46. luku, jossa viedään tuliaisia

Hups, edellinen postaus on kirjoitettu 4. elokuuta, siitä on jo melkein kuukausi (vaikka pitempiäkin taukoja tässä blogissa on nähty). Kenties järkytyin siitä, että kirjoitettuani postauksen huomasin tekstiä olevan melkein kaksi sivua. Pitkien sepustusten kirjoittaminen on tyylini, ja sitä en halua (enkä luultavasti edes osaa) lähteä muuttamaan, mutta kenties voisin harkita ainakin pitkien tekstien jakamista pariin postaukseen. Nykypäivänä kun kaikki on niin hektistä ja heti-mulle-kaikki-tänne. Nyt luultavasti hitaimmatkin lukijat ovat saaneet edellisen kirjoituksen loppuun, joten on aika kirjoittaa uutta. Blogin 10 000 kävijän rajakin näyttää ylittyneen kuin varkain!

Ehdin tehdä toissa viikonloppuna pikaisen pe-su -pyrähdyksen Lahteen, jossa oli lauantaina Lauran synttärituparit. Rahaa reisssulla kului kiitettävästi, mutta melkein kaikki meni joko Matkahuollolle tai suoraan kurkusta alas, ja lankaakin ostin vain kaksi kerää. Rahan tuhlaamisen lisäksi harrastin matkalla hieman laifstail -kuvausta:

Tässä tehdään toffeeta!

Browniekeksit olivat todella herkullisia, kuin myös juustokakku ja klassiset siilit.

Ajanvietteeksi muistipeli kuin ennen vanhaan! Muistipelikuvat by Anu.

Tuliaiseksi vein kasvivärjättyä lankaa (vein sitä jo kevättalvella edellisellä vierailullani). Sen perusteella, mitä A ja L viimekesänä luonani värjäsivät, vein A:lle teetee Alpakkaa ja L:lle Sandnesin Lanettia. Lisäksi vein A:n äidille kiitokseksi kolme kerää teetee Pallasta, koska hän on majoittanut minut kaikilla aikaisemmilla Lahden visiiteilläni. Tuliaisistani pidettiin kovasti! Vaikka aika monta kertaa saan vielä Lahdessa käydä, jotta A ja L saavat haaveilemansa villatakkilangat kokoon ;)

(Kuvat on otettu hieman väärään aikaan päivästä, mutta värit toistuvat suhteellisen oikeina.)

Anun langoista ylin on peräisin aluna-viinikivipuretetun kokenilliliemen jälkiliemestä. Alempi vyyhti on alunapuretetusta kokenilliliemestä.

Anun äidin langat on värjätty kokenillilla, sipulinkuorilla ja verihelttaseitikeillä. Kokenillivärjätty on samasta liemestä kuin Anun alempi vyyhti. Huomatkaa jälleen alpakan ja villasekoitteen sävyero!

Lauran langat värjäsin verihelttaseitikeillä ja sipulinkuorten jälkiliemellä. Verihelttaseitikkilanka on samasta liemestä kuin tuo ylemmän kuvan lanka. Oikeasti langat olivat hieman tummempia kuin kuvassa, mutta kuitenkin aika lailla vaaleampia kuin mitä olen aikaisemmin saanut aikaan. Käytin suoraan Tetrin Luonnonvärjäys -kirjan määriä, eli 50 g kuivattuja lakkeja, 10 g alunaa ja 5 g viinikiveä / 100 g lankaa. Oma annostukseni on ollut 15 g alunaa, mutta saattaahan tämä ero johtua muistakin tekijöistä, ja eivät nämä värjäystulokset ole kunnolla vertailtavissa.

12. luukku: Hyvää joulua!

(Joulukiireet yllättivät Mci:n ja sitten nettiyhteys meni pois, joten 12.luukku aukeaa vasta nyt.)

Toivotan rauhallista joulua kera valokuvajoulukortin!

