Neulojien yötä tiiraillessa päätin blogata viime aikoina valmistuneet neuleet. Lokakuussa löysin Hepsin blogin kautta 1898 Hat -mallin. Pipossa on nerokas rakenne, ensin neulotaan kaksinkertainen reunus korvaläppineen, minkä jälkeen poimitaan silmukat toisesta reunasta ja neulotaan tavalliseen tapaan sileää. Kaiken huipuksi kaksinkertaisessa reunuksessa on keskellä 3 joka toisella kerroksella neulomatta nostettavaa silmukkaa, mikä saa reunuksen taittumaan kivasti ja samalla neulomatta nostetut silmukat kiristävät reunaa, jolloin pipo pysyy erityisen hyvin korvilla.
Valitsin työhön 4 mm pyöröpuikot, syystä että tuo koko oli ainoa, josta minulla oli kätevät 40 cm pyöröt. Koko neulomisen ajan pelkäsin, että piposta tulee liian pieni ja yritinkin jo muistella, että mitkäs tahot ne välittävätkään lastenkokoisia neuleita tarvitseville. Pipon valmistuttua päätuntuma oli aika ahdistava, mutta tapojeni mukaisesti kastelin neuleen. En ymmärrä, miten olen selvinnyt monta vuotta neulojan urallani, ennen kuin opin kastelun merkityksen! Nyt pipo rentoutui niin, että siitä tuli juuri sopiva, ei liian kireä, mutta ei myöskään liian löysä. Annoin pipon isälle ja hän kovasti kiitteli sen lämpöisyyttä.
Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: 7 veljestä ruskea, 75 grammaa
Puikot: 4 mm
Viime vuoden puolella käväisin taas mummulassa kehräämässä, tuloksena navajokerrattua siansaparoa. Valkoinen lanka oli mummun vuosia sitten kehräämää säiettä, ja keltaoranssipunainen Evillan hahtuvalankaa. Harjoitusta harjoitusta... Rukin rullalle jäi vielä toinen mokoma keltaoranssipunaista lepäämään.
Mutta, vaikka lanka olisikin ns. epäonnistunutta, sitä voi silti käyttää johonkin työhön. Näin se on pois lankavarastosta ja työ opettaa virheiden sietoa ja myöhemmin työtä katsoessani huomaan (toivottavasti) kuinka paljon olen kehittynyt. Siispä neuloin patalapun. Olin jo aikaisemmin tehnyt tässä luvussa esittelemästäni mustavalkoisesta navajokokeilusta keskeltä aloitetun neliön. Se oli kuitenkin niin ohut, että se jäi odottamaan toistakin puolta. Nyt tein tuosta valkoisesta siansaparosta samankokoisen neliön. Yhdistin neliöt virkkaamalla. Mustavalkoinen lanka oli paljon paksumpaa kuin valkoinen, joten jouduin tekemään hieman omaa sovellusta.
Valkoista lankaa oli vielä jäljellä, joten suuntasin katseeni reunukseen. Vanhan kunnon reunuskirjan sijaan muistin ostaneeni Tampereen messuilta kirjan 150 neulottua reunapitsiä ja muuta koristetta. Sieltä valikoitui malli nro 28 Linnunsilmä. Toisin kuin ohjeessa, nostin ulkoreunan ensimmäisen silmukan neulomatta. Liitin reunuksen neuloessani virkattuun reunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti