torstai 22. marraskuuta 2012

27.luku, jossa tippuu se löyhä ruuvi

Pirtsakka väriteema jatkuu! Hitaasti, mutta (suhteellisen) varmasti valmistuu WIPpejä, eli valmiina pyörökoukutut tossut! Tossut saivat alkunsa, kun paluumatkaneuleenpuutteessa ostin Lahden reissultani harmaata ja valkoista Pirtin kehräämön sukkalankaa, ja käsityöpussissani ei ollut puikon puikkoa, vaan parit virkkuukoukut ja yksi kooltaan (4 mm) sopiva kaksipäinen koukkuamiskoukku. Olin jo aikaisemmin tehnyt lapaset, joten nyt oli tossujen vuoro.




Tossut valmistuivat älä-sitten-ikinä-enää-tee-näin -metodilla, eli virkataan x silmukan pituinen ketjusilmukkaketju, joka sopii hyvin jalkaan ja jatketaan siitä käytännössä merkitsemättä mitään lukuja muistiin, ennen kuin on toisen tossun vuoro. Toista tossua varten onkin sitten kiva tihrustaa kavennuksia ym. Tällä metodilla tehty neule ei ollut ensimmäinen, ja luultavasti en vieläkään opi läksyäni, joten lisää luultavasti tulee.



Kantapää on turkkilainen kantapää, joka tunnetaan myös sädekavennuskantapäänä. Valmistuttuaan tossut olivat kuin peltiä, mutta tiesin niiden rentoutuvan kastelulla. Jostain kumman syystä keksin, että voisin kiskaista tossut kenkieni päälle ja antaa kuivua siinä. Kengän päällä kuivatus ja muotoilu on toiminut taannoin hyvin tehdessäni huopatossuja. Nyt tämä ei kuitenkaan ollut niin hyvä idea, sillä tossut venyivät aika paljon, ja tietenkään koukuttu pinta ei pysy yhtä hyvin ryhdissään kuin huovutettu. Mutta vielä ne pysyvät jalassa ja suuruudesta ei ole muuta kuin kosmeettista haittaa.


Tossun suuhun halusin jotain spesiaalia, ja tässä kohtaa minulta sitten irtosi yksi niistä löyhistä ruuveista. Olen aina vakaasti ollut sitä mieltä, että neulotut tai virkatut pompulat/nypyt ovat hyi, yäk ja kamala miten kasaria. Nyt minusta kuitenkin tuntui, että pompuloitahan tähän varteen on saatava. Mallia otin Edie Eckmanin kirjasta Around the Corner: Crochet Borders reunuksesta numero 11. (Kirja ilmestynee ensi keväänä suomeksi nimellä Virkkaa ja viimeistele. Tiedon löysin Minervan kevätkatalogista sivulta 31.) Tyydyin kuitenkin vain yhteen pompulakerrokseen. Lankaa kului valkoista 59 grammaa ja harmaata 62 grammaa.






lauantai 10. marraskuuta 2012

26. luku, jossa esitellään mielenkiintoisia harmaita sukkia

Nyt kun lopultakin esittelen valmistuneita neuleita, niin tässä teille parit harmaat sukat! Hilpeä harmaa!

Ensimmäiset sukat tein koneella itselleni ollessani vielä koulussa. Ne ovat ihan perussukat, kantapää on tehty lyhennetyillä kerroksilla, kuten yleensä koneella neulottaessa. Olen kuitenkin erittäin  tyytyväinen kantapäähän, sillä jaksoin tehdä kantapäästä mallitilkun ennen varsinaista sukkaa. Lyhennettyjen kerrosten kantapään jujuhan teoriassa on se, että koko silmukkaluku jaetaan kahtia, ja tämä luku jaetaan vielä kolmella. Näin kantapäähän tulee silmukoita tasamäärä kumpaankin reunaan ja keskelle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä (= ainakin omassa jalassa) tuo ei toimi, vaan silmukoiden määrää on rukattava suuntaan tai toiseen. Kokeilin siis ensin mallitilkulla, jossa kantapään silmukoita oli tasamäärä. Ei tuntunut hyvältä, joten muutin silmukkamäärää (tunnustetaan, minulla ei ole sukkien lappusia juuri nyt käsillä, voin tarkistaa myöhemmin). Hieno asiallinen selitys. Bravoo.


Lanka on Schoeller+stahlin Fortissima Alpakaa (rav), johon ihastuin sen lupaavan lämpimän koostumuksen (50 % merinoa, 25 % alpakkaa ja 25 % polyamidia) ja unelmanpehmeyden takia. Värikartta ei ollut huimaava, ja ajattelinkin, että olisin värjännyt langan  happoväreillä, mutta kuten näkyy, se on jäänyt. Lanka (ainakin tämä harmaa, ei ole täysin tasaista väriltään, vaan siinä voi olla välillä kymmenenkin silmukan pituisia vaaleampia tai tummempia kohtia.

