Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinteet. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. tammikuuta 2013

32.luku, jossa huomaan kehittyneeni

Minulla on muutenkin nyt projektina pienentää UFOjen lukumäärää, ja siihen kategoriaan sopi hyvin myös keskeneräisten kehruitten valmiiksi tekemistä. Kesällähän tein loppuun yhden punaisen vyyhdin, ja toista säiettä jäi hiukan. Nyt tein  säikeestä kerijälaitteelta sisältäpäin purkautuvan kerän ja vuoristolaiskertasin ottamalla toisen langan kerän sisältä ja toisen päältä. Olin odottanut, että tästä olisi seurauksena kamala takku, mutta sehän sujui hyvin! Ja langasta tuli tasaista, mikä on minulle uutta.


Lanka pysyi tasaisena tasan niin kauan kuin vyyhtesin sen kerinlehdille. Kerinlehdistä irtosi rengas, ja tästä eteenpäin vyyhdistä tuli kireämpi ja sain vain vaivoin suoritettua vyyhteämisen loppuun. Jos tämä olisi ollut jotain tärkeämpää lankaa, olisin vyyhtennyt langan uudestaan, mutta päätin antaa olla. Kastelin langan ja annoin kuivua pienen painon kanssa. Vyyhdin löysemmät langat olivat siellä täällä kiertyneet itsensä  kanssa ja muutenkin kiharia (ks. kuva). Nyt vain sitten miettimään, miten saisin saman efektin tarkoituksella ;). Laskutoimitukseni mukaan lankaa on 26 g ja 87 m.

Violetti lanka on värttinäkehrätty Novita Hahtuvaisesta (en ole vielä antanut itseni koukuttua nettiluxuskuituihin). Sen kehräämisen aloitin ex tempore syksyllä, kun lueskelin Tuulia Salmelan kehräyskirjaa ja oli pakko heti saada jotain työn alle. Sainkin aikaisempaa huomattavasti ohuempaa säiettä. Aina kun pitää oppia jotain uutta, päätin testata navajo- eli ketjukertausta. Usean Youtube-videon jälkeen tykästyin tähän videoon. Harjoittelin ensin kaupan langalla ja uskaltauduin sitten kokeilemaan itse säikeellä, jonka olin kerinyt. Sivistin itseäni myös värttinän painoeroilla, joten lisäsin alle 50 gramman painoiseen värttinääni 30 g painoisen prikan. 



Ihan vielä minusta ei tullut navajokertausexperttiä, mutta elän toiveessa. Suunnilleen 5 cm oli ihanaa tasaista lankaa ja sitten tuli seuraavat 5 cm, jossa asia oli taas päinvastoin. Juujuu, tasaista lankaa saa kaupasta, ja alkuperäinen säiekin oli epätasaista. Välillä kertauksen "solmukohta" katosi täydellisesti ja välillä juuri sillä kohdalla säikeen paksuus vaihtui ja kohta erottui kuin kettu kanalassa.

Navajokertausta voisin kuvailla siten, että kuvittele sinulla olevan kerä lankaa, josta virkkaat sormin piiitkiä ketjusilmukoita. Lähempää tarkasteltuna näet langassa kulkevan kolme lankaa vierekkäin. Aina välillä vastaan tulee kohta, jossa olet virkannut uuden silmukan. Kun tälle ketjusilmukkaketjulle annetaan vielä kierrettä, olet navajokerrannut lankasi! Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen (ei mikään ole ;)), sillä värttinällä (ja rukilla) kerratessa sekä kierteen anto että virkkaaminen tapahtuu samanaikaisesti.

Lankaa tuli 20 g ja 50 m. Huomasin tässäkin kehittyneeni, sillä aikaisemmin olen Hahtuvaisesta saanut huomattavasti paksumpaa ja epätasaisempaa lankaa. (Ks. ao. kuva, vuoristolaiskerrattu, 25 g ja 42 m.)



keskiviikko 17. lokakuuta 2012

24. luku, jossa on terveisiä Kreetalta!

 Äitini täytti vuosia, joten koko kolmen hengen suurperheemme lähti viikoksi Länsi-Kreetalle, Hanian alueelle. Koko reissu meni oikein mukavasti, säätkin suosivat (vain yhtenä päivänä satoi, kuulemma oli kolmas kerta toukokuun jälkeen), ja muutenkin kaikki meni mukavasti ouzoa tai rakia siemaillessa (ouzo = anisviina, raki = paikallinen pontikka).



Käsityökannalta retki oli varsin köyhä, menomatkalla lentokoneessakin parilla rivillä aloitetun neuleen purin kotona ja lankakauppaa ei löytynyt. Mutta tässä muutama etäisesti blogin aiheeseen liittyvä kuva:












Jonkun tilkkupeitto tuulettumassa ;)












Viinitilalla vitriiniin oli laitettu "Greek Macedonian Traditional Costume", vaikka mietinkin, että mitähän tekemistä Kreikan Makedonialla on Kreetan kanssa. Ehkä joku viinitilan perheestä oli sieltä kotoisin? Valitettavasti puku lienee rekvisiittakamaa, sillä samassa tilassa oli myös vanhat kangaspuut, jotka olivat hyvin riisuttua mallia ja päälle heitelty viitteellisesti kangastuotteita.







Ao. kuvassa roomalaisaikainen mosaiikkilattia.





Lisäksi monessa matkamuistopaikassa oli myytävänä erilaisia sulatuslasisia koristeita. Olisin halunnut ottaa pari kuvaa vinkiksi, mutta en sitten kehdannut. (Pääsin ihan pikkuisen joskus kauan sitten kokeilemaan, ja haluaisin kokeilla kunnolla.) Ostin kuitenkin matkamuistoksi itselleni pienen lasisateenvarjon. Tuota onkin sitten kiva katsella sisätiloissa, kun pihalla sataa räntää vaakasuoraan. Lisäksi mukaan lähti ensi vuoden seinäkalenteri Kreetan maisemista, mutta ei mitä tahansa maisemia, vaan George Meisin kuvaamia, jotka ovat kaukana tavallisista turistirantakuvista!



Ja eihän neulojan etelänmatkasta kertova postaus olisi mitään ilman kissaa! Joten tässä blogikissaehdokas nro 4! (Niitä ei ole ollutkaan sitten toukokuun.)

Plussat:

- vaikutti erittäin ystävälliseltä
- hieno poseeraus

Miinukset:

- Finnair, tulli ja vanhempani vastustivat.
- Kissakin olisi varmasti vastustanut, jos olisin yrittänyt viedä sen lämpöiseltä Kreetalta blogikissaksi Suomeen, jossa sisälämpötilakin on alhaisempi kuin Kreetan ulkolämpötila.