63. luku, jossa virkkaan 198 isoäidinneliötä

Vaihteeksi virkkausta (edellisen kerran juhannuksena 2013)! Ja millaista virkkausta! Olen erittäin tyytyväinen, että tämä ylipäätään valmistui! Ihailkaatten!

Vuoden 2011 keväällä isoäidinneliövillityksen ollessa kuumimmillaan minäkin sain tartunnan ja aloitin oman peiton virkkauksen. Minulla oli mukavasti sateenkaaren sävyt 7 veikkaa (alun perin olin ostanut langat ihan muuta projektia varten, jota en sitten toteuttanutkaan) ja tiesin heti, millaisen peiton niistä toteutan. Ensimmäinen rivi meni mukavasti, sillä spektrin kehittymisen seuraaminen oli innostavaa. Mutta siitä eteenpäin virkkaaminen alkoi pikkuhiljaa maistua puulta ja olikin vaarana, että peitosta olisikin tullut vain kasa irrallisia paloja tai pari tyynyä. Kuinka moni tunnustaa, että komeron perällä on keskeneräinen peittoprojekti? 

Peiton pelastukseksi koitui 2011 syksyllä alkanut neulekisällikoulutus. Siellä nimittäin oli paljon tunteja, jolloin keskusteltiin ryhmässä kaikkea fiksua, ja mikäpä olisi ollut parempaa oheistekemistä kuin neliöiden virkkaus. Liukuhihnoitin omaa tekemistäni virkkaamalla ensin esim. vihreitä keskustoja, ottamalla ne mukaan kouluun (tai missä ikinä tarvitsinkaan helposti muistettavaa käsityötä) ja virkkaamalla niille siniset reunukset. Välillä päättelin lankoja sarjana ja välillä reunustin niitä mustalla. Aloitin myös palojen yhdistämisen ennen kuin kaikki palat olivat valmiita, jotta minua ei odottaisi niin lannistava urakka neliöiden valmistuttua. Tietenkin tein välillä muitakin käsitöitä, joten huolimatta koulutuksen antamasta boostista peittoon meni lopulta kolme ja puoli vuotta (se valmistui viime vuoden lopulla, mutta nyt vasta valokuvasin sen).

Alkuperäinen suunnitelma oli, että virkkaisin niin pitkälle, että kukin 150 gramman kerä kuluisi loppuun. Tuloksena oli kuvan tilanne, jossa peitossa on 18 x 8 neliötä ja senttimetrejä 190 x 85 cm. Onneksi tässä kohtaa pysähdyin miettimään, testasin peittoa hieman ja totesin, että se vaikutti juuri sellaiselta, että tekijä ei ole jaksanut virkata pidemmälle. Kun peiton alle meni makaamaan ja käänsi kylkeä, niin koko peitto putosi pois päältä. Ei hyvä! 

Pitkin hampain päätin virkata lisää (ja ostaa lisää lankaa, onneksi varsinkin vihreä, joka oli ollut välillä poissa Novitan valikoimista, oli tullut takaisin). Onneksi peitto oli vielä kahtena palana, joten pienellä siirrolla sain peittosuunnitelmani järkevämmän näköiseksi. Kuvassa näkyvien 3 x 8 palan ja 1 x 8 palan ryhmien lisäksi nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja virkkasin vielä kaksi riviä oikeaan reunaan. Näin sain pitkälle sivulle koko spektrin! 

Malli: Käspaikan isoäidinneliö

Lanka: Novita 7 veljestä, 1680 g

Koukku: 4mm

Koko: 18 x 11 (yhteensä 198!) palaa, 193 x 119 cm

Ompelin palat yhteen, sillä monessa ohjeessa neuvottu yhdistäminen virkaten on mielestäni kuin tönkkösuolattu silli. Reunukseen virkkasin kerroksen puolipylväitä, johon kului 46 grammaa, juuri se määrä, mitä minulla oli mustaa jäljellä! 

edit. Kirjoitusta on muokattu, koska huomasin, että aloitinkin peiton vuonna 2011 eikä 2010, eli peiton teossa menikin "vain" 3,5 vuotta.