torstai 28. helmikuuta 2013

37. luku, jossa on piiiitkä tarina huopatossuista


Hähää, nyt kaikki luulevat minua joksikin nopeusneulojaksi, kun taas postaan uudesta valmistuneesta neuleesta. Oikeasti aloitin nämä tossut joulukuussa, ja vasta viime viikolla huovutin.

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin aloitan kaikki juttuni A:sta ja sitä tarinaa tulee aika laveasti. Tämän postauksen "A" juontaa juurensa vuoteen 2006 ja neulojaurani alkuaikoihin. Olin edellisenä vuonna saanut valmiiksi ihka ensimmäisen itse suunnittelemani ohjeen Hiljaista kuin huopatossutehtaalla, joka julkaistiin Ullan jouluekstrassa-05. Olin kokeillut samaa ohjetta jo miestenkin koossa ja tehnyt huopatossut isälleni. Ihastuin jostain neulekirjasta bongaamaani nostettujen silmukoiden muodostamaan gingham-neuleeseen, ja mielestäni oli hyvä ajatus käyttää sitä huovutettavissa tossuissa. Saajaksi valikoitui tällä kertaa vilukissasetäni.



Noh, toteutus sitten osoitti, ettei kirjoneule ollutkaan niin hyvä idea. Nurjan puolen lankajuoksut vetivät huovutuksessa neuletta kasaan niin, että gingham-neuleinen kärki oli siinä ja siinä, ettei se ollut liian tiukka. (Kuvakulmasta johtuen tossut eivät näytä kuvassa niin pahoilta. Pelkkä harmaa osa on ohjeen mukaista ainaoikein-neuletta.) Muutenkin tossut näyttivät aika hassuilta pötkylöiltä ja gingham-neule ei erottunut kovin hyvin. Onni onnettomuudessa oli, että sedälleni ne kelpasivat oikein hyvin ja hän käytti niitä innokkaasti.

Muutaman vuoden kuluttua setäni esitteli pohjiin tulleita reikiä. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että en todellakaan pidä parsimisesta, ja minulla on nytkin ainakin kahdet sukat odottamassa ko. toimenpidettä. Aavistin sedän pohjien esittelystä, että hän haluaisi minun parsivan ne. Kokeilin siis kysyä vain "Miksi rikoit?" tuomitsevaan sävyyn. ("Miksi rikoit?" on isältäni peritty lausahdus, jolla hän tavallisesti ärsyttää, kun näytän hänelle jotain rikkiolevaa, jonka rikkinäisyys ei ole minun syyni.) Ja ihme ja kumma, seuraavan kerran setäni nähdessäni hän tyytyväisenä näytti minulle itseparsimiaan paikkoja! Myöhemmin isänikin on osoittanut parsintataitoja. Täytyykin nostaa mummulle hattua poikiensa opettamisesta! (Etenkin kun pojantytär on näin laiska parsimaan. Sitä paitsi elämme tasa-arvoisia aikoja.)   



Viime syksyyn  mennessä tossujen paikatut pohjatkin olivat valitettavasti kuluneet puhki, joten päätin neuloa kokonaan uudet. Uudet neulontatuulet olivat kuitenkin jo puhaltaneet jonkin aikaa, joten malliksi otin Hat Heel Sockin. Ohjeessahan ei puhuta mitään huovutuksesta, mutta olin jo aikaisemmin tehnyt itselleni Huopasesta ko. ohjeella tossut. Vertailin ohjeen silmukkamäärää (fingering -paksuiselle langalle) ja oman tossuohjeeni silmukkamäärää kärjessä ennen kärkikavennuksia. Niinpä otin suoraan Hat Heel Sockin miesten koon ja tein sen mukaan tossut Huopasesta 8 mm puikoilla. En poiminut silmukoita enää nilkkaa varten, vaan suuhun  neuloin I-cordin.



