71. luku, jossa minulla on suuret luulot Sukka-Finlandiasta

Minulla on nykyään runsaasti töitä, joten minulla ei ole enää niin paljon neuleaikaa, puhumattakaan, että kerkiäisin vielä blogatakin. Joskus jotain vahingossa valmistuukin. Huolimatta ajanpuutteesta päätin suurin suunnitelmin osallistua sukanneulontakilpailu Sukka-Finlandiaan. Viime vuoden Sukka-Finlandiassa sain aikaiseksi ainoastaan lämmittelymallin Keväällä kerran, ja senkin pari kuukautta koko kisan päättymisen jälkeen. Minä vähän vierastan ajatusta, että neuloessa joku muu päättää, miten neulon, enkä saa itse muuttaa ohjetta minulle mieleiseen suuntaan. Onneksi Sukka-Finlandian ohjeissa kaikki rakenteelliset ratkaisut on mietitty niin pitkälle, ettei sooloilulle ole yleensä tarvetta. 

Malli: Keväällä kerran

Suunnittelija: Lumi Karmitsa

Lanka: teetee Pallas, punainen 87 g, Gjestal Maija, valkoinen.  

Puikot: 2,5 mm

Koko: 38

Tänä vuonna optimistisena alkutavoitteena minulla oli, että saisin jokaisen mallin neulottua kisa-aikana. Sen verran sentään tajusin, että nopeudesta minun on turha yrittääkään kisailla. Suurin suunnitelmin ryhdyin neulomaan lämmittelymallia Elämän virta oranssista Vedosta, mutta se jäi joulukiireiden alle. Lopulta maaliskuusssa purin koko alun, koska Naapurin Jannet tein myöskin oranssista (tai no, korallista) langasta, niin tuumasin, että ehkä yhdet oranssit sukat riittävät. Keskeneräisten töitteni kasakin on niin mittava, että näin pääsin eroon yhdestä puikot vievästä työstä. Mallissahan ei ole mitään vikaa, ja haluan joskus sitä kokeilla, kun henkilökohtainen- ja neuletilanne paremmin sallivat.

Kisan ensimmäinen etappi alkoi loppiaisena, mutta minulla oli siinä kohtaa jotain muuta neulottavaa / elämää, niin aloitin vasta neljä päivää julkaisun jälkeen. Sen jälkeen neuloin sitä tavalliseen tahtiini, mikä osoittautui liian hitaaksi, koska eräänä päivänä huomasin, että nythän minulla on jo kiire. Ensimmäisestä sukasta oli valmiina kantapää ja toisesta varsi. Yritin ottaa loppukirin, ja eräänä päivänä töistä tultuani istahdin heti neulomaan kellon kanssa. Selkä kipeänä (olisi pitänyt levätä ensin) väänsin kiilakavennuksia ja mittasin aikaa. Parin tunnin kuluttua kello ja edistymiseni kertoivat armotta, että ei kannata edes yrittää, kun toinenkin sukka on vielä vaiheessa. Heitin pyyhkeen kehään. Sen jälkeen tyydyin vain seuraamaan muiden kisaa ladun reunalta ja neuloskelemaan Janneja omaan tahtiini. Saatuani sukat pois puikoilta ne vielä unohtuivat sohvan selkänojalle. Päättelin sukat vasta pari päivää kisan päättymisen jälkeen.

Sukissa on lankana korallinvärinen Filcolana Arwetta, joka on nyt todella suosittua. Lanka on ihanansileää merinoa, joka taisi vähän kärsiä pakkasen kuivattamista karheista käsistäni. Sukissa on erikoista se, että kiilakavennukset ovat keskellä jalkapöytää. Aikaisemmin en ole saanut kärjen sulkemista silmukoimalla sujumaan yhtä kauniisti, mutta tällä kertaa se onnistui!

Malli: Naapurin Janne, rav

Suunnittelija: Anna Johanna

Lanka: Arwetta, coral, 66 g. 
Puikot: 2,5 mm
Koko: M

Ps. Minut löytää nykyään myös Instagramista nimimerkillä mci_88. 

67. luku, jossa keksin uuden tekosyyn

Olen keksinyt aivan uuden syyn, miksi minulla ei ole mitään uutta valmistunutta neuletta! Perinteisen syyt kuten "ei ole aikaa", "ei ole lankaa" ja "päättelykeiju ei asu meillä" joutavat romukoppaan, kun otan käyttöön tämän: "olen korjannut vanhaa!" Enkä nyt puhu mistään parsimisesta vaan ihka oikeasta neulomisesta.

Ensimmäisenä korjuuseen menivät pitkät polvisukkani harmaasta Fabelista ja kirjavasta Gründlin Hot Socks Indiasta. Linkin takaa paljastuu, että näiden sukkien kantapää oli kerrassaan surkea yritelmä. En sitten kehdannut käyttää näitä yhtään missään. Linkin takaisessa blogikirjoituksen kuvissa olen asetellut sukat kuvaushetkellä sen verran tarkkaan, ettei surkeudesta saa täyttä käsitystä. Mutta kaadetaan blogikulissit tällä kuvalla, jossa vasemmalla on korjaamaton sukka ja oikealla korjattu:

Otin itseäni niskasta kiinni ja poikkaisin sukat nilkasta. India-langasta tein vyyhdin ja suoristin sen kastelemalla, kun taas Fabelin korvasin uudella langalla. India kesti suoristuksen hyvin, ja lopputuloksesta ei erota, että toinen on uutta ja toinen kierrätettyä. (Ja sekin tietenkin auttoi, että en ollut tosiaankaan näitä paljon pitänyt, joten lanka ei ollut vielä päässyt ohenemaan tai huopumaan.) Tällä kertaa neuloin sukkiin ranskalaisen kantapään. 

Kun olin päässyt vauhtiin, otin korjaukseen blogin alkuaikoina tekemäni baskerin. Jo valmistuessaan totesin baskerin resorin olevan hieman löysä, ja melko vähäinen käyttö ei parantanut asiaa. Purin resorin, suoristin taas langan kastelemalla ja neuloin uuden resorin yksinkertaisella langalla ja 3,25 mm puikoilla. Ja, jotta resori ei varmasti venähtäisi, tein joustinneuleen oikeat silmukat kiertäen. Varmistaakseni lämpöisyyden tein reunuksesta kaksinkertaisen.

Enimmäkseen käyttämättä on jäänyt myös ylhäältä alas neulottu vironvillatoppi, joka blogissakin vilahti vain hyvin nopeasti. Tein sen vuonna 2012 KYH-työnä. Ravelryn muistiinpanojen mukaan olen päätellyt työn 1 päivää ennen KYHin päättymistä, joten sen (tai yleisen kyllästymisen) takia päättelin paidan vyötärölle. Vuosien varrella käytin paitaa pari kertaa, mutta jotenkin se ei natsannut. Tänä talvena tarkastelin peilikuvaani ja totesin, että toppihan on auttamatta liian lyhyt. (Muutenkin olen huomannut, että kaikki vaatteeni tuntuvat nykyään liian lyhkäisiltä: sukkien, tossujen ja käsineiden varret sekä paidat. Olen lopettanut pituuskasvuni jo yli kymmenen vuotta sitten, joten lienenkö tulossa vanhaksi ja kärsin vedosta?)




Topista yli jäänyt lanka oli onneksi vielä käyttämättä ja tallella. Ja kaiken kukkuraksi erotin keristä (2 kpl) jopa sen langanpään, jolla minun piti jatkaa neulomista! Neuloin 3 mallikertaa lisää sekä ainaoikeinreunuksen. Sivuissa lisäsin varmuuden vuoksi 2 x 4 s/krs.

Malli: Turquoise top by Anna Kuduja, rav
Lähde: Viron käsityölehti 3/2010
Lanka: Aade Lõng Artistic 8/2, 167 g
Puikot: 3,5 mm

Menneellä viikolla isä tapasi pihalla rusakonpoikasen, josta bloggaaja teki tietenkin heti pääsiäistoivotuksen. Hauskaa pääsiäistä ja muistakaa syödä tarpeeksi suklaamunia!

(Pelko pois, emme käpälöineet poikasta vaan seurasimme sitä kunnioittavan etäisyyden päästä.)

62. luku, jossa neulon perhoshuivin

Jotkut neuleet ottavat aikansa valmistua. Milloin ohje ei inspiroikaan, ohje ei puhukaan samaa kieltä, neule unohtuu kiireellisempien tieltä, neuletta pitää neuloa salassa tai lanka loppuu kesken. 

Keväällä 2013 ostin Lahdesta punaoranssia Sirdar Snuggly Baby Bamboota (bambu-villa) ja oranssia Cataniaa (puuvillaa). Mielikuvissani ailahteli jo silloin huivi, johon yhdistäisin jotenkin nämä kaksi eripaksuista lankaa. Langat eivät ehtineet marinoitua kauaa varastossa, kun jo syyskuussa löysin juuri julkaistusta Knittystä Nymphalidea-huivin (nimi tarkoittaa perhossukua). Vaikka alkuperäisessä mallissa langat ovat samanpaksuiset, niin huomasin heti mallin sopivan hyvin myös eripaksuisille ja -tekstuurisille.

Heitin langat heti puikoille ja huomaisin mallin olevan mielenkiintoinen, juuri sellainen, joka pitää kiinnostuksen yllä. Toisessa reunassa on sileää oikeaa ja nurjia kerroksia, kun taas toisessa reunassa on lyhennettyjen kerrosten ryydittämää pitsineuletta. Toki lopulta ohjeessa jäädään toistamaan yhtä ja samaa, mikä saattaa pitkästyttää lyhytpinnaisimpia neulojia, etenkin kun kerrokset kasvavat koko ajan. Heidän pelastuksensa on, että huivin voi päättää melkein koska tahansa.

