57. luku, jossa tutkitaan, mitä on tullut tehtyä

Näin juhannuksen kunniaksi onkin hyvä esitellä vuoden alkupuoliskon juttuja bloggaustaukoni ajalta!

Heti vuoden alussa bongasin Lankahelvetti-blogista ohjeen varrellisiin huopatossuihin. Äiti oli ehtinyt jo ilmoittaa kadehtivansa isän uusia huopatossuja, joten tilanne piti tietenkin korjata. Punaista Huopasta oli paljon, joten sitä. Sopiva sävy (eli siis sama ;)) kaveriksi löytyi Nallevarastostani. En jaksanut lähteä neulomaan tavallista resoria käsin, vaan tekaisin sen nopeasti neulekoneella. Muuten tein ohjeen mukaan. Huovutettuani venytin tossut äidin kävelykenkien päälle kuivumaan (vinkki: jos aiot kuivattaa tällaiset resorireunaiset huopatossut kenkien päällä, kenkien varsi ei saa olla pitkä, sillä silloin se venyttää resorin). Minä ja äiti olemme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Malli: Varrelliset huopatossut aikuiselle by Henna J. / Lankahelvetti, Ravelry
Lanka: Novita Huopanen, 106 g
           Novita Nalle 34 g
Puikot: 6 mm

Hyvämuistisimmat lukijani saattavat muistaa ennen ex tempore -bloggaustaukoa neulomani 1898 -pipot. Ei kahta ilman kolmatta joten oman ja isän pipon lisäksi tein vielä samalla mallilla pannan äidille. Ei, lanka ei loppunut kesken, vaan näin se oli tarkoitettukin, äitini kun ei ole yhtään pipoihmisiä. Yhdistin reunat virkkaamalla.

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: Natura Laurin villalanka, 48 g
Puikot: 4,5 mm kantikkaat

Lisäksi jossain välissä neuloskelin hätätilamyssyn vauvalle. Hätätila siksi, että tarvitsin nopeasti helpon neuleen, kun menin koulutuksen teoriatunneille. Vaaleanpunaista Wool Sävyä oli eksynyt talouteen joskus, joten paremman puutteessa nappasin sen ja puikot mukaan.

Malli: Vauvan kypärämyssy by Minna Metsänen, Ravelry

Lanka: Novita Wool Sävy, 33 g

Puikot: 3,5 mm kantikkaat

Pitkästä aikaa harrastin korttiaskarteluakin, kun oli äitienpäivä. Tällaisen kortin tein äidilleni. Leikkasin perhoskuvio-lävistäjällä värikkäästä kukka-mainoksesta perhosia, väritin niiden vartalot mustalla tussilla ja taivutin niiden siipiä ylöspäin. Liimasin perhoset paperille vartalon kohdasta. 

Tämä kortti meni mummulle:

Korttien kera toivotankin hyvää juhannusta!

56. luku, jossa esittelen vinksahtaneita lankoja

Hupsistakeikkaa, bloggausväli venähtikin yhtäkkiä lähes kolmeksi kuukaudeksi. Olen huomannut, että mitä kauemmin tauko kestää, sitä vaikeampi on saattaa itsensä takaisin oikeanlaiseen kirjoitusvireeseen. Kun taas monta juttua lyhyellä aikavälillä kirjoittaessani teksti syntyy kuin itsestään. Bloggaustaukoni aikana olen neulonut tavalliseen tahtiini ja valmistakin on tullut, mutta tässä luvussa en vielä niitä esittele, syystä että päättelykeiju ei asu meillä. Mutta tärkeintä on, että nyt olen back in business. 

Muistatteko vielä taannoisen bloggaukseni Veljekset Keskisen lankatarjonnasta? Tässä hieman päivitystä, pääsin käymään siellä alkukuusta. Sitä pikkuista Taito-Shoppia ei enää ole, mutta sen poissaoloa lieventi lehtiosastolta löytynyt Knitter´s Magazine! Lisäksi löysin kirjaosastolta lähes ilmaiseksi käsityökirjoja. Kirjat olivat muistaakseni 1-5 €.

Lankaosastolla ei ollut enää hörhelölankoja, sen sijaan neonvärit porskuttivat edelleen. Merkeistä paikalla edelleen perusNovita, Gründl ja Madame Tricoten akryylit. Tässä muutama mielenkiintoinen uusi tuttavuus. 