Hat Heel Sock sopii mielestäni oikein hyvin huopatossuiksikin. Pidän sen pyöreästä kantapäästä, sillä omassa yksinkertaisessa ohjeessani kantapäästä tulee aina enemmän tai vähemmän kulmikas, ja huovutettaessa pitää muovipussit asetella tarkoin, jotta kantapäässä ei tapahdu kiinnihuopumista. Huovutin sedän tossut 40 asteessa, ja toivoakseni niistä tuli sopivat. Vedin ne märkänä muovipussitettujen kenkien päälle (ei tarvinnut taistella ja venyttää kauheasti) ja annoin niiden kuivua siinä (omien sinipurppuraisten tossujeni muistiinpanoista voit lukea, millaisen taistelun jouduin niiden kanssa käymään). Kuvassa huovuttamaton miesten koon tossu, jonka päällä minun  huovutettu naisten 38 kokoinen tossu. Muuten, haluaisiko joku Huopanen-lankaa? Minulla on useita värejä, enkä oikein keksi, mitä siitä enää tekisin.



Malli: Hat Heel Sock by Kathleen Sperling 
Langat: Novita Huopanen 
- maastonvihreä 96 g
- musta 96 g
- tummansininen 9g
Puikot: 8 mm 
Koko: miesten 42





PS.
Löysin tuon gingham-tossukuvan cd:ltä, johon olin varmuuskopioinut vanhan käsityökansioni ajalta ennen kannettavaa (eli 2004-2007). (Varmuuskopiointi olikin erittäin viisasta, sillä vanhempieni kotikone sanoi yhteistyösopimuksensa irti viime syksynä.) Voi mitä neuleita löysin sieltä! Nykyinen neulontajaksoni alkoi suunnilleen vuonna 2003, eli neuleet olivat niitä ensimmäisiä! Niitä kuvia katsellessa tunteet heittelevät laidasta laitaan, välillä ihastelen, että kuinka olen silloin osannutkin jo soveltaa noin hienosti, välillä taas on sellainen "myytävänä tyylitaju, käyttämätön" -olo. Jotta muut saisivat tuntea myötähäpeää, taidankin tulevaisuudessa julkaista lisää niitä kuvia! 

perjantai 22. helmikuuta 2013

36. luku, jossa odotus palkitaan


Ei, huolimatta otsikosta postaus ei käsittele Veli Sikiötä.

Olen saanut jälleen valmiiksi yhden WIPin! Viime keväänä minun oli tarkoitus neuloa lahjaksi yksinkertainen huivi. Kiirekin oli, joten turvauduin koneneulontaan ja tein mustasta Pallaksesta Kariuksen. Mustaa en käytä juuri koskaan, mutta nyt ei ollut tietoa saajan värimieltymyksistä, joten päädyin siihen. Kävi myös tuuri, sillä lanka sattui olemaan pehmeää ja sileää sorttia, Pallaksen eri erien välillä on nimittäin eroja karheudessa.


Olin juuri silloin hetki sitten ostanut Edie Eckmanin kirjan Around the Corner: Crochet Borders ja sormeni syyhysivät päästä kokeilemaan jotain kirjan ihanista reunuksista. (Aiemmin olen maininnut kirjan täällä ja se ilmestyy keväällä nimellä Virkkaa ja viimeistele -150 koristereunusta ja -kulmaa.) Reunukseen tarvitsin jotain muuta väriä ja päädyin harmaaseen. Tietenkään lankavarastossani ei ollut tietoakaan sopivasta harmaasta, joten ostin 50 g kerän Kauhavan Kangasaitan  Lykke-lankaa. Sain virkattua ensimmäisen, toisen ja yläreunan verran kolmannesta kerroksesta, kun lanka loppui. Siinä vaiheessa loppui jo aikakin, joten luovutin ja huivi UFOutui. 


Muutin sitten tänne peräkylään, ja en löytänyt Lykkeä mistään. Ja joo, Kauhavan Kangasaitalla on verkkokauppa ja sinne olisi täältä vain about 100 km, mutta sinne päin ei ole ollut kulkua noin muuten ja ottaen huomioon, että minulla on muutenkin aika lailla lankoja, niin olen pyrkinyt välttämään sen kaltaisia houkutuksia. Satuin kuitenkin tykkäämään Kauhavan Kangasaitasta Facebookissa, ja heillä oli ystävänpäiväntarjouksena verkkokauppaostokset ilman lähetyskuluja (9 €)! Nyt en enää kyennyt vastustamaan houkutusta, tein tilauksen ja sain Lykkeä. Värierä oli tietenkin eri, mutta onnekkaasti silmäni eivät näe mitään eroa.