Huivin valmistuminen keskeytyi, koska joku saituri oli ostanut vain yhden kerän Baby Bamboota. Onneksi sain kuitenkin tilattua Pitsistä ja Palmikosta sitä lisää samassa värissä. Huivi valmistui kesäkuussa 2014, mutta en ihan tullut sen kanssa sinuiksi. Sitä oli mielestäni vaikea saada järkevästi puettua. Toki sen sai heitettyä taiteellisesti olkapäille, mutta käytössäni se myös hyvin taiteellisesti valui lähes saman tien alas. Surin jo, että nyt tämä kaunispintainen ihanuus jää hattuhyllylle nököttämään. Kunnes sitten ollessani kiireessä lähdössä jonnekin nappasin sen vain käteeni, unohdin tuskailut huivin erikoisesta muodosta ja kietaisin sen kaulaani kuin se olisi ollut tavallinen suorakaiteenmuotoinen huivi. Voilá! Nympalideasta tuli viime syksyn lempihuivini!

Malli: Nymphalidea by Melinda Vermeer, rav
Lanka: Schachenmayr SMC Catania, oranssi,
Sirdar Snuggly Baby Bamboo DK, punaoranssi 100 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: yläreuna 122 cm

Äiti taisi hieman kadehtia huiviani, joten neuloin hänelle oman joululahjaksi Drops Loves You III -kampanjalangasta (alpakka-villa). Ajattelin puna-valkoisen värityksen olevan ehkä liian pirteä, joten värjäsin valkoisen langan sinipuulla. Langasta tuli ehkä hieman liian vaaleaa, koska puolet koostumuksesta on alpakkaa. 

Pitkästä aikaa oli mielenkiintoista neuloa vaihtelevanpaksuisesta langasta, mitä en olekaan harrastanut sitten neulojanurani alkuaikojen (lukuunottamatta omia käsinkehruitani)! Kaikenkaikkiaan nämä huivit olivat kivoja toteuttaa, ainoa, mitä kadun, on etten tehnyt kumpaakaan liukuvärjätystä, Ravelryn nymphalideaprojektit ovat nimittäin täynnä ihastuttavia liukuvärjättyjä.

Malli: Nymphalidea by Melinda Vermeer, rav
Lanka: Drops Loves You III, punainen 75 g, sinipuuvärjätty 50 g
Puikot: 5,5 mm
Koko: yläreuna 122 cm

61. luku, jossa aloitan kahdeksikolla

Eihän ole mitenkään myöhäistä esitellä elokuussa valmistuneita sukkia? Valokuvaamiseni on taantunut niin pahoin, että sain valokuvatuksi nämä vasta joulukuussa, ja sittenkin bloggaaminen vielä unohtui. Malli on Knittyssä julkaistu Longitudinal, joka on saanut innoituksensa siitä, että suurin osa pituussuunnassa tehdyistä sukkamalleista alkavat esim. jalan ulkosyrjästä, jatkuvat jalan päältä sisäsyrjään ja sitten jalan alta takaisin aloituskohtaan ulkosyrjään. Tällaisten mallien ongelmana tietenkin on, että liukuvärjättyjä lankoja käytettäessä saattaa aloitus -ja lopetuskohtaan tulla ikävästi erottuva värivaihto. Sen sijaan Longitudinaleissa aloitetaan toisesta syrjästä ja neulotaan yhtä aikaa sekä jalan ylä -että alapuoli.

Sukkien neulontaan tarvitaan joustavakaapelinen pyöröpuikko, tavallisilla kankeakaapelisilla pyöröpuikoilla tätä ei kannata lähteä yrittämään. (Mainos: Knitpron 2,5 mm pyöröpuikko oli oikein hyvä, sen minulle valitsi Anu Pitsistä ja palmikosta.) Sukat aloitettiin kahdeksikkoaloituksella ja yhteensä yli sadalla silmukalla. En ole aikaisemmin oikein onnistunut kahdeksikkoaloituksen kanssa, joten vähän epäilytti. Mutta onnistuihan se ensi yrittämällä! (Lukuunottamatta sitä, että neuloin molemmat puikot kiertäen, joten aloitus erottuu.) Kantapää toteutettiin lisäyksillä ja kavennuksilla, ja väitänkin, että jos ja kun aloituksen osaa, niin Longitudinalit ovat jopa helpommat kuin perinteiset sukat. Lopuksi viimeisen kerroksen silmukat silmukoidaan yhteen.