Puuvilla-akryylinen SMC Sun City Protect UV-suojakertoimella.

Merino Blend Prints olisi ollut huokeaa 100 % merinoa, mutta väri ei oikein natsannut, vaikka olisihan tästä voinut tehdä vaikka jollekin vauvalahjan.  

Gründlin Cotton Quick -puuvillalanka.

Moppari-kierrenarua.

Siinä olivat mielenkiintoiset uudet tuttavuudet. Seuraavat langat ovat mielenkiintoisia, mutta varsin vinksahtaneella tavalla. Mielestäni jotkut langat voisi kyllä jättää tekemättä. Vannoutuneiden luonnonkuitufriikkien kannattaa nyt lopettaa lukeminen, sillä seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa hengenahdistusta ja silmien sokeutumista.

Gründlin Flash -neonlanka. Sisältö niin keinokuituinen, että kerä natisi kuin pakkaslumi, kun otin sen käteeni. Laitoin äkkiä takaisin hyllyyn. Valkoinen läiskä on oikeasti tuota neonkeltaista.

Madame Tricoten Shiny polyester-lurexia. Tästä ei tekokuidummaksi voi mennä. Varsinkin vihreä näyttää joulukuusenköynnökseltä ja siltä se myös tuntuu. Ainoa mihin pystyn tämän kuvittelemaan on extra-blingi joulukranssi sen kuusenköynnöksen lisäksi.

Arvaatteko, mitä lankaa ostin? Luultavasti ette. Ei, en ostanut neonlankaa vaan vihreää ja keltaista 7 veikkaa! Minä, joka inhoan keltaista ja vihreää en käytä. Kyllä, ihan itseäni varten ostin. Saattepa vielä nähdä. Ei ihan ensi luvussa, mutta tulevaisuudessa (tällä kertaa ette joudu odottamaan kolmea kuukautta!).

55.luku, jossa natistaan

Huh, taas pitkän aikaa kirjoittamatta mitään. Vaikka minulla ei olekaan mitään erityistä uutta aikavarasta, nettimaailmalle aikaani on jäänyt huomattavan vähän. Blogitkin tarkistan melkein joka päivä, mutta nekin menen läpi kuin tuli hännän alla, että "jaa, tuollainen, oikein hieno" syventymättä mihinkään tarkemmin, minkä kyllä monet hienoista projekteista ansaitsisivat.

Sain joululahjaksi äidiltä paketin, jossa oli Dermosilin käsityökäsivoidetta sekä kerä valkoista Novitan Hile -lankaa koukkuineen! Lanka pääsi varsin nopeasti puikoille, kun tekemisen puutteessa selailin neuleohjekansiotani ja löysin sieltä kauan aikaa sitten tulostamani tähden ohjeen. Puikkosuositus langalle on 7 mm, mutta koska halusin tiivistä, ja minulla ei ollut 7 mm sukkapuikkoja, valitsin 6 mm muovipuikot. Välillä neulominen otti todella hietaan, kun akryylinen lanka natisi ja muoviset puikot natisivat vastaukseksi. Mutta onneksi mallissa kavennetaan joka kerroksella, niin käsiteltävien silmukoiden määrä väheni kiitettävällä tahdilla.

Malli: Stjärna by Karolina Eckerdal, malli A
Lanka: Novita Hile, 34 g/tähti A, 36 g/tähti B
Puikot: 6 mm

Ohjeessa oli kaksi erilaista tähteä, niin pitihän se toinenkin sitten kokeilla, vaikka ero ei olekaan kovin suuri. En ole ihan varma, ymmärsinkö kummallakaan kerralla silmukoiden poimimista aloitusreunasta, mutta tulipahan kokeiltua paria erilaista vaihtoehtoa.

Toissa viikonloppuna oli taas vuotuisen neulekisällitapaamisen aika! Matkustin perjantaina Lahteen, josta sitten lauantaina ajoin Lauran kanssa Haminan ja itärajan välissä sijainneelle mökille (Anunkin piti tulla mukaan, mutta harmillisesti hän sairastui). Mökki oli pienempi kuin viime vuonna, mutta vastaavasti osanottajamääräkin oli vähäisempi, meitä oli paikalla 6 neulekisälliä. Sovimme jo ensi vuoden tapaamisen päivämäärän, niin ehkä sitten isompi joukko osaa sovitella menemisensä!