Lankaa saatuani huivi valmistui yhdessä illassa. Kulmissa tein reunuksesta omia sovelluksiani. Reunuskirjassa reunusten ohjeet on annettu myös 90 asteen kulmiin, mutta tietenkään huivini kulmat eivät olleet lähelläkään suoria.  

Malli: Karius by Strikkelise ja Border #101 by Edie Eckman
Langat: teetee Pallas 175  g ja Kauhavan Kangasaitta Lykke 67 g
Koukku: 4 mm
Ohutlankakoneen kireys: luultavasti suurin mahdollinen
Koko: 200 cm x 39 cm

Ja tietenkin sen arvaa, etten ostanut ainoastaan yhtä kerää Lykkeä, vaan ostin sitä harmaana, luonnonvalkoisena ja valkoisena, 2 kerää kutakin kesän värjäilyjä ajatellen, kuten myös Karstavillalankaa kasvivärjäykseen. Lisäksi 3,5 mm kulmikkaat puikot ja kassinkahvat. Ja ihan muuten vain Renew Wool -villalankaa, 2 kerää viininpunaista, 1 sinistä ja 1 harmaa. Langassa on 65 % tavallista villaa ja 35 % kierrätettyä villaa, ja lähempää katsoessa huomaakin muuten yksivärisessä langassa poikkeavan värisiä kuituja. Harmaa on hassu väri, sillä luonnossa se vihertää hiukkasen, mutta Kangasaitan nettisivuilla ja omassa kamerassa väri on ihan tavallinen harmaa.


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

35. luku, jossa teen kissakortteja

Minulla on aina vähän omalaatuiset aikataulut, esimerkiksi paljastelen viikko sitten olleen ystävänpäivän kortit vasta nyt. Minulla oli inspiraatio hukassa käsintehtyihin kortteihin, ja niistä parista, jotka sain aikaan, en jaksanut edes ottaa kuvia. Totta kai inspis löytyi heti, kun olin tiputtanut postilaatikkoon nipun kaupasta ostettuja kortteja. Parin henkilön kortit olivat vielä onneksi lähettämättä, niin sain purettua ínspiraation niihin.

Selaillessani askartelutarvikkeitani (pelkille neuloja-ystävilleni selvennän, että paperiaskartelu-stash voi olla yhtä suuri ongelma kuin lanka-stash) löysin jonkin ulkomaalaisen lehden mukana tulleita valmiita kuviollisia korttipohjia. Luonnollisesti valitsin  kissapohjan, joten tässä yhtenä ryhmänä blogikissaehdokas nro 5!





Mustan kissan kuviopaperi on musta, jossa nuo kukkakoukerot ovat samettipintaisia. Huomatkaa myös hopeainen paperi "kolmossivulla". Tämä kortti lähti kummille. Korttipohjien etiketissä oli toteutusehdotus, jossa kissalle oli lisäksi leikattu erilaisesta paperista raidat ja liimattu silmät, mutta mielestäni tämä oli hyvä näin. 





Samettikuvioisesta paperista jäi tietenkin negatiivikuva, joten hyödynsin sen yksiosaiseen korttiin äidille. Vaaleanpunainen paperi on ammoisina aikoina vesiväreillä värjäämääni, ja olen ripotellut siihen pikkuisen suolaa, kuten silkinmaalauksessa tehdään.




Kun olin kerran levittänyt kaikki paperini ympäri yksiötä, niin onnekseni muistin pian olevan mummuni syntymäpäivä. Ja mihinkä sitä hyvää kissakorttipohjaa
vaihtamaan, joten tein kolmannenkin kortin samalla muotilla. Paperi on tällä kertaa luonnonvalkoista, jossa kiiltäviä kultaisia kuvioita. Tähän korttiin yritin kovasti keksiä sopivaa paperia raidoiksi, mutta en löytänyt sopivaa. Kuka olisi arvannut, että kultasävyjäkin on niin monta?












Ja sain minäkin kortteja, muun muassa tämän ihanan (punaisen!) kortin Anulta ja Lauralta. Kortin virkattu sydän on Anun Valentines Heart (rav).










