torstai 28. helmikuuta 2013

37. luku, jossa on piiiitkä tarina huopatossuista


Hähää, nyt kaikki luulevat minua joksikin nopeusneulojaksi, kun taas postaan uudesta valmistuneesta neuleesta. Oikeasti aloitin nämä tossut joulukuussa, ja vasta viime viikolla huovutin.

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin aloitan kaikki juttuni A:sta ja sitä tarinaa tulee aika laveasti. Tämän postauksen "A" juontaa juurensa vuoteen 2006 ja neulojaurani alkuaikoihin. Olin edellisenä vuonna saanut valmiiksi ihka ensimmäisen itse suunnittelemani ohjeen Hiljaista kuin huopatossutehtaalla, joka julkaistiin Ullan jouluekstrassa-05. Olin kokeillut samaa ohjetta jo miestenkin koossa ja tehnyt huopatossut isälleni. Ihastuin jostain neulekirjasta bongaamaani nostettujen silmukoiden muodostamaan gingham-neuleeseen, ja mielestäni oli hyvä ajatus käyttää sitä huovutettavissa tossuissa. Saajaksi valikoitui tällä kertaa vilukissasetäni.



Noh, toteutus sitten osoitti, ettei kirjoneule ollutkaan niin hyvä idea. Nurjan puolen lankajuoksut vetivät huovutuksessa neuletta kasaan niin, että gingham-neuleinen kärki oli siinä ja siinä, ettei se ollut liian tiukka. (Kuvakulmasta johtuen tossut eivät näytä kuvassa niin pahoilta. Pelkkä harmaa osa on ohjeen mukaista ainaoikein-neuletta.) Muutenkin tossut näyttivät aika hassuilta pötkylöiltä ja gingham-neule ei erottunut kovin hyvin. Onni onnettomuudessa oli, että sedälleni ne kelpasivat oikein hyvin ja hän käytti niitä innokkaasti.

Muutaman vuoden kuluttua setäni esitteli pohjiin tulleita reikiä. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että en todellakaan pidä parsimisesta, ja minulla on nytkin ainakin kahdet sukat odottamassa ko. toimenpidettä. Aavistin sedän pohjien esittelystä, että hän haluaisi minun parsivan ne. Kokeilin siis kysyä vain "Miksi rikoit?" tuomitsevaan sävyyn. ("Miksi rikoit?" on isältäni peritty lausahdus, jolla hän tavallisesti ärsyttää, kun näytän hänelle jotain rikkiolevaa, jonka rikkinäisyys ei ole minun syyni.) Ja ihme ja kumma, seuraavan kerran setäni nähdessäni hän tyytyväisenä näytti minulle itseparsimiaan paikkoja! Myöhemmin isänikin on osoittanut parsintataitoja. Täytyykin nostaa mummulle hattua poikiensa opettamisesta! (Etenkin kun pojantytär on näin laiska parsimaan. Sitä paitsi elämme tasa-arvoisia aikoja.)   



Viime syksyyn  mennessä tossujen paikatut pohjatkin olivat valitettavasti kuluneet puhki, joten päätin neuloa kokonaan uudet. Uudet neulontatuulet olivat kuitenkin jo puhaltaneet jonkin aikaa, joten malliksi otin Hat Heel Sockin. Ohjeessahan ei puhuta mitään huovutuksesta, mutta olin jo aikaisemmin tehnyt itselleni Huopasesta ko. ohjeella tossut. Vertailin ohjeen silmukkamäärää (fingering -paksuiselle langalle) ja oman tossuohjeeni silmukkamäärää kärjessä ennen kärkikavennuksia. Niinpä otin suoraan Hat Heel Sockin miesten koon ja tein sen mukaan tossut Huopasesta 8 mm puikoilla. En poiminut silmukoita enää nilkkaa varten, vaan suuhun  neuloin I-cordin.



Hat Heel Sock sopii mielestäni oikein hyvin huopatossuiksikin. Pidän sen pyöreästä kantapäästä, sillä omassa yksinkertaisessa ohjeessani kantapäästä tulee aina enemmän tai vähemmän kulmikas, ja huovutettaessa pitää muovipussit asetella tarkoin, jotta kantapäässä ei tapahdu kiinnihuopumista. Huovutin sedän tossut 40 asteessa, ja toivoakseni niistä tuli sopivat. Vedin ne märkänä muovipussitettujen kenkien päälle (ei tarvinnut taistella ja venyttää kauheasti) ja annoin niiden kuivua siinä (omien sinipurppuraisten tossujeni muistiinpanoista voit lukea, millaisen taistelun jouduin niiden kanssa käymään). Kuvassa huovuttamaton miesten koon tossu, jonka päällä minun  huovutettu naisten 38 kokoinen tossu. Muuten, haluaisiko joku Huopanen-lankaa? Minulla on useita värejä, enkä oikein keksi, mitä siitä enää tekisin.



Malli: Hat Heel Sock by Kathleen Sperling 
Langat: Novita Huopanen 
- maastonvihreä 96 g
- musta 96 g
- tummansininen 9g
Puikot: 8 mm 
Koko: miesten 42





PS.
Löysin tuon gingham-tossukuvan cd:ltä, johon olin varmuuskopioinut vanhan käsityökansioni ajalta ennen kannettavaa (eli 2004-2007). (Varmuuskopiointi olikin erittäin viisasta, sillä vanhempieni kotikone sanoi yhteistyösopimuksensa irti viime syksynä.) Voi mitä neuleita löysin sieltä! Nykyinen neulontajaksoni alkoi suunnilleen vuonna 2003, eli neuleet olivat niitä ensimmäisiä! Niitä kuvia katsellessa tunteet heittelevät laidasta laitaan, välillä ihastelen, että kuinka olen silloin osannutkin jo soveltaa noin hienosti, välillä taas on sellainen "myytävänä tyylitaju, käyttämätön" -olo. Jotta muut saisivat tuntea myötähäpeää, taidankin tulevaisuudessa julkaista lisää niitä kuvia! 

3 kommenttia:

  1. Miten mainioita tossukoita, sitä aina jaksaa ihmetellä miten tuo koko ja näkö huovuttaessa muuttuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa mieltä, äitinikin (ja minä itse) ihmetteli, että ovatko minun laskelmani todellakin oikeassa, kun huovuttamaton tossu oli jättimäinen ;)

      Poista
  2. Lisään, jotta setä sai tossunsa ja oli kuin se kuuluisa Hangon keksi. Tossut olivat aika tilavat, mutta setä kiitteli sinistä reunaa (siis sitä i-cordia), jonka ansiosta tossut pysyivät jalassa. Olin vähän pelännyt, että tossunsuusta tulisi liian kireä, kun olin neulonut i-cordin poimimalla vain joka toisen silmukan tossun suusta.

    VastaaPoista