48. luku, jossa nauretaan caccaralle

Jatkoa viime luvusta.

Karnaluksista suuntasimme läheiseen Kangadzungeliin, sillä terminaalissa jaetussa Viron matkailulehdessä oli sinne -50 % alennuskuponki (myös Karnaluksin kanssa samassa talossa oli kangaskauppa, mutta siellä en käynyt). Olin kuitenkin niin ihmeissäni Karnaluksin ostoksistani, että en yhtään keksinyt, mitä olisin kangaskaupasta voinut ostaa. Lopulta ostin mielikuvituksekkaasti punaista puuvillatrikoota. (Arvata saattaa, että nyt oman maan kamaralla on tullut sata asiaa mieleen, mitä kangasta olisi pitänyt ostaa.)



Kangadzungelista suuntasimme hotelliin, jonne jotkut jäivät paikkailemaan unitilannetta, mutta minä lähdin kolmen kaverin kanssa vieressä olleeseen Sadamarkettiin. Olin kyllä kuullut, että kyseessä on järkyttävä poropaikka, mutta piti sitten itse mennä asia toteamaan. Tunsin äkisti matkanneeni Thaimaahan, sillä paikan sisusta oli aivan kuin sieltä; vieri vieressä myyntiloostereita, seinät täynnä piraattituotteita, myyjät nykimässä hihasta heti jos erehtyi katsomaan johonkin muualle kuin kattoon, siellä täällä varsin hävyttömiä alusvaatteita. Mutta joka pilvellä on hopeareunus, jopa Sadamarketillakin, nimittäin kakkoskerroksen vironvillakauppa! Ostin vyyhdin liukuvärjättyä kaksisäikeistä, eli Aade Long Artistic 8/2, värissä Red. Tuolta nettisivulta katsottuna lanka näyttää tylsän punaruskealta, mutta paikan päällä huomasin siinä oleva myös violettia, mikä pelasti tilanteen!

Sadamarketista selvittyämme suuntasimme vanhaan kaupunkiin, jossa hetken pyörittyämme hakeuduimme ravintola Olde Hansan terassille odottamaan muita matkaseuralaisiamme, meillä oli nimittäin sinne pöytävaraus. Syöminen tapahtui keskiaikaiseen tapaan täysin kynttilänvalossa (mikä aiheutti hieman ongelmia menunlukemisen kanssa), ja ruoatkin olivat kovasti keskiaikaishenkisiä. Itse söin arabianhärkää ja jälkiruoaksi ruusuvanukasta. En ole kyllä koskaan syönyt ruusua, mutta ruoka maistui erehdyttävästi siltä. (Seurueessamme herätti hilpeyttä monen jälkiruoan kohdalla lisukkeena ollut "caccara", esimerkiksi "Pyhän Johanneksen caccara"!)

Seuraavana aamuna aikaisen aamiaisen jälkeen (menimme syömään 10 min aamiaisen alun jälkeen, ja melkein kaikki ruoat olivat jo loppuneet! Suomalaiset kiristelivät murhanhimoisina hampaitaan kun kahvikin loppui.) lähdimme kaverieni kanssa muutamaksi tunniksi kaupungille. Talsimme takaisin hotellille huoneenluovutukseen, jonka jälkeen osa porukasta lähti takaisin Karnaluksiin ja osa, minä mukaan lukien, suuntasi Virukeskukseen (olisin varmasti saanut aikani ja etenkin rahani kulumaan toisellakin käynnillä Karnaluksissa, mutta ajattelin näin olevan parempi). Harhailin hetken matkatovereitteni kanssa Virukeskuksessa, mutta lähdin omille teilleni kaikkien lapsellisten suunnattua lastenvaateosastolle.

Löysin kirjakaupan! Olisin halunnut jäädä sinne asumaan! Ensimmäisessä kerroksessa oli käsityökirjaosasto ja toisestakin kerroksesta löytyi kirjoja (englanninkielisiä), jotka kiinnostivat yli kaiken käsityöläistä. Mielessä kävi, että olisin hakenut kaikki matkaseuralaisenikin sinne, mutta aika alkoi olla jo kortilla, ja olen huomannut, etteivät kaikki jaa yhtä intohimoista suhtautumista kirjoihin. Valitettavasti kirjojen hinnat olivat hyvinkin Suomen luokkaa.

Ja ne ostokset? Käsityöjutuista ostin Nicky Epsteinin Knitting in circles (kerrassaan ihana kirja, jossa ohjeita eri vaikeusasteisiin neulottuihin ympyröihin ja muutamiin asusteisiin ja asuihin) sekä Designer Knitting -lehden numeron Early Autumn 2013.  Tuliaisiksi äidille ostin Eesti Käsitöö -liikkeestä kukkakuvioiset kirjotut villasormikkaat, joita varten ostin vielä satamasta Muhu -kuviollisen paperikassin (virolaiset osaavat hyödyntää perinteiset käsityökuvionsa!). Itselleni matkamuistoksi raitaisen kangasrintamerkin, lieneekö jonkin kansallispuvun raidoitus?

Laivaan meno lähestyi, mutte ensin koko porukka kerättiin takaisin bussiin ja ajettiin Super Alkoon. Muutama muukin suomalainen matkaseurue oli keksinyt saman ajatuksen ja sisällä tunsin pinnani kiristyvän, kun eteenpäin meno oli kuin tervassauintia ja harmaapäiset eläkeläiset jäivät kärryineen keskelle käytävää tuijottamaan halpaa viinaa suu auki. Ei ollut myöskään hyvä ajatus hakea isän tuliaisbrandyä kaupan viimeisestä nurkkauksesta ja sitten yrittää takaisin liköörien luo kassajonojen läpi. Mutta vain kuolleet kalat uivat virran mukana.

Laivamatka sujui kommelluksitta, laivassa oli mukavan tyhjää ja rauhallista. Helsinkiin tultuamme jännitimme, kiinnostuuko tulli meistä. Kuvittelin itsekseni, kuinka levittäisin kaikki lankaostokseni tullin pöydälle, ja selittäisin tullimiehen pyörryksiin, kuinka tämä lanka oli vain niin ja niin paljon, entäs sitten tämä, villa-silkki-kashmiria, todellinen löytö! Mutta ilmeisesti tullimiehet aavistivat kohtalonsa ja päästivät meidät menemään pysäyttämättä.