36. luku, jossa odotus palkitaan

Ei, huolimatta otsikosta postaus ei käsittele Veli Sikiötä.

Olen saanut jälleen valmiiksi yhden WIPin! Viime keväänä minun oli tarkoitus neuloa lahjaksi yksinkertainen huivi. Kiirekin oli, joten turvauduin koneneulontaan ja tein mustasta Pallaksesta Kariuksen. Mustaa en käytä juuri koskaan, mutta nyt ei ollut tietoa saajan värimieltymyksistä, joten päädyin siihen. Kävi myös tuuri, sillä lanka sattui olemaan pehmeää ja sileää sorttia, Pallaksen eri erien välillä on nimittäin eroja karheudessa.

Olin juuri silloin hetki sitten ostanut Edie Eckmanin kirjan Around the Corner: Crochet Borders ja sormeni syyhysivät päästä kokeilemaan jotain kirjan ihanista reunuksista. (Aiemmin olen maininnut kirjan täällä ja se ilmestyy keväällä nimellä Virkkaa ja viimeistele -150 koristereunusta ja -kulmaa.) Reunukseen tarvitsin jotain muuta väriä ja päädyin harmaaseen. Tietenkään lankavarastossani ei ollut tietoakaan sopivasta harmaasta, joten ostin 50 g kerän Kauhavan Kangasaitan  Lykke-lankaa. Sain virkattua ensimmäisen, toisen ja yläreunan verran kolmannesta kerroksesta, kun lanka loppui. Siinä vaiheessa loppui jo aikakin, joten luovutin ja huivi UFOutui. 

Muutin sitten tänne peräkylään, ja en löytänyt Lykkeä mistään. Ja joo, Kauhavan Kangasaitalla on verkkokauppa ja sinne olisi täältä vain about 100 km, mutta sinne päin ei ole ollut kulkua noin muuten ja ottaen huomioon, että minulla on muutenkin aika lailla lankoja, niin olen pyrkinyt välttämään sen kaltaisia houkutuksia. Satuin kuitenkin tykkäämään Kauhavan Kangasaitasta Facebookissa, ja heillä oli ystävänpäiväntarjouksena verkkokauppaostokset ilman lähetyskuluja (9 €)! Nyt en enää kyennyt vastustamaan houkutusta, tein tilauksen ja sain Lykkeä. Värierä oli tietenkin eri, mutta onnekkaasti silmäni eivät näe mitään eroa.

Lankaa saatuani huivi valmistui yhdessä illassa. Kulmissa tein reunuksesta omia sovelluksiani. Reunuskirjassa reunusten ohjeet on annettu myös 90 asteen kulmiin, mutta tietenkään huivini kulmat eivät olleet lähelläkään suoria.  

Malli: Karius by Strikkelise ja Border #101 by Edie Eckman

Langat: teetee Pallas 175  g ja Kauhavan Kangasaitta Lykke 67 g
Koukku: 4 mm
Ohutlankakoneen kireys: luultavasti suurin mahdollinen
Koko: 200 cm x 39 cm

Ja tietenkin sen arvaa, etten ostanut ainoastaan yhtä kerää Lykkeä, vaan ostin sitä harmaana, luonnonvalkoisena ja valkoisena, 2 kerää kutakin kesän värjäilyjä ajatellen, kuten myös Karstavillalankaa kasvivärjäykseen. Lisäksi 3,5 mm kulmikkaat puikot ja kassinkahvat. Ja ihan muuten vain Renew Wool -villalankaa, 2 kerää viininpunaista, 1 sinistä ja 1 harmaa. Langassa on 65 % tavallista villaa ja 35 % kierrätettyä villaa, ja lähempää katsoessa huomaakin muuten yksivärisessä langassa poikkeavan värisiä kuituja. Harmaa on hassu väri, sillä luonnossa se vihertää hiukkasen, mutta Kangasaitan nettisivuilla ja omassa kamerassa väri on ihan tavallinen harmaa.

35. luku, jossa teen kissakortteja

Minulla on aina vähän omalaatuiset aikataulut, esimerkiksi paljastelen viikko sitten olleen ystävänpäivän kortit vasta nyt. Minulla oli inspiraatio hukassa käsintehtyihin kortteihin, ja niistä parista, jotka sain aikaan, en jaksanut edes ottaa kuvia. Totta kai inspis löytyi heti, kun olin tiputtanut postilaatikkoon nipun kaupasta ostettuja kortteja. Parin henkilön kortit olivat vielä onneksi lähettämättä, niin sain purettua ínspiraation niihin.