Nyt kun kaikki on vielä kuosissa ja kuusi ei ole tiputtanut neulasiaan, on aika luoda katseet tulevaan vuoteen, ottaa kamera käteen ja miettiä, millaisen joulukortin aikoo sukulaisille lähettää ensi jouluna. Ensi vuoden joulukorttien kuvaaminen on paljon helpompaa nyt kuin ensi marraskuussa, jolloin on suuri todennäköisyys, että maa on mustana. Haeskele siinä sitten joulutunnelmaa Itse olen vankka käsintehtyjen korttien kannattaja, mutta ikinä en ole saanut yhtä paljon palautetta ja kiitoksia kuin viime vuonna, jolloin tein perheelleni joulukortit valokuvasta. Kuvan otin jouluna 2010, kun isäni oli ollut pukkina työkaverinsa perheessä. Käskin isän istumaan keittiön ikkunan ääreen ja itse menin jalustan kanssa pihalle. Otin eri ohjelmilla ja asetuksilla monta kuvaa, josta sitten lähdin muokkaamaan tuota yhtä.

Minä en ole mikään ammattimainen kuvaaja tai edes taitava harrastaja, ja kamerakin on tavallinen pokkari. Siispä vinkitkin olen kirjoittanut tavalliselle tallaajalle. Jos omasta perheestä ei löydy pukkia tai söpöjä lapsia tai kuvattavat juoksevat piiloon, kuvaa vaikka joulukuusi yötoiminnolla pimeässä huoneessa, jossa kaikki valo tulee pelkästään kuusen kynttilöistä.

Muutama vinkki ensi vuoden valokuvajoulukortin tekoon:

- Älä käytä salamaa. Salama saa ihot kiiltämään ja kaikki kalpeiksi kuin lumiukot, puhumattakaan punaisista silmistä. Punainen on jouluinen väri, mutta usko pois, silmissä se ei ole hyvä. Jos aivan välttämättä haluat käyttää salamaa, esim. vilkkaita lapsia kuvatessa, ota selvää, onko kamerassasi punasilmäisyyden estoa tai miten kuvakäsittelet punaiset silmät pois. Salamattomuudesta pääsemmekin seuraavaan vinkkiin, eli:

- Tarvitset jalustan. Ehdottomasti. Tunnelmalliset joulukuvat ovat niin hämäriä, ettei niitä saa käsivaralla kuvattua teräviksi.

- Etsi kamerasi ohjekirja ja ota selvää erilaisista kuvaustoiminnoista, kuten yökuvauksesta.

- Jos sinulla on tuuria, kuvasi on niin hyvä, ettei sille tarvitse tehdä muuta kuin rajata ja lisätä teksti. Muussa tapauksessa käsittele kuvaa kuvankäsittelyohjelmassa.

Käytin ilmaista kuvankäsittelyohjelmaa Paint.NET (täältä). Yo. ennen ja jälkeen -kuvasta näkyy summittaisesti kuvalle tekemäni toimenpiteet. Olen mm. rajannut, suoristanut horisontin, poistanut kynttelikön johdon (ilman muuta meillä on eläviä kynttilöitä :P), poistanut taustalla näkyvät keittiön kaapit ja mikron joko kloonaamalla tai säätämällä kontrastia. Kuvan kehys on muuten pukin parrasta kopioituja  paloja.

Tämä ohje/vinkki kuuluu Mci:n blogin 1/2-joulukalenteriin, jossa julkaisen joka toinen päivä käsityö/askartelu -aiheisen vinkin tai ohjeen joulun odotukseen tai ihan muuten vain. Voit tehdä ohjeillani niin monta tuotetta kuin haluat ja lahjoittaa niitä ystäville, sukulaisille ja kylänmiehille. Älä kuitenkaan tee tuotteita myyntiin. Lisätietoa 1/2 joulukalenterista löydät tämän kirjoituksen lopusta.