Pidän erityisesti raajoista, sillä ne ovat jokaisella eläimellä erilaiset (eikä vain tyyliin "ruskeat pötkylät apinalle ja oranssit tiikerille). 15 eläimen joukosta löytyy mm. leijona, pingviini ja oma lempparini pahkasika ;) Ohjeissa kaikki kappaleet neulotaan tasona, mutta kuka niitä saumoja jaksaa ommella? Muutin siis kaikki kappaleet, korvia lukuunottamatta, 3,5 mm sukkapuikoilla neulottaviksi. Tein myös muita viimeistelyä helpottavia ratkaisuja, kuten vartalon silmukoiden poimiminen suoraan ala-osan (eli persustan) silmukoista.

Puikkokooksi valitsin vähän pienemmän mitä Samokselle suositellaan, jotta täyte pysyisi piilossa. Puuvilla-akryylinen lanka ei antanut käsialalle yhtä paljon anteeksi kuin villa, joten puikkojen vaihtokohtaan tuli selkeästi erottuvat pystyraidat. Mutta vanha kunnon kastelu pelasti jälleen tilanteen.

Malli: Hippo by Sarah Keen, Knitted Wild Animals

Lanka: Novita Samos, 117 g

Puikot: 3,5 mm

Kirjonnan tein Novita Tennesseellä seuraten tarkasti kirjan ohjeita, minulla kun ei ole tasainen kirjontajälki oikein hanskassa. Hippo valmistui lopulta toukokuussa ja heinäkuussa sen sai serkkuni uudenuutukainen vauva, joka ei tosin ymmärtänyt lahjastaan vielä mitään ;)

57. luku, jossa tutkitaan, mitä on tullut tehtyä

Näin juhannuksen kunniaksi onkin hyvä esitellä vuoden alkupuoliskon juttuja bloggaustaukoni ajalta!

Heti vuoden alussa bongasin Lankahelvetti-blogista ohjeen varrellisiin huopatossuihin. Äiti oli ehtinyt jo ilmoittaa kadehtivansa isän uusia huopatossuja, joten tilanne piti tietenkin korjata. Punaista Huopasta oli paljon, joten sitä. Sopiva sävy (eli siis sama ;)) kaveriksi löytyi Nallevarastostani. En jaksanut lähteä neulomaan tavallista resoria käsin, vaan tekaisin sen nopeasti neulekoneella. Muuten tein ohjeen mukaan. Huovutettuani venytin tossut äidin kävelykenkien päälle kuivumaan (vinkki: jos aiot kuivattaa tällaiset resorireunaiset huopatossut kenkien päällä, kenkien varsi ei saa olla pitkä, sillä silloin se venyttää resorin). Minä ja äiti olemme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Malli: Varrelliset huopatossut aikuiselle by Henna J. / Lankahelvetti, Ravelry
Lanka: Novita Huopanen, 106 g
           Novita Nalle 34 g
Puikot: 6 mm

Hyvämuistisimmat lukijani saattavat muistaa ennen ex tempore -bloggaustaukoa neulomani 1898 -pipot. Ei kahta ilman kolmatta joten oman ja isän pipon lisäksi tein vielä samalla mallilla pannan äidille. Ei, lanka ei loppunut kesken, vaan näin se oli tarkoitettukin, äitini kun ei ole yhtään pipoihmisiä. Yhdistin reunat virkkaamalla.

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: Natura Laurin villalanka, 48 g
Puikot: 4,5 mm kantikkaat

Lisäksi jossain välissä neuloskelin hätätilamyssyn vauvalle. Hätätila siksi, että tarvitsin nopeasti helpon neuleen, kun menin koulutuksen teoriatunneille. Vaaleanpunaista Wool Sävyä oli eksynyt talouteen joskus, joten paremman puutteessa nappasin sen ja puikot mukaan.

