59. luku, jossa on kaksijakoiset fiilikset

No onkos tullut kesä 

nyt talven keskelle, 

ja blogataankos unohtuneista 

kesäneuleista?

Kesällä (voih, muistatteko, että sellainenkin oli vielä hetki sitten?) matkalle lähtiessäni oli jälleen kerran tuttu mitä-mä-neulon-mulla-ei-ole-mitään-neulottavaa-nyt-pakko-keksiä-äkkiä-jotain -paniikki. Käytin vanhaa tuttua ratkaisua, eli ohuesta langasta tehtyä sukkaa nostettujen silmukoiden muodostamalla kuvioinnilla. Langan ostin pari vuotta sitten yhdeltä Lahden matkalta väriterapiaksi. Jossain vaiheessa harkitsin siitä baskeria, mutta onneksi tulin järkiini, väritys kun on hieman villi kasvojen lähelle. (metrilakuoksennus sirkuksessa) Nyt valitsin harmaan Fabelin toiseksi väriksi tasapainottamaan ja korostamaan sitä.

Neuloin sukat kärjestä varteen. Raitojen vaihtokohdassa tein nostettujen silmukoiden muodostamaa kirjoneuleen tapaista. Eli nostin 1 s neulomatta ja neuloin 1s, toistaen koko kerroksen ajan. Kun tuli seuraava vaihto, tein toisinpäin, eli neuloin 1 s ja nostin 1 s neulomatta.

Kiilankin tein, mutta innostuin liikaa raidoituksesta, sillä tein kantapään aukon liian myöhään (jälkikäteen tehtävä kantapää siksi, että en osaa ilman ohjetta tehdä muuta kantapäätä kärjestä aloitettaviin), joten kantapäähän tuli ainakin parin kiilalisäyksen verran liikaa tavaraa.  Varressa jatkoin II ja III puikoilla kuvioneuletta ja I ja IV puikoilla 1o, 1n -resoria, jotta sukat pysyisivät myös jalassa. Jatkoin vartta niin pitkälti, että värimallikerta meni loppuun. Katkaisin langan ja siirryin tekemään toista sukkaa, jotta saisin samanlaisen. Pisteet langalle siitä, ettei siinä ollut solmuja, eikä varsinkaan sellaisia, joiden jälkeen langan väri olisi vaihtunut! Värit vaihtuivat saksalaisen täsmällisesti samoissa kohdin (tietenkin pientä epäsuhtaa on, mutta se johtuu oman käsialani muutoksista). 

Jossain välissä tein myös ensimmäisen kantapääyritelmän. Ja toisen. Ja kolmannen. Sitten täytyi Svetlana Rönkön tavoin todeta "Pashasta ei saa konvehtia". Päätin tyytyä siihen mörvelöön, jollainen kantapäästä tuli. Kastelu paransi vähän tilannetta, mutta kantapää on edelleen liian iso ja varsinkin ilman jalkaa sukan sisällä suoraansanottuna aika hirveän näköinen.

Neuloin sitten vartta. Sen jälkeen neuloin vielä vähän vartta. Neulottuani vartta neuloin vielä vähän vartta. Lopulta parin kuukauden päästä aloituksesta värilanka osoitti loppumisen merkkejä. Päätin sukan muutamalla sentillä 1o, 1n -resoria koko sukan ympäri ja italialaisella päättelyllä. 

Malli: omasta päästä
Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks India, 73 g
             Drops Fabel, 58 g
Puikot: 2,5 mm neliskanttiset sukkapuikot

Mutta jos kantapäästä tuli surkea yritelmä, niin sen sijaan olen erittäin tyytyväinen pohjelisäyksiin, sillä ne sopivat justiinsa niin kuin pitää. Myös kärki muotoutuu varpaisiini juuri passelisti ja pidän paljon italialaisesta päättelystä. Näin ohuesta langasta toteutettuna nostettujen silmukoiden kirjoneule ei erotu kovin hyvin, varsinkaan varressa, kun sukka on jalassa. Kaiken kaikkiaan näitä sukkia tehdessä oli kaksijakoiset fiilikset. Välillä ajattelin:

"Kuka idiootti päätti tehdä tällaisen sukat?"
"Kuka idiootti valitsi näin ohuen langan?"
"Kuka idiootti päätti tehdä polvisukat?"
"Eikö tää lanka voisi jo loppua?"
"Toi kantapää on aivan kauhea." 

Välillä taas ajattelin:

"Vitsit kun näistä tulee komiat."
"Tosi siistiä saada kerrankin polvisukat."
"Jihuu, minäkin teen nyt sellaiset ohuet sukat mitkä ovat hip nettineulojien keskuudessa" 
"Mikähän väri on seuraavaksi vuorossa?
"Nää pohjelisäykset on just hyvät."