Selaillessani askartelutarvikkeitani (pelkille neuloja-ystävilleni selvennän, että paperiaskartelu-stash voi olla yhtä suuri ongelma kuin lanka-stash) löysin jonkin ulkomaalaisen lehden mukana tulleita valmiita kuviollisia korttipohjia. Luonnollisesti valitsin  kissapohjan, joten tässä yhtenä ryhmänä blogikissaehdokas nro 5!

Mustan kissan kuviopaperi on musta, jossa nuo kukkakoukerot ovat samettipintaisia. Huomatkaa myös hopeainen paperi "kolmossivulla". Tämä kortti lähti kummille. Korttipohjien etiketissä oli toteutusehdotus, jossa kissalle oli lisäksi leikattu erilaisesta paperista raidat ja liimattu silmät, mutta mielestäni tämä oli hyvä näin. 

Samettikuvioisesta paperista jäi tietenkin negatiivikuva, joten hyödynsin sen yksiosaiseen korttiin äidille. Vaaleanpunainen paperi on ammoisina aikoina vesiväreillä värjäämääni, ja olen ripotellut siihen pikkuisen suolaa, kuten silkinmaalauksessa tehdään.

Kun olin kerran levittänyt kaikki paperini ympäri yksiötä, niin onnekseni muistin pian olevan mummuni syntymäpäivä. Ja mihinkä sitä hyvää kissakorttipohjaa

vaihtamaan, joten tein kolmannenkin kortin samalla muotilla. Paperi on tällä kertaa luonnonvalkoista, jossa kiiltäviä kultaisia kuvioita. Tähän korttiin yritin kovasti keksiä sopivaa paperia raidoiksi, mutta en löytänyt sopivaa. Kuka olisi arvannut, että kultasävyjäkin on niin monta?

Ja sain minäkin kortteja, muun muassa tämän ihanan (punaisen!) kortin Anulta ja Lauralta. Kortin virkattu sydän on Anun Valentines Heart (rav).

Lopuksi poikkean ystävänpäiväteemasta tällä isäni serkun vauvalle tekemälläni kortilla. Tämä vauvanvaatteet pyykkinarulla -malli on klassikko, mutta luulen, että en ole vielä sitä toteuttanut. Seipäät ovat coctailtikkuja ja lanka kalalankaa. Potkupuku ja ruokalappu moniväristä ääriviivatarraa, jonka olen liimannut erilliselle marmoroidulle paperille ja terästänyt vielä puuväreillä. Liimasin potkupuvun korttiin yläosastaan kaksipuolisella teipillä ja keski -ja alaosistaan 3D-liimatyynyillä. Puvun keskiosassa käytin vielä paksumpia liimatyynyjä kuin alaosassa, niin näyttää, että vaate lepattaa tuulen voimasta narulla. Ruokalappu myös yläosasta kaksipuolisella teipillä ja alaosasta liimatyynyllä kiinnitettynä. Ruohikkoa vihreää paperia ja taivaan sinistä terästin vahaliiduilla. Näin värit eivät mielestäni vaikuta yhtä kovilta kuin pelkät yksiväriset alueet.

34. luku, jossa toivotan Hyvää ystävänpäivää!

Oikein hyvää ystävänpäivää blogini lukijoille! 

Tässä pari sydänpostausta. 

Tsekatkaa myös Pitsin ja palmikon Anun Valentines heart (rav)!

33. luku, jossa melkein virkataan kolmipäinen koira

Tadaa! Jälleen valmistunut yksi WIP (tai UFO, en ole ihan varma näistä vivahde-eroista). Kyseessä on tammikuussa 2010 aloitettu amigurumi, jonka piti valmistua kaverin vauvalle. No, ei valmistunut. Syynä se, että sain hienosti kaikki osat virkattua, paitsi pään ja kuonon. Mielestäni päästä tuli joka kerta liian pieni, enkä saanut aikaiseksi mieleistäni. Kivemmat neuletyöt ajoivat tämän ohitse ja Kaapo-koira ufoutui lankapussin pohjalle.

Minulla näyttää olevan nyt pienoinen UFOjen päättelyprojekti, joten viikko pari sitten etsin Kaapon ja ompelin raajat kiinni. Löysin myös kaksi erikokoista puolivalmista päätä ja nyt virkkasin kolmanteen, keskeneräiseen ylimääräisiä lisäyskerroksia. Tällä kertaa olin tyytyväinen (tai sitten realistinen, että en saa amigurumia ikinä valmiiksi, jos vieläkään pää ei kelpaa). Lopuksi tein vielä kuonon, kiinnitin korvat ja kirjoin naaman. Pitäisikö tuon melkein kolmipäisyyden vuoksi nimetä koira Kerberokseksi? Tai, koska koira luultavasti menee jollekin pienelle lapselle, pitäisi se kenties nimetä Harry Potterista tutun kolmipäisen koiran Pörrön mukaan? (Aikamoisia puujalkavitsejä, kun amigurumille tuli kuitenkin lopulta vain yksi pää.) Onkohan vielä tehty amigurumikirjaa, jossa olisi myyttisiä eläimiä?

