56. luku, jossa esittelen vinksahtaneita lankoja

Hupsistakeikkaa, bloggausväli venähtikin yhtäkkiä lähes kolmeksi kuukaudeksi. Olen huomannut, että mitä kauemmin tauko kestää, sitä vaikeampi on saattaa itsensä takaisin oikeanlaiseen kirjoitusvireeseen. Kun taas monta juttua lyhyellä aikavälillä kirjoittaessani teksti syntyy kuin itsestään. Bloggaustaukoni aikana olen neulonut tavalliseen tahtiini ja valmistakin on tullut, mutta tässä luvussa en vielä niitä esittele, syystä että päättelykeiju ei asu meillä. Mutta tärkeintä on, että nyt olen back in business. 

Muistatteko vielä taannoisen bloggaukseni Veljekset Keskisen lankatarjonnasta? Tässä hieman päivitystä, pääsin käymään siellä alkukuusta. Sitä pikkuista Taito-Shoppia ei enää ole, mutta sen poissaoloa lieventi lehtiosastolta löytynyt Knitter´s Magazine! Lisäksi löysin kirjaosastolta lähes ilmaiseksi käsityökirjoja. Kirjat olivat muistaakseni 1-5 €.

Lankaosastolla ei ollut enää hörhelölankoja, sen sijaan neonvärit porskuttivat edelleen. Merkeistä paikalla edelleen perusNovita, Gründl ja Madame Tricoten akryylit. Tässä muutama mielenkiintoinen uusi tuttavuus. 

Puuvilla-akryylinen SMC Sun City Protect UV-suojakertoimella.

Merino Blend Prints olisi ollut huokeaa 100 % merinoa, mutta väri ei oikein natsannut, vaikka olisihan tästä voinut tehdä vaikka jollekin vauvalahjan.  

Gründlin Cotton Quick -puuvillalanka.

Moppari-kierrenarua.

Siinä olivat mielenkiintoiset uudet tuttavuudet. Seuraavat langat ovat mielenkiintoisia, mutta varsin vinksahtaneella tavalla. Mielestäni jotkut langat voisi kyllä jättää tekemättä. Vannoutuneiden luonnonkuitufriikkien kannattaa nyt lopettaa lukeminen, sillä seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa hengenahdistusta ja silmien sokeutumista.

Gründlin Flash -neonlanka. Sisältö niin keinokuituinen, että kerä natisi kuin pakkaslumi, kun otin sen käteeni. Laitoin äkkiä takaisin hyllyyn. Valkoinen läiskä on oikeasti tuota neonkeltaista.

Madame Tricoten Shiny polyester-lurexia. Tästä ei tekokuidummaksi voi mennä. Varsinkin vihreä näyttää joulukuusenköynnökseltä ja siltä se myös tuntuu. Ainoa mihin pystyn tämän kuvittelemaan on extra-blingi joulukranssi sen kuusenköynnöksen lisäksi.

Arvaatteko, mitä lankaa ostin? Luultavasti ette. Ei, en ostanut neonlankaa vaan vihreää ja keltaista 7 veikkaa! Minä, joka inhoan keltaista ja vihreää en käytä. Kyllä, ihan itseäni varten ostin. Saattepa vielä nähdä. Ei ihan ensi luvussa, mutta tulevaisuudessa (tällä kertaa ette joudu odottamaan kolmea kuukautta!).