Malli: Vauvan kypärämyssy by Minna Metsänen, Ravelry

Lanka: Novita Wool Sävy, 33 g

Puikot: 3,5 mm kantikkaat

Pitkästä aikaa harrastin korttiaskarteluakin, kun oli äitienpäivä. Tällaisen kortin tein äidilleni. Leikkasin perhoskuvio-lävistäjällä värikkäästä kukka-mainoksesta perhosia, väritin niiden vartalot mustalla tussilla ja taivutin niiden siipiä ylöspäin. Liimasin perhoset paperille vartalon kohdasta. 

Tämä kortti meni mummulle:

Korttien kera toivotankin hyvää juhannusta!

56. luku, jossa esittelen vinksahtaneita lankoja

Hupsistakeikkaa, bloggausväli venähtikin yhtäkkiä lähes kolmeksi kuukaudeksi. Olen huomannut, että mitä kauemmin tauko kestää, sitä vaikeampi on saattaa itsensä takaisin oikeanlaiseen kirjoitusvireeseen. Kun taas monta juttua lyhyellä aikavälillä kirjoittaessani teksti syntyy kuin itsestään. Bloggaustaukoni aikana olen neulonut tavalliseen tahtiini ja valmistakin on tullut, mutta tässä luvussa en vielä niitä esittele, syystä että päättelykeiju ei asu meillä. Mutta tärkeintä on, että nyt olen back in business. 

Muistatteko vielä taannoisen bloggaukseni Veljekset Keskisen lankatarjonnasta? Tässä hieman päivitystä, pääsin käymään siellä alkukuusta. Sitä pikkuista Taito-Shoppia ei enää ole, mutta sen poissaoloa lieventi lehtiosastolta löytynyt Knitter´s Magazine! Lisäksi löysin kirjaosastolta lähes ilmaiseksi käsityökirjoja. Kirjat olivat muistaakseni 1-5 €.

Lankaosastolla ei ollut enää hörhelölankoja, sen sijaan neonvärit porskuttivat edelleen. Merkeistä paikalla edelleen perusNovita, Gründl ja Madame Tricoten akryylit. Tässä muutama mielenkiintoinen uusi tuttavuus. 

Puuvilla-akryylinen SMC Sun City Protect UV-suojakertoimella.

Merino Blend Prints olisi ollut huokeaa 100 % merinoa, mutta väri ei oikein natsannut, vaikka olisihan tästä voinut tehdä vaikka jollekin vauvalahjan.  

Gründlin Cotton Quick -puuvillalanka.

Moppari-kierrenarua.

Siinä olivat mielenkiintoiset uudet tuttavuudet. Seuraavat langat ovat mielenkiintoisia, mutta varsin vinksahtaneella tavalla. Mielestäni jotkut langat voisi kyllä jättää tekemättä. Vannoutuneiden luonnonkuitufriikkien kannattaa nyt lopettaa lukeminen, sillä seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa hengenahdistusta ja silmien sokeutumista.

Gründlin Flash -neonlanka. Sisältö niin keinokuituinen, että kerä natisi kuin pakkaslumi, kun otin sen käteeni. Laitoin äkkiä takaisin hyllyyn. Valkoinen läiskä on oikeasti tuota neonkeltaista.

Madame Tricoten Shiny polyester-lurexia. Tästä ei tekokuidummaksi voi mennä. Varsinkin vihreä näyttää joulukuusenköynnökseltä ja siltä se myös tuntuu. Ainoa mihin pystyn tämän kuvittelemaan on extra-blingi joulukranssi sen kuusenköynnöksen lisäksi.

Arvaatteko, mitä lankaa ostin? Luultavasti ette. Ei, en ostanut neonlankaa vaan vihreää ja keltaista 7 veikkaa! Minä, joka inhoan keltaista ja vihreää en käytä. Kyllä, ihan itseäni varten ostin. Saattepa vielä nähdä. Ei ihan ensi luvussa, mutta tulevaisuudessa (tällä kertaa ette joudu odottamaan kolmea kuukautta!).