Lankoina Novita Liisa -akryylilanka, jota ostin kaksi kerää neulojaurani alkuvaiheissa (oi aikoja, voi lankaostoksia). Valkoiset osat Novita Sukkiksen jämiä ja kirjonnat Novita Tennesseetä, jonka halkaisin kahtia tai kolmia, jotta sain ohuemman langan.

Malli: Kaapo-koira (engl. Pickle the Puppy, ravelryssa)
Suunnittelija: Nicki Trench

Lähde: Supersöpöt maskotit : yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta (engl. alkuteos Super-Cute Crochet: Over 35 Adorable Animals and Friends to Make, ravelryssa), kirja-arvostelu Ullassa

Langat: Novita Liisa (100% akryyli) vaal. sin, Novita Sukkis (villa-polyamidisekoite) l.valk. (menekkiä en os. sanoa), silmiin Novita Tennesseetä

Koukku: 4 mm
Projekti Ravelryssa: Kaapo


Matkin alkuperäistä mallia ja ompelin koiralle vielä huivin kaulaan. Kaikki sinisävyiset tilkkuni vaikuttivat niin pliisuilta, että valitsin puna-valkoraidallisen (joka on muuten sivumennen sanottuna lyhennettyä pyjamahousunlahjetta). Nyt koira on kovin karkkivärinen, mutta se sopii kuvaan. Karkkivärejä ei usein tässä blogissa näe.

32.luku, jossa huomaan kehittyneeni

Minulla on muutenkin nyt projektina pienentää UFOjen lukumäärää, ja siihen kategoriaan sopi hyvin myös keskeneräisten kehruitten valmiiksi tekemistä. Kesällähän tein loppuun yhden punaisen vyyhdin, ja toista säiettä jäi hiukan. Nyt tein  säikeestä kerijälaitteelta sisältäpäin purkautuvan kerän ja vuoristolaiskertasin ottamalla toisen langan kerän sisältä ja toisen päältä. Olin odottanut, että tästä olisi seurauksena kamala takku, mutta sehän sujui hyvin! Ja langasta tuli tasaista, mikä on minulle uutta.

Lanka pysyi tasaisena tasan niin kauan kuin vyyhtesin sen kerinlehdille. Kerinlehdistä irtosi rengas, ja tästä eteenpäin vyyhdistä tuli kireämpi ja sain vain vaivoin suoritettua vyyhteämisen loppuun. Jos tämä olisi ollut jotain tärkeämpää lankaa, olisin vyyhtennyt langan uudestaan, mutta päätin antaa olla. Kastelin langan ja annoin kuivua pienen painon kanssa. Vyyhdin löysemmät langat olivat siellä täällä kiertyneet itsensä  kanssa ja muutenkin kiharia (ks. kuva). Nyt vain sitten miettimään, miten saisin saman efektin tarkoituksella ;). Laskutoimitukseni mukaan lankaa on 26 g ja 87 m.

Violetti lanka on värttinäkehrätty Novita Hahtuvaisesta (en ole vielä antanut itseni koukuttua nettiluxuskuituihin). Sen kehräämisen aloitin ex tempore syksyllä, kun lueskelin Tuulia Salmelan kehräyskirjaa ja oli pakko heti saada jotain työn alle. Sainkin aikaisempaa huomattavasti ohuempaa säiettä. Aina kun pitää oppia jotain uutta, päätin testata navajo- eli ketjukertausta. Usean Youtube-videon jälkeen tykästyin tähän videoon. Harjoittelin ensin kaupan langalla ja uskaltauduin sitten kokeilemaan itse säikeellä, jonka olin kerinyt. Sivistin itseäni myös värttinän painoeroilla, joten lisäsin alle 50 gramman painoiseen värttinääni 30 g painoisen prikan. 

Ihan vielä minusta ei tullut navajokertausexperttiä, mutta elän toiveessa. Suunnilleen 5 cm oli ihanaa tasaista lankaa ja sitten tuli seuraavat 5 cm, jossa asia oli taas päinvastoin. Juujuu, tasaista lankaa saa kaupasta, ja alkuperäinen säiekin oli epätasaista. Välillä kertauksen "solmukohta" katosi täydellisesti ja välillä juuri sillä kohdalla säikeen paksuus vaihtui ja kohta erottui kuin kettu kanalassa.