Lopuksi poikkean ystävänpäiväteemasta tällä isäni serkun vauvalle tekemälläni kortilla. Tämä vauvanvaatteet pyykkinarulla -malli on klassikko, mutta luulen, että en ole vielä sitä toteuttanut. Seipäät ovat coctailtikkuja ja lanka kalalankaa. Potkupuku ja ruokalappu moniväristä ääriviivatarraa, jonka olen liimannut erilliselle marmoroidulle paperille ja terästänyt vielä puuväreillä. Liimasin potkupuvun korttiin yläosastaan kaksipuolisella teipillä ja keski -ja alaosistaan 3D-liimatyynyillä. Puvun keskiosassa käytin vielä paksumpia liimatyynyjä kuin alaosassa, niin näyttää, että vaate lepattaa tuulen voimasta narulla. Ruokalappu myös yläosasta kaksipuolisella teipillä ja alaosasta liimatyynyllä kiinnitettynä. Ruohikkoa vihreää paperia ja taivaan sinistä terästin vahaliiduilla. Näin värit eivät mielestäni vaikuta yhtä kovilta kuin pelkät yksiväriset alueet.


torstai 14. helmikuuta 2013

34. luku, jossa toivotan Hyvää ystävänpäivää!



Oikein hyvää ystävänpäivää blogini lukijoille! 
Tässä pari sydänpostausta
Tsekatkaa myös Pitsin ja palmikon Anun Valentines heart (rav)!

lauantai 2. helmikuuta 2013

33. luku, jossa melkein virkataan kolmipäinen koira






Tadaa! Jälleen valmistunut yksi WIP (tai UFO, en ole ihan varma näistä vivahde-eroista). Kyseessä on tammikuussa 2010 aloitettu amigurumi, jonka piti valmistua kaverin vauvalle. No, ei valmistunut. Syynä se, että sain hienosti kaikki osat virkattua, paitsi pään ja kuonon. Mielestäni päästä tuli joka kerta liian pieni, enkä saanut aikaiseksi mieleistäni. Kivemmat neuletyöt ajoivat tämän ohitse ja Kaapo-koira ufoutui lankapussin pohjalle.








Minulla näyttää olevan nyt pienoinen UFOjen päättelyprojekti, joten viikko pari sitten etsin Kaapon ja ompelin raajat kiinni. Löysin myös kaksi erikokoista puolivalmista päätä ja nyt virkkasin kolmanteen, keskeneräiseen ylimääräisiä lisäyskerroksia. Tällä kertaa olin tyytyväinen (tai sitten realistinen, että en saa amigurumia ikinä valmiiksi, jos vieläkään pää ei kelpaa). Lopuksi tein vielä kuonon, kiinnitin korvat ja kirjoin naaman. Pitäisikö tuon melkein kolmipäisyyden vuoksi nimetä koira Kerberokseksi? Tai, koska koira luultavasti menee jollekin pienelle lapselle, pitäisi se kenties nimetä Harry Potterista tutun kolmipäisen koiran Pörrön mukaan? (Aikamoisia puujalkavitsejä, kun amigurumille tuli kuitenkin lopulta vain yksi pää.) Onkohan vielä tehty amigurumikirjaa, jossa olisi myyttisiä eläimiä?

Lankoina Novita Liisa -akryylilanka, jota ostin kaksi kerää neulojaurani alkuvaiheissa (oi aikoja, voi lankaostoksia). Valkoiset osat Novita Sukkiksen jämiä ja kirjonnat Novita Tennesseetä, jonka halkaisin kahtia tai kolmia, jotta sain ohuemman langan.




Malli: Kaapo-koira (engl. Pickle the Puppy, ravelryssa)
Suunnittelija: Nicki Trench

Lähde: Supersöpöt maskotit : yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta (engl. alkuteos Super-Cute Crochet: Over 35 Adorable Animals and Friends to Make, ravelryssa), kirja-arvostelu Ullassa

Langat: Novita Liisa (100% akryyli) vaal. sin, Novita Sukkis (villa-polyamidisekoite) l.valk. (menekkiä en os. sanoa), silmiin Novita Tennesseetä

Koukku: 4 mm
Projekti Ravelryssa: Kaapo


Matkin alkuperäistä mallia ja ompelin koiralle vielä huivin kaulaan. Kaikki sinisävyiset tilkkuni vaikuttivat niin pliisuilta, että valitsin puna-valkoraidallisen (joka on muuten sivumennen sanottuna lyhennettyä pyjamahousunlahjetta). Nyt koira on kovin karkkivärinen, mutta se sopii kuvaan. Karkkivärejä ei usein tässä blogissa näe.