Malli: Longitudinal by Nicola Susen, rav
Lanka: Austermann Step Holiday Color, 78 g värissä koralle
Puikot: Knitpron 2,5 mm pyöröpuikko
Koko: (luultavasti) I, n. 39-40

Suunnittelin pitäväni sukat itse, mutta ne osoittautuivatkin liian suuriksi, joten päädyin vakioratkaisuuni, eli lahjoitin äidille. Kokoluokitus (A, B, C, D jne.) oli minulle outo, joten päättelin koon ilmoitettujen tuumamittojen mukaan. Luultavasti tein mallitilkunkin, mutta ei sitä enää voi muistaa. Ainaoikein -neuleen ansiosta sukat myös joustavat kivasti jalan ympärysmitan mukaan ja mukautuvat paremmin kuin perinteinen sukka jalan ja säären kaarteisiin. Malli vaatii langan, jossa on pitkät väriliu´ut, sillä siten mallin nerous pääsee parhaiten esille. 

Vähän tuoreempaa tuotosta on tämä tiskirätti. Uusien ohjeiden etsimisen sijasta käännyin vanhan lehtivarastoni puoleen ja löysin kuudesta auringon muotoisesta ympyrästä toteutetun huivin. (Vaikka nyt näin valokuvana tuo muistuttaa mielestäni sirkkelin terää...) 

Malli: Tuscan Sun Scarf  by Nicky Epstein

Lähde: Designer Knitting Spring/Summer 2009 

Lanka: Novita Suvi, 29 g

Puikot: 4,5 mm

Kaivelin myös toisella tavalla vanhaa varastoani, eli Ravelry-jonoani. Välipalaneuleen* tarpeessa otin puikoilleni Scallop Lace Hatin, jonka aion lahjoittaa sytomyssykeräykseen.

Malli: Scallop Lace Hat by Leah Coccari-Swift, rav

Lanka: Novita Luxus Cotton, 44 g

Puikot: 3,5 ja 4,5 mm

(*Luulen muuten, että kaikki neuleeni ovat nykyään "välipalaneuleita", jotka aloitan siksi, koska en ehdi isompaa aloittaa.)

60. luku, jossa osallistun kehruuhaasteeseen

Olen vähän laiminlyönyt kehtuuharjoitteluani, joten olin innoissani, kun kuulin Merinellen kehräyshaasteesta. Vuosi näyttää, pysynkö mukana vai putoanko kyydistä kuten useimmista yhteisneulonnoistani yms. Tammikuu ei näyttänyt lupaavalta, sillä sen tehtävää en ehtinyt tehdä, koska tammikuu meni näin: "Mikä tammikuu? Ai nyt vai, eikös juuri ollut joulu, oho, nyt onkin tammikuun viimeinen viikko, jaa, hei hei tammikuu." 

Mutta onneksi helmikuussa tuli mummulavierailu ja pääsin jälleen tapaamaan mummulan rukin! Haasteen kahdesta vaihtoehdosta valitsin raitalangan, koska minulla ei ole kuin kirpparilta pelastetut (joita en ole vielä koskaan kokeillut) karstat karstamyllystä puhumattakaan. Tässä raitavaihtoehdossa piti siis tehdä kaksi-tai useampisäikeistä raitalankaa, mutta ei ketjukerraten, kuten ensimmäisenä tekisi mieli tehdä. Sen sijaan piti kehrätä kaksi samanlaista erillistä säiettä, joissa on vuorotellen kumpaakin väriä, ja kerrata ne yhteen.  

Kauan sitten kokeilua varten ostamistani kuiduista valitsin valkoisen ja harmaaruskeakirjavan BFL:n. Otin kumpaakin laatua vain 60 g, jotta hommaan ei menisi ikä ja terveys. Kuvittelin osaavani jo kehrätä tasaista, mutta tämä projekti otti minulta luulot pois. Tarkemmin asiaa pohdittuani havaitsinkin, että viimeksi saamani kaunis, tasainen lanka oli käyttämäni hahtuvan ansiota. Nyt en jaksanut jakaa BFLlettejä tarpeeksi ohuiksi nauhoiksi, enkä ehtinyt venyttää niitä perinnerukin vauhdissa tarpeeksi. 

Vierailuni aikana ehdin kehrätä ainoastaan säikeet rullille, jotka sain onneksi ottaa mukaani. Kotona sitten (annettuani niiden levätä n. viikon) kertasin ne yhteen värttinällä. Jo kerratessani näin aavistukseni käyvän toteen, eli ei mennyt ihan putkeen tämä tehtävä. Se tasaisen langan taito olisi ollut elintärkeä tässä tehtävässä.

Minua kiinnosti kuitenkin kokeilla, miltä lanka näyttäisi neulottuna, ja vahingossa sinne on eksynyt muutama aito raitakin (tarkoitus oli alunperin tehdä vain pieni mallitilkku, mutta neule ei päästänyt minua otteestaan). 107 g ja 90 m, 8 WPI. Bongasin myös yhden kohdan, jossa langan väri vaihtui kuin veitsellä leikaten molemmissa säikeissä yhtä aikaa!