Sää oli  kovin hyinen, minkä takia vietimmekin suurimman osan ajasta sisällä neuloen, kuinkas muuten. Viikonlopun aikana neuloin itselleni oman 1898 Hatin. Langan löysin kotikuntani sekatavarakaupasta, ja se vaikuttaa "7 veikan korvikkeelta". Ovatko muut huomanneet saman? Nyt käsitöiden ollessa hip ja cool joka paikkaan ilmaantuu edullisia kauppaketjujen tms. teetättämiä lankoja, jotka eivät siis varsinaisesti ole mitään tunnettua merkkiä, mutta sattumalta niiden paksuus on sama kuin esim. Nallessa ja 7 veljeksessä. Tokmanniketjulla on omat Kotikulta-lankansa.

Korvikkeeksi tämä lanka oli oikein hyvää, se nimittäin oli todella pehmeää, ei lainkaan karkeaa kuin seiskaveikka. Hinnan huomioon ottaen epäilen kuitenkin langassa olevan koira haudattuna. Anun kanssa tuumailimme, ettei ehkä kestä sukissa, vaikka sukkakoostumus siinä onkin. Lanka oli myös liukasta ja aika ajoin säikiintyvää.

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: Natura Laurin villalanka, 70 g
Puikot: 4,5 mm kantikkaat

Pipo valmistui kesken matkan, joten paluumatkalle minun oli keksittävä jotain muuta neulottavaa, mutta onneksi olin vieraana lankakauppiaiden luona (he ovat muuten muuttaneet takaisin vanhaan osoitteeseensa, mutta viereiseen tilaan, joka on hieman isompi ja kulmassa). Ostin kerän fingering -paksuista puutarhateemaista Regian sukkalankaa ja neuloin vielä yhden tähden (B).

Malli: Stjärna, ks. ylempänä
Lanka: Regia Garden Effects, 8 g
Puikot: 2,5 mm

Tarkastelin tässä valmistuneita neuleitani ja olen vakaasti sitä mieltä, että seuraavassa projetissa täytyy olla jotain muuta kuin sileää tai ainaoikeaa. Kaipaan haasteita, sillä edellinen valmiiksi saatu haasteellisempi neule Seafoam Shells valmistui syyskuussa! Näissä mietteissä menen katselemaan ravelryjonoani, nähdään taas!

54. luku, jossa päätuntuma ei enää ahdista

Neulojien yötä tiiraillessa päätin blogata viime aikoina valmistuneet neuleet. Lokakuussa löysin Hepsin blogin kautta 1898 Hat -mallin. Pipossa on nerokas rakenne, ensin neulotaan kaksinkertainen reunus korvaläppineen, minkä jälkeen poimitaan silmukat toisesta reunasta ja neulotaan tavalliseen tapaan sileää. Kaiken huipuksi kaksinkertaisessa reunuksessa on keskellä 3 joka toisella kerroksella neulomatta nostettavaa silmukkaa, mikä saa reunuksen taittumaan kivasti ja samalla neulomatta nostetut silmukat kiristävät reunaa, jolloin pipo pysyy erityisen hyvin korvilla. 

Valitsin työhön 4 mm pyöröpuikot, syystä että tuo koko oli ainoa, josta minulla oli kätevät 40 cm pyöröt. Koko neulomisen ajan pelkäsin, että piposta tulee liian pieni ja yritinkin jo muistella, että mitkäs tahot ne välittävätkään lastenkokoisia neuleita tarvitseville. Pipon valmistuttua päätuntuma oli aika ahdistava, mutta tapojeni mukaisesti kastelin neuleen. En ymmärrä, miten olen selvinnyt monta vuotta neulojan urallani, ennen kuin opin kastelun merkityksen! Nyt pipo rentoutui niin, että siitä tuli juuri sopiva, ei liian kireä, mutta ei myöskään liian löysä. Annoin pipon isälle ja hän kovasti kiitteli sen lämpöisyyttä. 

Malli: 1898 Hat by Kristine Byrnes, Ravelry
Lanka: 7 veljestä ruskea, 75 grammaa
Puikot: 4 mm

Viime vuoden puolella käväisin taas mummulassa kehräämässä, tuloksena navajokerrattua siansaparoa. Valkoinen lanka oli mummun vuosia sitten kehräämää säiettä, ja keltaoranssipunainen Evillan hahtuvalankaa. Harjoitusta harjoitusta... Rukin rullalle jäi vielä toinen mokoma keltaoranssipunaista lepäämään.