Navajokertausta voisin kuvailla siten, että kuvittele sinulla olevan kerä lankaa, josta virkkaat sormin piiitkiä ketjusilmukoita. Lähempää tarkasteltuna näet langassa kulkevan kolme lankaa vierekkäin. Aina välillä vastaan tulee kohta, jossa olet virkannut uuden silmukan. Kun tälle ketjusilmukkaketjulle annetaan vielä kierrettä, olet navajokerrannut lankasi! Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen (ei mikään ole ;)), sillä värttinällä (ja rukilla) kerratessa sekä kierteen anto että virkkaaminen tapahtuu samanaikaisesti.

Lankaa tuli 20 g ja 50 m. Huomasin tässäkin kehittyneeni, sillä aikaisemmin olen Hahtuvaisesta saanut huomattavasti paksumpaa ja epätasaisempaa lankaa. (Ks. ao. kuva, vuoristolaiskerrattu, 25 g ja 42 m.)

31. luku, jossa käydään ostosparatiisissa

Tässä luvussa pari vinkkiä Etelä-Pohjanmaalla vieraileville (tai asuville) neulojille. Perjantaina harrastin maakuntamatkailua ja käväisin Kurikassa Kangassalongissa. Jotkut saattavat muistaa toimintansa lopettaneen Sauman kangas -ja palahallin, ja Kangassalonki sijaitsee samassa talossa, mutta pari ovea vasemmalle. Osoite Saumantie 9.  

Pikaisella käynnilläni totesin Kangassalongin erittäin tilavaksi ja valikoimakin vaikutti mukavan laajalta. Tilat on jaettu sisustus- ja vaatetuskankaisiin. Mukaan tarttui palatrikoita, josta ei vielä valokuvaa, mutta tulette aikanaan näkemään niistä ommellun paidan.

Lisäksi mukana on myös pieni valikoima lankoja, kuten muodikkaita efektilankoja sekä peruslankoja, kuten Teetee Pallasta, Gjestal Maijaa ja Viking Vilmaa.  Ensi kesänä pitää tehdä reissu Kangassalonkiin Anun ja Lauran kanssa ;)

Joulun aikana ehdin myös vierailla Tuurin ostosparatiisissa (tai -helvetissä, katsantokannasta riippuen). Sinne suuntaavan neulojan kannattaa ensimmäisenä kääntyä sisäänkäynnistä oikealle, sillä    Keskisen kauppakadulla tms. (eli käytävällä jossa on pikkuliikkeitä) löytyy myös pikkuinen Taito-Shop designtavaroineen ja neulelankoineen. Itse kartutin varastoani 4,5 mm kantikkailla puikoilla. Neulojan ehtiessä itse Tavarapuodin puolelle (heti ravittuaan itseään Spice Icessa) katse kannattaa luoda jälleen oikealle lehtihyllylle, jossa on ok valikoima myös ulkomaisia käsityölehtiä.  

Tottakai Keskiseltä löytyy myös lankaosasto, josta tavallisten Novitojen (luxus-sarjaakin löytyy), lisäksi neuloja löytää Madame Tricoten ja minulle uutuutena Gründlin lankoja. Mutta voi sitä akryylin määrää! Ja erilaisia pörhö-, mörhö- ja hörhölankoja! Jos neuloja etsii lankaa nyt niin muodikkaaseen röyhelöhuiviin, niin Keskiseltä löytyy. (Kuvaan asti röyhelöt eivät päässeet, sen sijaan neonvärisiä hapsu- ja sukkalankoja.) (Lisäksi lankaosaston vierestä löytyy laaja kangasosasto.)

En ole vuosiin ostanut mitään oikeaa efektilankaa, mutta nyt sorruin kahteen kerään Gründl Flambéa. Se erottui joukosta edukseen, sillä siinä on 48 % bambua, 44 % villaa ja 8% polyakryylia. Väriksi valitsin vihertävänkirjavan, sillä langan punakirjava sävy oli niin hahlea. Langassa vuorottelevat hahtuvaiset villaosiot (ei kannata vetää lankaa juuri siitä kohdasta, voi katketa) sekä kiiltävät bambupätkät. Voisin neuloa neulekoneella vaikka Kariuksen, ja sitten neuloa/virkata tällä siihen reunuksen?

30. luku, jossa neulon baskerin itsekehrätystä

Joulukalenterijuttujen lisäksi joulukuussa ehdin tehdä loppuun myös yhden WIPin! Baskerin kupu on ensimmäistä itsekehräämääni lankaa!

