57. luku, jossa tutkitaan, mitä on tullut tehtyä

Näin juhannuksen kunniaksi onkin hyvä esitellä vuoden alkupuoliskon juttuja bloggaustaukoni ajalta!

Heti vuoden alussa bongasin Lankahelvetti-blogista ohjeen varrellisiin huopatossuihin. Äiti oli ehtinyt jo ilmoittaa kadehtivansa isän uusia huopatossuja, joten tilanne piti tietenkin korjata. Punaista Huopasta oli paljon, joten sitä. Sopiva sävy (eli siis sama ;)) kaveriksi löytyi Nallevarastostani. En jaksanut lähteä neulomaan tavallista resoria käsin, vaan tekaisin sen nopeasti neulekoneella. Muuten tein ohjeen mukaan. Huovutettuani venytin tossut äidin kävelykenkien päälle kuivumaan (vinkki: jos aiot kuivattaa tällaiset resorireunaiset huopatossut kenkien päällä, kenkien varsi ei saa olla pitkä, sillä silloin se venyttää resorin). Minä ja äiti olemme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Malli: Varrelliset huopatossut aikuiselle by Henna J. / Lankahelvetti, Ravelry
Lanka: Novita Huopanen, 106 g
           Novita Nalle 34 g
Puikot: 6 mm

Hyvämuistisimmat lukijani saattavat muistaa ennen ex tempore -bloggaustaukoa neulomani 1898 -pipot. Ei kahta ilman kolmatta joten oman ja isän pipon lisäksi tein vielä samalla mallilla pannan äidille. Ei, lanka ei loppunut kesken, vaan näin se oli tarkoitettukin, äitini kun ei ole yhtään pipoihmisiä. Yhdistin reunat virkkaamalla.

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: Natura Laurin villalanka, 48 g
Puikot: 4,5 mm kantikkaat

Lisäksi jossain välissä neuloskelin hätätilamyssyn vauvalle. Hätätila siksi, että tarvitsin nopeasti helpon neuleen, kun menin koulutuksen teoriatunneille. Vaaleanpunaista Wool Sävyä oli eksynyt talouteen joskus, joten paremman puutteessa nappasin sen ja puikot mukaan.

Malli: Vauvan kypärämyssy by Minna Metsänen, Ravelry

Lanka: Novita Wool Sävy, 33 g

Puikot: 3,5 mm kantikkaat

Pitkästä aikaa harrastin korttiaskarteluakin, kun oli äitienpäivä. Tällaisen kortin tein äidilleni. Leikkasin perhoskuvio-lävistäjällä värikkäästä kukka-mainoksesta perhosia, väritin niiden vartalot mustalla tussilla ja taivutin niiden siipiä ylöspäin. Liimasin perhoset paperille vartalon kohdasta. 

Tämä kortti meni mummulle:

Korttien kera toivotankin hyvää juhannusta!

56. luku, jossa esittelen vinksahtaneita lankoja

Hupsistakeikkaa, bloggausväli venähtikin yhtäkkiä lähes kolmeksi kuukaudeksi. Olen huomannut, että mitä kauemmin tauko kestää, sitä vaikeampi on saattaa itsensä takaisin oikeanlaiseen kirjoitusvireeseen. Kun taas monta juttua lyhyellä aikavälillä kirjoittaessani teksti syntyy kuin itsestään. Bloggaustaukoni aikana olen neulonut tavalliseen tahtiini ja valmistakin on tullut, mutta tässä luvussa en vielä niitä esittele, syystä että päättelykeiju ei asu meillä. Mutta tärkeintä on, että nyt olen back in business. 

Muistatteko vielä taannoisen bloggaukseni Veljekset Keskisen lankatarjonnasta? Tässä hieman päivitystä, pääsin käymään siellä alkukuusta. Sitä pikkuista Taito-Shoppia ei enää ole, mutta sen poissaoloa lieventi lehtiosastolta löytynyt Knitter´s Magazine! Lisäksi löysin kirjaosastolta lähes ilmaiseksi käsityökirjoja. Kirjat olivat muistaakseni 1-5 €.

Lankaosastolla ei ollut enää hörhelölankoja, sen sijaan neonvärit porskuttivat edelleen. Merkeistä paikalla edelleen perusNovita, Gründl ja Madame Tricoten akryylit. Tässä muutama mielenkiintoinen uusi tuttavuus. 

Puuvilla-akryylinen SMC Sun City Protect UV-suojakertoimella.

Merino Blend Prints olisi ollut huokeaa 100 % merinoa, mutta väri ei oikein natsannut, vaikka olisihan tästä voinut tehdä vaikka jollekin vauvalahjan.  

Gründlin Cotton Quick -puuvillalanka.

Moppari-kierrenarua.

Siinä olivat mielenkiintoiset uudet tuttavuudet. Seuraavat langat ovat mielenkiintoisia, mutta varsin vinksahtaneella tavalla. Mielestäni jotkut langat voisi kyllä jättää tekemättä. Vannoutuneiden luonnonkuitufriikkien kannattaa nyt lopettaa lukeminen, sillä seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa hengenahdistusta ja silmien sokeutumista.

Gründlin Flash -neonlanka. Sisältö niin keinokuituinen, että kerä natisi kuin pakkaslumi, kun otin sen käteeni. Laitoin äkkiä takaisin hyllyyn. Valkoinen läiskä on oikeasti tuota neonkeltaista.

Madame Tricoten Shiny polyester-lurexia. Tästä ei tekokuidummaksi voi mennä. Varsinkin vihreä näyttää joulukuusenköynnökseltä ja siltä se myös tuntuu. Ainoa mihin pystyn tämän kuvittelemaan on extra-blingi joulukranssi sen kuusenköynnöksen lisäksi.

Arvaatteko, mitä lankaa ostin? Luultavasti ette. Ei, en ostanut neonlankaa vaan vihreää ja keltaista 7 veikkaa! Minä, joka inhoan keltaista ja vihreää en käytä. Kyllä, ihan itseäni varten ostin. Saattepa vielä nähdä. Ei ihan ensi luvussa, mutta tulevaisuudessa (tällä kertaa ette joudu odottamaan kolmea kuukautta!).