Mutta, vaikka lanka olisikin ns. epäonnistunutta, sitä voi silti käyttää johonkin työhön. Näin se on pois lankavarastosta ja työ opettaa virheiden sietoa ja myöhemmin työtä katsoessani huomaan (toivottavasti) kuinka paljon olen kehittynyt. Siispä neuloin patalapun. Olin jo aikaisemmin tehnyt tässä luvussa esittelemästäni mustavalkoisesta navajokokeilusta keskeltä aloitetun neliön. Se oli kuitenkin niin ohut, että se jäi odottamaan toistakin puolta. Nyt tein tuosta valkoisesta siansaparosta samankokoisen neliön. Yhdistin neliöt virkkaamalla. Mustavalkoinen lanka oli paljon paksumpaa kuin valkoinen, joten jouduin tekemään hieman omaa sovellusta.

Valkoista lankaa oli vielä jäljellä, joten suuntasin katseeni reunukseen. Vanhan kunnon reunuskirjan sijaan muistin ostaneeni Tampereen messuilta kirjan 150 neulottua reunapitsiä ja muuta koristetta. Sieltä valikoitui malli nro 28 Linnunsilmä. Toisin kuin ohjeessa, nostin ulkoreunan ensimmäisen silmukan neulomatta. Liitin reunuksen neuloessani virkattuun reunaan.

53. luku, jossa tyhjätään pöytä uutta vuotta varten

Kun muut julkaisevat vanhoja vuoden aikana valmistuneita neuleitaan, niin minä julkaisen jotain ennen julkaisematonta! Nämä työt (tai itse asiassa kasvivärjäykset) ovat olleet kauan Bloggerin luonnoksissa (otsikolla "Bloggaa näistä") odottamassa, että löytäisin sopivan välin tai aasinsillan esitelläkseni ne. Se väli olkoon siis tässä.

Karnaluksista ostamani Bilby  osoittautui sopivaksi kasvivärjäykseen. Ylempi värjäämätön, alempi värjätty verihelttaseitikin jaloilla. 

Tässä todistetta aronianmarjavärjäysten valonkestosta. Syyskuussa 2012 värjäsin vaaleanruskeanharmaata Viking Vilmaa koristearonian marjoilla. Tämä koetilkku oli 3 kk oikea puoli peitettynä ikkunalla. 

Tetrin sienivärjäyskirjan innoittamana kokeilin kesällä myös langan kylmävärjäystä sienillä ja kokenillilla. Minulla oli edellisistä värjäyksistä vielä poisheittämättä kokenillia ja verihelttaseitikin lakkeja. Ladoin ne lasipurkkiin yhdessä alunalla ja oksaalihapolla esipuretetun Florican kanssa. Suljin tiiviisti ja annoin purkin olla kaksi viikkoa jääkaapissa (tuotti vaikeuksia olla avaamatta mielenkiintoista purkkia ennemmin ;)). Tässä tulos:

Mietin, että väriä olisi saanut varmaan enemmän irrotettua, jos ainekset olisivat olleet vähän kosteampia purkkiin laitettaessa, nyt ne nimittäin olivat jo hetken aikaa kuivuneet jatkotoimenpiteitä odottaessaan. Ensi kerralla sitten.

edit 6.1.-14. kirjoitusta on muutettu lisäämällä linkki syyskuuhun 2012

52. luku, jossa pyörteillään

Hähää, joulukuu on ohitse ja selvisin siitä! Tutkintotyö vei erittäin tehokkaasti kaiken ylimääräisen ajan ja sitten tuli itse Joulu. Tutkintotyöksi tein tilkkupeiton, joka ansaitsee myöhemmin ihan oman postauksensa. Ihan vielä en saanut tutkintoa lävitse, vaan sitä pitää täydentää mm. lisäämällä poikkileikkaus -ja tasokuvat, mitä sitten lienevätkään. Minulla oli muutenkin nyt vähän erilainen joulu, sillä vanhempani lähtivät Thaimaahan ja itse menin mummun ja sedän luo joulua viettämään. Olin niin kiireinen, että en edes yksinäisyyttä ehtinyt tuntemaan :-P

Isälle tein joululahjaksi perinteiset huopatossut omalla ohjeellani (ensimmäinen koskaan tekemäni neuleohje by the way!). (Monta vuotta sitten tein hänelle myös tossut, mutta nyt niissä oli "jo" reiät.) Huopasiani katsellessa huomasin minulla olevan aika vähän miesvärisiä lankoja, joten päätin tehdä raitatöppöset. Siksi muutin tossun alkuosan ainaoikein-osan sileäksi neuleeksi, jotta saisin siistit raidat. Silmukoita loin 60 s ja tein kumpaakin tossua yhtä aikaa tasona pyöröpuikoilla, ottaen langan sekä kerän sisältä että päältä.