Vaikka lanka ei olekaan ihan onnistunutta, niin kun en kerro, millaista siitä olisi pitänyt tulla, niin asiaa tuntematon pitää sitä tietenkin aivan ihanana. Se oli myös kastelun jälkeen mukavasti tasapainossa ja mukavaa neuloa (paitsi ne muutamat kohdat, joissa oli ohuenohutta siansaparoa). Ja annan itselleni 10 pistettä papukaijamerkkeineen, että sain helmikuun langan helmikuun aikana valmiiksi! Ja vielä blogattuakin (helmikuuta on 2 tuntia jäljellä :-P)! Odotan innolla maaliskuun tehtävää ja värjäsin jo kuituakin, aika näyttää voinko käyttää sen maaliskuussa vai käytänkö sen tammikuun kehruuseen.

59. luku, jossa on kaksijakoiset fiilikset

No onkos tullut kesä 

nyt talven keskelle, 

ja blogataankos unohtuneista 

kesäneuleista?

Kesällä (voih, muistatteko, että sellainenkin oli vielä hetki sitten?) matkalle lähtiessäni oli jälleen kerran tuttu mitä-mä-neulon-mulla-ei-ole-mitään-neulottavaa-nyt-pakko-keksiä-äkkiä-jotain -paniikki. Käytin vanhaa tuttua ratkaisua, eli ohuesta langasta tehtyä sukkaa nostettujen silmukoiden muodostamalla kuvioinnilla. Langan ostin pari vuotta sitten yhdeltä Lahden matkalta väriterapiaksi. Jossain vaiheessa harkitsin siitä baskeria, mutta onneksi tulin järkiini, väritys kun on hieman villi kasvojen lähelle. (metrilakuoksennus sirkuksessa) Nyt valitsin harmaan Fabelin toiseksi väriksi tasapainottamaan ja korostamaan sitä.

Neuloin sukat kärjestä varteen. Raitojen vaihtokohdassa tein nostettujen silmukoiden muodostamaa kirjoneuleen tapaista. Eli nostin 1 s neulomatta ja neuloin 1s, toistaen koko kerroksen ajan. Kun tuli seuraava vaihto, tein toisinpäin, eli neuloin 1 s ja nostin 1 s neulomatta.

Kiilankin tein, mutta innostuin liikaa raidoituksesta, sillä tein kantapään aukon liian myöhään (jälkikäteen tehtävä kantapää siksi, että en osaa ilman ohjetta tehdä muuta kantapäätä kärjestä aloitettaviin), joten kantapäähän tuli ainakin parin kiilalisäyksen verran liikaa tavaraa.  Varressa jatkoin II ja III puikoilla kuvioneuletta ja I ja IV puikoilla 1o, 1n -resoria, jotta sukat pysyisivät myös jalassa. Jatkoin vartta niin pitkälti, että värimallikerta meni loppuun. Katkaisin langan ja siirryin tekemään toista sukkaa, jotta saisin samanlaisen. Pisteet langalle siitä, ettei siinä ollut solmuja, eikä varsinkaan sellaisia, joiden jälkeen langan väri olisi vaihtunut! Värit vaihtuivat saksalaisen täsmällisesti samoissa kohdin (tietenkin pientä epäsuhtaa on, mutta se johtuu oman käsialani muutoksista). 

Jossain välissä tein myös ensimmäisen kantapääyritelmän. Ja toisen. Ja kolmannen. Sitten täytyi Svetlana Rönkön tavoin todeta "Pashasta ei saa konvehtia". Päätin tyytyä siihen mörvelöön, jollainen kantapäästä tuli. Kastelu paransi vähän tilannetta, mutta kantapää on edelleen liian iso ja varsinkin ilman jalkaa sukan sisällä suoraansanottuna aika hirveän näköinen.

Neuloin sitten vartta. Sen jälkeen neuloin vielä vähän vartta. Neulottuani vartta neuloin vielä vähän vartta. Lopulta parin kuukauden päästä aloituksesta värilanka osoitti loppumisen merkkejä. Päätin sukan muutamalla sentillä 1o, 1n -resoria koko sukan ympäri ja italialaisella päättelyllä. 

Malli: omasta päästä
Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks India, 73 g
             Drops Fabel, 58 g
Puikot: 2,5 mm neliskanttiset sukkapuikot

Mutta jos kantapäästä tuli surkea yritelmä, niin sen sijaan olen erittäin tyytyväinen pohjelisäyksiin, sillä ne sopivat justiinsa niin kuin pitää. Myös kärki muotoutuu varpaisiini juuri passelisti ja pidän paljon italialaisesta päättelystä. Näin ohuesta langasta toteutettuna nostettujen silmukoiden kirjoneule ei erotu kovin hyvin, varsinkaan varressa, kun sukka on jalassa. Kaiken kaikkiaan näitä sukkia tehdessä oli kaksijakoiset fiilikset. Välillä ajattelin:

"Kuka idiootti päätti tehdä tällaisen sukat?"
"Kuka idiootti valitsi näin ohuen langan?"
"Kuka idiootti päätti tehdä polvisukat?"
"Eikö tää lanka voisi jo loppua?"
"Toi kantapää on aivan kauhea." 

