43. luku, jossa en jaksa odottaa

Uusimmassa Knitter´s lehdessä oli ihanan Seafoam shells -huivin ohje. Halusin nopeasti itselleni neuleen, jota voisin tehdä pitkän matkan yhteen menoon. Esimerkillisenä neulojana tutkin lankavarastoni ensin ja törmäsin varastossani erittäin kauan marinoituneeseen Novita Mayaan. Löysin   langan neulojaurani alkuaikoina kirpparilta 2000-luvun puolivälissä ja lanka oli jo silloin vanhaa (kertokaa, jos tiedätte, milloin tätä on ollut kaupoissa!). (Nykyään, kun tiedän, mikä on turkiskuoriainen, miettisin kahdesti, ennen kuin ostan lankaa kirpparilta. Onneksi tämän langan mukana ei tullut mitään kylkiäisenä.)

Lanka on ylellisen kuuloisesti 70 % Superfine Alpakkaa ja 30 % Highland Wool-villaa. Siinä on kaksi säiettä, joiden kierteet vaihtelevat eläväpintaisesti. Etiketissä lukee vielä ylpeästi, että "Made in Finland." Tietenkään ei voi tietää, että mikä on kotimaisen työn osuus, mutta joka tapauksessa lanka painii aivan eri sarjassa kuin Novitan nykyiset akryylilangat! Lanka olisi ollut malliin sopivasti merellisen vaaleansinistä, mutta vaaleansininen kauteni on jo kauan sitten ollut ohitse. Olinkin jo kauan suunnitellut värjääväni tämän.

En kuitenkaan jaksanut odotella sopivaa värjäyshetkeä, joten neuloin huivin reunuksen ensin. Ohje alkoi että "Luo 15 s ja toista kaavion 1 kerroksia 1-32 17 kertaa." Siinä vaiheessa ajattelin, että hoh hoijaa, taitaa tulla pitkänsitkeä neule. Mutta reunus osoittautuikin oikein mielenkiintoiseksi, eikä minulla ollut ollenkaan vaikeuksia saada reunus valmiiksi. Reunuksessa tapahtuu kaikenlaista koko ajan, on lisäyksiä, kavennuksia ja langankiertoja. Neulepinnat ovat ainaoikeaa ja itse simpukoissa olevan pinta lienee turkkilaisneulosta.









Kun olin saanut reunuksen (60 g) valmiiksi tavoitinkin jo oikean värjäyshetken. Vyyhtesin jäljellä olevan langan (132 g) ja värjäsin sen Ashfordin happovärillä nimeltä purple. Langasta tuli ihanan purppuraista. Merellinen teema jatkuu, sillä purppuraahan saatiin kotiloista! Koska langan säikeissä on kireitä ja löysiä kohtia, väri on imeytynyt niihin erilailla (sitä oli haasteellista saada vangittua kuvaan).

Olikin muuten hyvä, että en värjännyt kaikkea lankaa kerralla ennen huivin aloittamista. Pieneen värjäyskattilaani (7 l) olisi tullut tungosta, jos olisin yrittänyt saada kaiken n. 190 g mahtumaan sinne väljästi. Toisaalta tästä langasta tuli muutenkin epätasaista, niin ehkäpä se ei olisi haitannut... Värjäsin myös huivin reunuksen, mutta siitä lisää ensi luvussa!