44. luku, jossa väriä lisätään hitusen

Jatkoa viime luvusta...

Värjättyäni jäljellä olevan langan värjäsin siis huivin valmiin reunuksen. Tiesin, että en luultavasti saisi luotua täsmälleen samaa purppurasävyä reunukseenkin, joten päätin tarkoituksella tehdä reunuksesta hieman eri värisen. Joten purplen lisäksi laitoin liemeen hitusen sinistä. No, sitä meni sitten hieman enemmän kuin hitusen, ja väristä tuli violetimpi kuin olin suunnitellut. Mutta on se hyvä näinkin. Huuhdeltuani reunuksen levitin sen kuivumaan pyyhkeelle suunnilleen niihin mittoihin, mitä se oli ollut ennen kastelua (165 cm x 10 cm). Muuten reunus olisi voinut venähtää aika pitkäksi.

Reunuksen kuivuttua pääsin jatkamaan huivia poimimalla silmukat reunuksesta (helppoa, ainaoikeinreunasta poimin joka toisen silmukan). Sitten oli muutama helppo oikein tai nurin kerros sekä yksi pitsikerros. Mutta sitten alkoikin hauskuus, kun tuli pintaneuleen aika (siihen on muuten olemassa errata-tiedosto, linkki Ravelryssa), se oli nimittäin aika... mielenkiintoinen. Asiaa ei auttanut se, että ekan päivän yritin tihrustaa pienen pientä kaaviota. Toisena päivänä tulostin sitten niin ison kaavion kuin sai. Sen jälkeen neulomiskokemus olikin huomattavasti miellyttävämpi ja nyt jo ymmärsikin jotain mallineuleen kulusta. Mallissa siis neulotaan keskelle huivia ja aloitetaan mallineuleen teko keskeltä. Jokaisen kerroksen lopussa otetaan aina muutama silmukka lisää työhön. Ei siis lyhennettyjä vaan pidennettyjä kerroksia.

Lopultakin ehdin aloittaa myös kesän kasvivärjäyskauden! Pakastimesta löytyi vielä verihelttaseitikkejä, ja koska olen kokonaan siirtynyt niiden kuivatukseen, niin ne piti tietenkin tuhota. Värjäys vähän venyi ja liemi ehti jo hieman homehtua, joten kuumensin sen kiehumispisteeseen, mikä tappaa homeitiöt. Päästyäni lopulta värjäämään tuloksena oli aika mieto sävy! Sävy on lähempänä oranssia kuin punaista. En laisinkaan valita, mutta mistähän tämä mahtoi johtua? Aiemmin värjätessäni pakastetuilla seitikeillä sain aikaan paljon voimakkaamman tuloksen. Toisaalta silloin minulla oli seitikkejä lähes kaksinkertainen määrä. Vai vaikuttiko liemen homehtuminen?

Lankoina teetee Pallas (80 % villa ja 20 % polyamidi)ja Kauhavan Kangasaitan Lykke (85 % villa, 15 % polyamidi). Lykke yllätti, sillä se värjäytyi epätasaisesti (valitettavasti se ei näy hyvin kuvassa, ylempi on kuitenkin Lykke). Langassa on siellä täällä yksi säie pieneltä matkalta vaaleampi kuin  muut. Onko villa ja polyamidi karstattu ennen kehräystä epätasaisesti sekaisin? Vai onko langassa jäljellä jotain öljyä tms. valmistustököttiä? Yleensähän langat kehotetaan pesemään ennen värjäystä, jotta niissä oleva lampaanrasva yms. ei estäisi värin kiinnittymistä. Käytännössä en ole sitä jaksanut tehdä, koska käyttämäni langat ovat aika teollisia, ja näin ei ole vielä koskaan käynyt. Kokeilen värjätä lisää Lykkeä ja katson, kuinka käy. Toivottavasti se epätasaisuus näkyisi sitten valmiissa neuleessakin ;) (Minä olen niin hyvä suggestoimaan itseni, että tällaista lankaahan minä juuri halusinkin.)

Lisäksi värjäsin peruskauralla, tai siis keltasipulinkuorilla, tällaisia lankoja: ylhäällä harmaa pohjalanka, sen alla valkoinen pohjalanka, kaksi alinta jälkiliemestä (valkoinen pohjalanka).

Olin tässä pitkän aikaa kotivahtina (lue: kastelin kukkia ja perustin keittiöön salaa värjäysstudion) vanhempieni luona, kun he olivat purjeveneellä Ruotsissa! Eilen vähän ennen aamuseitsemää he olivat kotilaiturissa ja hain heidät sitten päivällä. Mutta tässä tärkeimmät, eli tuliaiset:

Kaksi kerää Järbon Raggia, ruotsinkielinen käsityölehti ja teetä ihanassa peltipurkissa. Harmi, kun tietokoneissa ei ole hajuliitännäistä, tee nimittäin tuoksuu ihanalta! (Maraboun suklaa ei päässyt kuvaan asti.) Lehdessä MbyM (=Made by Me) on mm. mielenkiintoisia malleja, joissa on yhdistelty eri paksuisia lankoja, sekä sabluunalla kuvioituja neuleita! Lisäksi pikku juttu Louise Walkerista erikoisine neulottuine peruukkeineen.