Välillä taas ajattelin:

"Vitsit kun näistä tulee komiat."
"Tosi siistiä saada kerrankin polvisukat."
"Jihuu, minäkin teen nyt sellaiset ohuet sukat mitkä ovat hip nettineulojien keskuudessa" 
"Mikähän väri on seuraavaksi vuorossa?
"Nää pohjelisäykset on just hyvät."

58. luku, jossa neulotaan virtahepo

(Olen ihan hiljaa jälleen kerran pitkäksi venähtäneestä bloggaustauostani, ja toivon, ettei kukaan huomaa...)

Neulekisällivuoteni oli kaoottista aikaa WIP-rintamalla. Ideoita tuli ovista ja ikkunoista, ja kaikkia piti päästä heti kokeilemaan. Puhumattakaan siitä, että aina välillä piti saada helppo neule oppitunnilla neulottavaksi tai bussimatkalle. Bussimatkasta sai alkunsa myös eräs virtahepo. Mietin uutta helppoa neuletta bussiin, kun huomasin kirjahyllystäni minua tuijottavan syyllistävästi jo kauan sitten ostamani Sarah Keenin Knitted Wild Animals -kirja, josta en ollut neulonut vielä mitään. Lanka-arkussani minua tuijotti syyllistävästi monta kerää Novitan Samosta, jotka ostin neulojaurani alkuaikoina (koska Vilén sai halvalla ja en ollut yhtä anti-pastellinen kuin nykyään). Niinpä yhdistin nämä kaksi syyllistävää asiaa, eivätkä ne mulkkaa minua enää yhtään niin pahasti.

Kirjan eläimet eivät ole yksi-yhteen aitojen eläimien kanssa, vaan niitä on tyylitelty. Pidän erityisesti raajoista, sillä ne ovat jokaisella eläimellä erilaiset (eikä vain tyyliin "ruskeat pötkylät apinalle ja oranssit tiikerille). 15 eläimen joukosta löytyy mm. leijona, pingviini ja oma lempparini pahkasika ;) Ohjeissa kaikki kappaleet neulotaan tasona, mutta kuka niitä saumoja jaksaa ommella? Muutin siis kaikki kappaleet, korvia lukuunottamatta, 3,5 mm sukkapuikoilla neulottaviksi. Tein myös muita viimeistelyä helpottavia ratkaisuja, kuten vartalon silmukoiden poimiminen suoraan ala-osan (eli persustan) silmukoista.

Puikkokooksi valitsin vähän pienemmän mitä Samokselle suositellaan, jotta täyte pysyisi piilossa. Puuvilla-akryylinen lanka ei antanut käsialalle yhtä paljon anteeksi kuin villa, joten puikkojen vaihtokohtaan tuli selkeästi erottuvat pystyraidat. Mutta vanha kunnon kastelu pelasti jälleen tilanteen.

Malli: Hippo by Sarah Keen, Knitted Wild Animals

Lanka: Novita Samos, 117 g

Puikot: 3,5 mm

Kirjonnan tein Novita Tennesseellä seuraten tarkasti kirjan ohjeita, minulla kun ei ole tasainen kirjontajälki oikein hanskassa. Hippo valmistui lopulta toukokuussa ja heinäkuussa sen sai serkkuni uudenuutukainen vauva, joka ei tosin ymmärtänyt lahjastaan vielä mitään ;)

57. luku, jossa tutkitaan, mitä on tullut tehtyä

Näin juhannuksen kunniaksi onkin hyvä esitellä vuoden alkupuoliskon juttuja bloggaustaukoni ajalta!

Heti vuoden alussa bongasin Lankahelvetti-blogista ohjeen varrellisiin huopatossuihin. Äiti oli ehtinyt jo ilmoittaa kadehtivansa isän uusia huopatossuja, joten tilanne piti tietenkin korjata. Punaista Huopasta oli paljon, joten sitä. Sopiva sävy (eli siis sama ;)) kaveriksi löytyi Nallevarastostani. En jaksanut lähteä neulomaan tavallista resoria käsin, vaan tekaisin sen nopeasti neulekoneella. Muuten tein ohjeen mukaan. Huovutettuani venytin tossut äidin kävelykenkien päälle kuivumaan (vinkki: jos aiot kuivattaa tällaiset resorireunaiset huopatossut kenkien päällä, kenkien varsi ei saa olla pitkä, sillä silloin se venyttää resorin). Minä ja äiti olemme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Malli: Varrelliset huopatossut aikuiselle by Henna J. / Lankahelvetti, Ravelry
Lanka: Novita Huopanen, 106 g
           Novita Nalle 34 g
Puikot: 6 mm

Hyvämuistisimmat lukijani saattavat muistaa ennen ex tempore -bloggaustaukoa neulomani 1898 -pipot. Ei kahta ilman kolmatta joten oman ja isän pipon lisäksi tein vielä samalla mallilla pannan äidille. Ei, lanka ei loppunut kesken, vaan näin se oli tarkoitettukin, äitini kun ei ole yhtään pipoihmisiä. Yhdistin reunat virkkaamalla.