Talvella 2009-2010 kehräsin värttinällä ihka ensimmäisen vyyhtini Pirtin kehräämön liukuvärjätystä hahtuvasta. Minähän en ole mikään kehräysexpertti, mutta mielestäni tuo hahtuva oli leveytensä ansiosta oikein sopivaa aloittelijalle. Lanka oli toki varsin taiteellista, ohuita ja paksuja kohtia sikin sokin ja välillä kovin alikierteistä. Niinpä kertasin langan ns. vuoristolaiskertauksella (Andean plying). Laskelmieni mukaan lankaa tuli 56 g ja 62 m.

Langan vähyyden vuoksi projektiksi valikoitui helmikuussa baskeri, sillä muuhun lanka tuskin olisi riittänyt, ja eihän siitä olisi mitään hankaukseen joutuvaa voinut tehdä. Koska langan paksuus oli hieman vaikea määrittää ja se vielä vaihteli, en uskaltanut luottaa mihinkään alhaalta ylös –neulottavaan malliin vaan päätin aloittaa kuvun keskeltä. Löysin vanhasta Venla-käsityökirjasarjasta  (joka on ainakin lankatekniikoiltaan mainio) ohjeen ympyrään, jossa lisäykset tehdään kehillä. 

Neuloin 4 mm puikoilla ensin ympyrän halkaisijaltaan 24 cm, minkä jälkeen kavensin peilikuvana, kunnes lanka osoitti loppumisen merkkejä (sitä jäi noin metrin verran) ja keskelle jäävä ympyrä (päänreikä) oli halk. n. 14 cm tai sinne päin. Oli muuten miellyttävää huomata, että loppua kohden langan laatu parani huomattavasti ;) Kokeiltuani baskeria totesin, että voisin aloittaa resorin.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että olisin kehrännyt lisää lankaa samasta hahtuvasta resoria varten, mutta kun baskeri oli ollut WIP puoli vuotta uutta lankaa odottamassa, totesin, ettei se kehräänny itsestään, joten päätin käyttää kaupan lankaa. Ihan suoraan kaupan hyllyltä sekään lanka ei ollut, sillä valitsin itsevärjäämäni violetin Maijan. Käytin Maijan kaksinkertaisena, ja koska olin unohtanut tehneeni itse baskerin 4 mm puikolla, käytinkin nyt 4,5 mm puikkoja. Resorista tuli hieman löysä, onneksi minulla on iso pää. Saatan tehdä resorin uudestaan joskus. Resoria 6 cm ja Jeny´s surprisingly stretchy bind-off, lankaa kului resoriin n. 30 g.

Halusin resoriksi jotain spesiaalia,  joten tutkin  The Stitch Collectionin Rib -vihkosta (josta aiemmin juttua täällä) ja valitsin Rickrack Ribin. Minua laiskotti, joten muutin joustinta siten, että tein silmukansiirrot vain joka toinen kerros. Jos viilaisin pilkkua, niin olisin voinut neuloa ensin silmukansiirrottoman kerroksen ja sitten vasta silmukansiirrollisen, niin ekan kerroksen silmukansiirrot eivät tekisi tuollaisia pompuloita viimeiseen kerrokseen itsekehrättyä lankaa. Mutta hyvä se on noinkin.





Baskeri näytti nyt vähän paljaalta ja siltä, että Maijaa oli käytetty vain, koska itsekehrätty lanka oli loppunut (mikä olikin asian laita ;)). Niinpä tein päälaelle napin päällystämällä tavallisen muovinapin  neulomalla. Käytin samaa tekniikkaa kuin baskerin kuvussakin, 2,5 mm puikkoja ja yksinkertaista Maijaa. Tällaisia nappejahan olisi hauska tehdä vaikka jakun napeiksi :)

Lanka on tummuutensa vuoksi hieman vaikeaa kuvattavaa, pihalla kuvatessani ensin sain aikaan kuvia nimeltä ”Mci tumma suttu päässään” ja sitten ”Mci vaalea suttu päässään”. Kuvatessani iltaruskossa (eli klo 14) yksin oksaan kiinnitettävällä kamerajalustalla sain olla tyytyväinen ihan siihen, että ylipäätään baskeri oli kuvassa kokonaan. Joten en välittänyt taustalle tulevasta grillimökistä. Parhaimman käsityksen väreistä saa tuosta värttinäkuvasta, joka taitaakin olla otettu keväisemmässä valaistuksessa.

8.1.2013: Muokkasin kirjoitusta poistamalla tekstistä viittauksen vyyhtikuvaan, jota en sitten laittanutkaan postaukseen.