Perinteinen ennen ja jälkeen kuva:

Alla huovuttamaton tossu, päällä vanha huovutettu tossu. En jaksanut kehitellä mitään rullautumista estävää rakennetta suuhun, joten ompelin siihen muovit tarkasti. Pesukone, 40 astetta ja kenkien päälle kuivumaan. Tässä tulos:

Malli: Hiljaista kuin huopatossutehtaalla by minä  itse, Ravelry
Lanka: Novita Huopanen, miesvärit, 183 g yhteensä
Puikot: 8 mm
Koko: miesten 42

Nyt minulla on vielä runsaasti Huopasta tyttöväreissä. Seuraavaksi minun täytyy kokeilla sen neulomista paljon ohuemmilla puikoilla, sillä niin kuulemma huovutetusta neulepinnasta tulee kauniimpi. (Olen tiennyt tuon jo kauan, mutta kummasti minulle tulee aina kiire tehdä huovutettavia neuleita, joten minulla ei ole aikaa tuhlattavaksi ylimääräisiin kokeiluihin ;)) Ja voisin kokeilla sitä johonkin ei-huovutettavaan neuleeseen, sellaiseen, mikä ei joudu kovaan hankaukseen.

Kiinnostuitko? Tässä aiemmin tekemiäni neulottuja huopatossuja.

Äidille ompelin kassin! Heti äidin ja isän lähdettyä matkalleen tehtiin Strömsössä mielenkiintoisella pyörretekniikalla (virvelteknik) patalappu. Hyvin harvoin haluan toteuttaa Strömsön projekteja, vaikka aina sen katsonkin, mutta nyt minun oli pakko päästä kokeilemaan. Ohje ruotsiksi videoineen löytyy Strömsön sivuilta ja itse jakso on vielä pari viikkoa katsottavissa Areenasta (siellä myös tekstitys).

Käytin mm. tilkkupeitostani ylijääneitä tilkkuja. Harmillista, etten osaa kuvata punaisia sävyjä. Kuvassa oranssilta näyttävä yksivärinen kangas on oikeasti peruspunainen ja ompelulankakin ihan punaista eikä kultaista. (Jouduin yhdistämään yksivärisen kankaan kahdesta palasta, siksi keskellä menee sauma.) Laukun muu kangas on kylmänpunaista huonekalukangasta ja vuori (jota ei näy kuvissa) vadelmanpunaista vanhaa verhoa. Toivottavasti tuo pyörre on sen verran sivussa, jotta näyttää siltä, että se on tarkoituksella laitettu sivuun, eikä vahingossa ;). Laukun kaavana käytin TiiQ:n blogin kautta löytämääni Reversible bagin kaavaa, jonka katkaisin hihnojen alusta.  

Kaverin pikkujouluissa tapasin myös pari blogikissaehdokasta, nimittäin sfinksikissa Lunan ja rexkissa Piikun: 

Onnellisten nukkuvien kissojen kera toivotan lukijoilleni hyvää uutta vuotta!

51. luku, jossa mennään joulutauolle

Bloggaustahtini on harventunut entisestään, pääsyy siihen on ompelukurssini lähestyvä tutkinto, joka vie (tai ainakin sen pitäisi viedä) kaiken vapaa-ajan. Olen siis joutunut karsimaan kaikenlaisia aktiviteetteja, kuten itsetehdyt joulukortit sekä 1/2-joulukalenterin. Olisin kyllä kovasti halunnut tehdä sellaisen tänäkin vuonna, ja minulla oli jo lähes kaikki luukut mietittynäkin, mutta totesin, että vähemmällä itkulla ja hammastenkiristelyllä pääsee, kun luopuu ajatuksesta.      

Jotta en tuntisi huonoa omaatuntoa bloginikin hyljeksimisestä, ilmoitan, että tämä blogi menee nyt joulutauolle. Uusia bloggauksia tulee vasta joskus joulun/uuden vuoden jälkeen. Voikaa hyvin siihen asti!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!