45. luku, jossa koko suku osallistuu langan tekoon

Vierailin mummulassa, ja kaivoin esille vanhan perintörukin! Joskus vuosia sitten, jo ennen kuin tutustuin värttinäkehräykseen, kokeilin kehrätä ko. rukilla. Tulokset eivät olleet kovin mairittelevia ja en saanut sen vertaa säiettä valmiiksi, että sen olisi viitsinyt kerrata. Nyt kaikki sujui kuitenkin paremmin, värttinäkehräyksen ansiosta tiesin jo, miten hahtuvaa venytetään, miten kierre tulee ja mitä sitten tapahtuu.

Aiemmin minulla oli myös suurena ongelmana, että pyörä lähti pyörimään väärään suuntaan. Onneksi nyt olin lukenut jostain ohjeen, että rukin polkemista kannattaa harjoitella siten, että polkee rukkia tyhjänä ja samalla kehrää värttinällä. Jo koulussa liikuntatunnilla minulla oli vaikeuksia, kun opettaja käski marssimaan paikallaan ja samalla pyörittämään käsiä. Hetken aikaa se onnistui ja sitten aloin unohtaa kädet tai jalat ;) (Kuvassa, joka on isäni ottama, minä jo kertaan.)

Isä ja setä eivät ymmärtäneet rukin tyhjänä polkemista ja huomauttelivat kärsimättöminä, että eikö nyt jo kannattaisi ruveta tekemään jotain. Setäni ollessa päälle 10 v. mummuni opetti hänet kehräämään. Houkutuksena oli 10 markkaa ja kuulemma siihen aikaan tuo summa oli niin iso, että sen takia kannatti menettää katu-uskottavuutensa. Nykyään sedälläni ei ole enää taitoa hyppysissä, tai mistä minä tiedän, ei hän kuitenkaan nyt yrittänytkään koskea rukkiin.

Rukin rullalla oli vielä jäljellä silloin vuosia sitten kehräämäni pätkä valkoista. Kehräsin siihen jatkoksi virolaista liukuvärjättyä jämähahtuvaa. Kuvasta näkyy, miten rullaa ei saa täyttää. Mutta kun ensin homma tökki, niin lankaa tuli useammin siirrettyä uuteen hampaaseen, ja sitten kun se alkoi luistamaan, niin en malttanut lopettaa, vaan kehräsin menemään. Hahtuvaa oli aika vähän, ja liukuvärjäyksen takia päätin kokeilla navajokertausta rukilla (aikaisemmin värttinällä täällä). No, ei ihan mennyt niin kuin olisi pitänyt. Minulla oli kannettava esillä ja Youtube auki, mutta taas tuli esille puutteet käden ja jalan yhteistoiminnassa. Lopulta tuloksena oli, että mummu pyöritti pyörää käsin ja minä kertasin. Olihan se kiva sukulaishetki, mutta täytyy opetella tekemään se yksinkin.

Langasta tuli aikamoista siansaparoa. Kastelin langan ja kuivatin painon kanssa, mutta paino putosi jne jne, ja lanka kiertyy edelleen. Voisihan käsittelyn toistaa, mutta en taida viitsiä, tätä kun muutenkin on vain 28 g ja 35 m. Luultavasti teen patalapun.

Mummulla oli vanhastaan (yli 20 vuoden takaa tjsp, eli pitäisi olla hyvin levännyttä) rullilla jäljellä vielä valkoista kertaamatonta säiettä (luultavasti omista lampaista) sekä harmaata säiettä, joka oli osaksi lammasta ja osaksi isäni serkun koiran karvaa! (Prosentteja ei tiedossa.) Sain testata niillä perinteistä kolmisäikeisen langan kertausta ja tuloksen näette kuvassa. Epätieteellisen laskutoimituksen mukaan lankaa on 77 g ja 192 m. Kaksi valkoista säiettä lammasta ja harmaa lammas-koiraa. Tästä tuli aika kivaa ja lanka oli kastelun jälkeen tasapainossa!

Viimeisenä päivänä halusin vielä kokeilla lisää, joten onneksi olin ottanut mukaan Tapion kaupan hahtuvaa, josta aiemmin juttua täällä. Linkin takaa paljastuu, että en ole aikaisemminkaan pitänyt tätä hahtuvaa hyvänä kehräykseen, mutta kun nyt muuta ei ollut, niin... Hahtuva oli kovin ohutta, joten aina kun vähänkin venytin sitä, se katkesi. Hermoni kiristyivät jo kovasti, ja päätin kehrätä ainoastaan niin kauan, että rullan tappi menisi peittoon. Mutta kun vähän aikaa olin kehrännyt, niin opinkin olemaan venyttämättä hahtuvaa liikaa ja homma rupesi sujumaan. Kehräsin rullan niin täyteen kuin sai. Säikeestä tuli löyhäkierteistä ja ilmavaa.

Sitten seurasi blogimme ei-näin -osasto. Kertasin nimittäin saman tien tämän juuri kehrätyn hahtuvan sen yli 20-vuotiaan valkoisen säikeen kanssa. Eikös säikeen muutenkin pitäisi aina antaa levätä ennen kertaamista? No, nyt punainen oli juuri kehrättyä ja valkoinen niin levännyttä, että hädin tuskin kiertyi enää itseensä. Varsin epätasainen pari siis. Mitä heidän liitostaan tulisi? Ensin säikeillä oli kaikenlaista kränkkyä keskenään, valkoinen yritti hallita punaista kiertymällä punaisen ympärille niin, ettei punaista edes näkynyt. Sitten punainen yritti lähteä pois liitosta kiertymällä itsensä kanssa. Mutta kun alkuvaikeudet oli selätetty, nämä muodostivat harmonisen parin. 90 g ja 300 m ehkä.

Kuvassa olen strategisesti hukannut ne hauskimmat kohdat vyyhdistä, mutta kun aikanaan neulon langasta jotain, voin bongata ne ja ottaa kuvan. Mistä pääsemmekin ohjeeseen, jota olen pyöritellyt mielessäni. Aloitteleva kehrääjä, lue ja ota opiksesi:

Kehräyksen opettelu on hommaa, 
jossa itselleen ei saa olla liian ankara 
ja syntyvä lanka on otettava huumorilla.

Lisään vielä, jotta omaa lankaansa ei saa ryhtyä vertaamaan a) kaupan lankaan tai b) kokeneen kehrääjän lankaan. Ethän vertaa vasta kävelemään oppinutta taaperoakaan maratonjuoksijaan.

Mitähän seuraavaksi? Kehräämistä täytyy päästä kokeilemaan lisää sitten kun käyn taas mummulassa. Ja haluan ehdottomasti kokeilla topsin liukuvärjäämistä. Mikä oli se nettikauppa, jossa vuosia sitten katselin syksyllä alkavia yllätyskuituklubeja? Mitä neuloisin näistä langoista? Punavalkoinen on hieman karheaa, entä jos sitä raidoittaisi kaupan sileän langan kanssa? Mikään näistä ei vaikuta kovin kulutuksenkestävältä, joten ehkä huivi? Värjäisinkö lammas-koira -langan ja millä? Entä olisiko aika mennä nukkumaan?