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: Natura Laurin villalanka, 48 g
Puikot: 4,5 mm kantikkaat

Lisäksi jossain välissä neuloskelin hätätilamyssyn vauvalle. Hätätila siksi, että tarvitsin nopeasti helpon neuleen, kun menin koulutuksen teoriatunneille. Vaaleanpunaista Wool Sävyä oli eksynyt talouteen joskus, joten paremman puutteessa nappasin sen ja puikot mukaan.

Malli: Vauvan kypärämyssy by Minna Metsänen, Ravelry

Lanka: Novita Wool Sävy, 33 g

Puikot: 3,5 mm kantikkaat

Pitkästä aikaa harrastin korttiaskarteluakin, kun oli äitienpäivä. Tällaisen kortin tein äidilleni. Leikkasin perhoskuvio-lävistäjällä värikkäästä kukka-mainoksesta perhosia, väritin niiden vartalot mustalla tussilla ja taivutin niiden siipiä ylöspäin. Liimasin perhoset paperille vartalon kohdasta. 

Tämä kortti meni mummulle:

Korttien kera toivotankin hyvää juhannusta!

55.luku, jossa natistaan

Huh, taas pitkän aikaa kirjoittamatta mitään. Vaikka minulla ei olekaan mitään erityistä uutta aikavarasta, nettimaailmalle aikaani on jäänyt huomattavan vähän. Blogitkin tarkistan melkein joka päivä, mutta nekin menen läpi kuin tuli hännän alla, että "jaa, tuollainen, oikein hieno" syventymättä mihinkään tarkemmin, minkä kyllä monet hienoista projekteista ansaitsisivat.

Sain joululahjaksi äidiltä paketin, jossa oli Dermosilin käsityökäsivoidetta sekä kerä valkoista Novitan Hile -lankaa koukkuineen! Lanka pääsi varsin nopeasti puikoille, kun tekemisen puutteessa selailin neuleohjekansiotani ja löysin sieltä kauan aikaa sitten tulostamani tähden ohjeen. Puikkosuositus langalle on 7 mm, mutta koska halusin tiivistä, ja minulla ei ollut 7 mm sukkapuikkoja, valitsin 6 mm muovipuikot. Välillä neulominen otti todella hietaan, kun akryylinen lanka natisi ja muoviset puikot natisivat vastaukseksi. Mutta onneksi mallissa kavennetaan joka kerroksella, niin käsiteltävien silmukoiden määrä väheni kiitettävällä tahdilla.

Malli: Stjärna by Karolina Eckerdal, malli A
Lanka: Novita Hile, 34 g/tähti A, 36 g/tähti B
Puikot: 6 mm

Ohjeessa oli kaksi erilaista tähteä, niin pitihän se toinenkin sitten kokeilla, vaikka ero ei olekaan kovin suuri. En ole ihan varma, ymmärsinkö kummallakaan kerralla silmukoiden poimimista aloitusreunasta, mutta tulipahan kokeiltua paria erilaista vaihtoehtoa.

Toissa viikonloppuna oli taas vuotuisen neulekisällitapaamisen aika! Matkustin perjantaina Lahteen, josta sitten lauantaina ajoin Lauran kanssa Haminan ja itärajan välissä sijainneelle mökille (Anunkin piti tulla mukaan, mutta harmillisesti hän sairastui). Mökki oli pienempi kuin viime vuonna, mutta vastaavasti osanottajamääräkin oli vähäisempi, meitä oli paikalla 6 neulekisälliä. Sovimme jo ensi vuoden tapaamisen päivämäärän, niin ehkä sitten isompi joukko osaa sovitella menemisensä!

Sää oli  kovin hyinen, minkä takia vietimmekin suurimman osan ajasta sisällä neuloen, kuinkas muuten. Viikonlopun aikana neuloin itselleni oman 1898 Hatin. Langan löysin kotikuntani sekatavarakaupasta, ja se vaikuttaa "7 veikan korvikkeelta". Ovatko muut huomanneet saman? Nyt käsitöiden ollessa hip ja cool joka paikkaan ilmaantuu edullisia kauppaketjujen tms. teetättämiä lankoja, jotka eivät siis varsinaisesti ole mitään tunnettua merkkiä, mutta sattumalta niiden paksuus on sama kuin esim. Nallessa ja 7 veljeksessä. Tokmanniketjulla on omat Kotikulta-lankansa.