Omista sukistani tuli melko tiukat, jos ne olisivat olleet vähän tiukemmat, niin niistä olisi tullut jo liian tiukat. Tein toisetkin sukat, joihin lisäsin muutaman silmukan. En ollut varma, mihin lanka riittäisi, joten tein aloituksen jämälangalla, neuloin muutaman kerroksen ja  tein kantapään, terän ja kärjen. Äidin syntymäpäivän lähestyessä kaivoin sukat esiin, purin jämälanka-aloituksen, neuloin noin 10 kerrosta 1x1-resoria (2,5 mm kantikkaat sukkapuikot), ja aloitin sitten pitsisen joustinneuleen puikoilla 3,5 mm. Puikot olisivat voineet olla ohuemmatkin, mutta muut olivat kiinni muissa töissä/hukassa. Lopuksi vielä 10 kerrosta resoria ja Jeny's surprisingly stretchy bind off. Lanka oli varsin riittoisaa, sillä omiin sukkiini meni 57 g ja äidin sukkiin 67 g.




Pitsinen joustinneule on nimeltään Italian Chain Rib, ja bongasin sen mallineulekirjasta The Stitch Collection, jonka ostin viime vuonna Tampereen käsityömessuilta. Tai pitäisikö sitä kutsua kirjasarjaksi, sillä itse kirja on pahvinen kotelo, jonka sisällä on 5 pientä kirjasta, aiheinaan oikein-nurinkuviot, joustimet, pitsit, palmikot ja erikoisuudet. Vähän jään kaipaamaan vielä kirjoneuleosuutta, vaikka en niitä harrastakaan. Pienet kirjaset ovat oikein käteviä mukaan otettavaksi. Kirjassa on ainoastaan sanalliset ohjeet, ja varsinkin pitsineuleisiin olisin kaivannut kuvitettuja kaavioita, etenkin, kun yksinkertaisimpien kuvioiden alapuolella olisi ollut vielä hyvin tilaakin.
Tein googlehaun Italian Chain Ribillä, ja tässä muutama tulos.
Tavalliset sukkani Ravelryssä
Italian Chain Rib -sukkani Ravelryssä




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

25. luku, jossa fantasioidaan

Melko pitkän bloggauspaaston syynä on parikymmentä WIPpiäni, joista teen aina vähän tätä ja vähän tuota, eikä mikään edisty valmiiksi asti. Voisinko toivoa, että sitten ne valmistuisivat kaikki yhtä aikaa? Uusi neule/blogikirjoitus joka päivä! Utopia?

Mutta koska uusia neuleita ei ole, niin kerrotaan sitten vanhoista. Pari viikkoa sitten ilahduin, kun Tekstiiliteollisuuden uudistuneilla sivuilla käydessäni huomasin heidän lisänneen neuleohjeitaan. Ja sieltä löytyi mun kaksi pipoa! Siis katsokaa ja ihailkaa: Ufopipo ja  Ketjupipo.

Idea sai alkunsa, kun viime syksynä juuri koulutuksen alussa Tekstiiliteollisuus pyysi luokaltamme erilaisia neuleita lehteensä ja neulekerhoihinsa. Yksi toivomus oli "Fantasianeule mikrovärjätystä teetee Alpakasta sekä ohje langan mikrovärjäykseen". Fantasianeuletta ei tarkemmin määritelty, joten suunnittelin muutaman omaan makuuni vähän erikoisemman pipon, ja lopulta teetee halusi Ufo -ja Ketjupipot talvella pidettyyn neulekerhoonsa. Lisäksi luokaltamme ko. neulekerhoon pääsi myös Sasha-turbaani, jonka suunnitteli ja toteutti Anna-Leena Kirves. Huomatkaa ihanat koristehelmet pisteenä ii:n päälle!


Kumpikin pipo on perusmallinen ja resorireunainen (tehty samalla ohjeella), mutta erikoiseksi lisäksi Ufopipoon on lisätty avaruusolennon antennikorvat ja Ketjupipoon virkataan ympäriinsä ketjusilmukoita. Minulla oli oikein hauskaa, kun saatuani Ufopipon valmiiksi pistin sen päähäni ja kuljeskelin luokkamme käytössä olleissa kahdessa luokkahuoneessa. Aina, kun tulin näköpiiriin, neulekisällitoverieni naamat levisivät hymyyn kuin Hangon keksit!

Ohjeeni langan mikrovärjäykseen
Ufopipo Ravelryssa
Ketjupipo Ravelryssa 


Perjantaina ilmestyi myös uusin teeteen verkkolehti! Siinä oli monta neuletta neulekisällikavereiltani... mitä vielä odotat, mene katsomaan! (Tämä ei ollut maksettu mainos.)