Korvikkeeksi tämä lanka oli oikein hyvää, se nimittäin oli todella pehmeää, ei lainkaan karkeaa kuin seiskaveikka. Hinnan huomioon ottaen epäilen kuitenkin langassa olevan koira haudattuna. Anun kanssa tuumailimme, ettei ehkä kestä sukissa, vaikka sukkakoostumus siinä onkin. Lanka oli myös liukasta ja aika ajoin säikiintyvää.

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: Natura Laurin villalanka, 70 g
Puikot: 4,5 mm kantikkaat

Pipo valmistui kesken matkan, joten paluumatkalle minun oli keksittävä jotain muuta neulottavaa, mutta onneksi olin vieraana lankakauppiaiden luona (he ovat muuten muuttaneet takaisin vanhaan osoitteeseensa, mutta viereiseen tilaan, joka on hieman isompi ja kulmassa). Ostin kerän fingering -paksuista puutarhateemaista Regian sukkalankaa ja neuloin vielä yhden tähden (B).

Malli: Stjärna, ks. ylempänä
Lanka: Regia Garden Effects, 8 g
Puikot: 2,5 mm

Tarkastelin tässä valmistuneita neuleitani ja olen vakaasti sitä mieltä, että seuraavassa projetissa täytyy olla jotain muuta kuin sileää tai ainaoikeaa. Kaipaan haasteita, sillä edellinen valmiiksi saatu haasteellisempi neule Seafoam Shells valmistui syyskuussa! Näissä mietteissä menen katselemaan ravelryjonoani, nähdään taas!

54. luku, jossa päätuntuma ei enää ahdista

Neulojien yötä tiiraillessa päätin blogata viime aikoina valmistuneet neuleet. Lokakuussa löysin Hepsin blogin kautta 1898 Hat -mallin. Pipossa on nerokas rakenne, ensin neulotaan kaksinkertainen reunus korvaläppineen, minkä jälkeen poimitaan silmukat toisesta reunasta ja neulotaan tavalliseen tapaan sileää. Kaiken huipuksi kaksinkertaisessa reunuksessa on keskellä 3 joka toisella kerroksella neulomatta nostettavaa silmukkaa, mikä saa reunuksen taittumaan kivasti ja samalla neulomatta nostetut silmukat kiristävät reunaa, jolloin pipo pysyy erityisen hyvin korvilla. 

Valitsin työhön 4 mm pyöröpuikot, syystä että tuo koko oli ainoa, josta minulla oli kätevät 40 cm pyöröt. Koko neulomisen ajan pelkäsin, että piposta tulee liian pieni ja yritinkin jo muistella, että mitkäs tahot ne välittävätkään lastenkokoisia neuleita tarvitseville. Pipon valmistuttua päätuntuma oli aika ahdistava, mutta tapojeni mukaisesti kastelin neuleen. En ymmärrä, miten olen selvinnyt monta vuotta neulojan urallani, ennen kuin opin kastelun merkityksen! Nyt pipo rentoutui niin, että siitä tuli juuri sopiva, ei liian kireä, mutta ei myöskään liian löysä. Annoin pipon isälle ja hän kovasti kiitteli sen lämpöisyyttä. 

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: 7 veljestä ruskea, 75 grammaa
Puikot: 4 mm

Viime vuoden puolella käväisin taas mummulassa kehräämässä, tuloksena navajokerrattua siansaparoa. Valkoinen lanka oli mummun vuosia sitten kehräämää säiettä, ja keltaoranssipunainen Evillan hahtuvalankaa. Harjoitusta harjoitusta... Rukin rullalle jäi vielä toinen mokoma keltaoranssipunaista lepäämään.

Mutta, vaikka lanka olisikin ns. epäonnistunutta, sitä voi silti käyttää johonkin työhön. Näin se on pois lankavarastosta ja työ opettaa virheiden sietoa ja myöhemmin työtä katsoessani huomaan (toivottavasti) kuinka paljon olen kehittynyt. Siispä neuloin patalapun. Olin jo aikaisemmin tehnyt tässä luvussa esittelemästäni mustavalkoisesta navajokokeilusta keskeltä aloitetun neliön. Se oli kuitenkin niin ohut, että se jäi odottamaan toistakin puolta. Nyt tein tuosta valkoisesta siansaparosta samankokoisen neliön. Yhdistin neliöt virkkaamalla. Mustavalkoinen lanka oli paljon paksumpaa kuin valkoinen, joten jouduin tekemään hieman omaa sovellusta.

Valkoista lankaa oli vielä jäljellä, joten suuntasin katseeni reunukseen. Vanhan kunnon reunuskirjan sijaan muistin ostaneeni Tampereen messuilta kirjan 150 neulottua reunapitsiä ja muuta koristetta. Sieltä valikoitui malli nro 28 Linnunsilmä. Toisin kuin ohjeessa, nostin ulkoreunan ensimmäisen silmukan neulomatta. Liitin reunuksen neuloessani virkattuun reunaan.