22. luku, jossa olen jäävi, ostelen kissalaukkuja ja kerään seitikkejä

Vieraillessani Lahdessa pääsin myös pitsi & palmikon kutsuvierasiltaan. Illassa oli oikein mukavaa, söimme herkkuja ja tutustuimme muihin vieraisiin, harmillisesti paikalla oli vain yksi neulekisälli minun lisäkseni. Havaitsin kaupan oikein mainioksi, vaikka taidankin olla vähän jäävi sanomaan mitään.

Kutsuvierasillassa nappasin mukaani harmaan ja valkoisen vyyhdin Pirtin kehräämön sukkalankaa (rav) sekä vihreän ja sinisävyisen kerän Sol Dégradéta (rav) (aikaisemmin olen ostanut sitä oranssisävyisenä). Kotimatkalla aloitin sukkalangasta pyörökoukkuamalla tossut turkkilaisella kantapäällä, niistä lisää myöhemmin.

Neulomiseen liittymättömistä ostoksista voisin mainita öhh, pari kissalaukkua. Pienemmän, käsilaukkukokoisen Anu löysi minulle kirpparilta. Hintaa oli 2,5 € ja laukku oli oikein hyväkuntoinen. Tilaakin oli mukavasti neuleprojektille. Ai höh, liittyihän tämäkin ostos neuleisiin!

Triosta Laukkuforumista mukaan halusi välttämättä tulla iso kissalaukku, kooltaan viikonloppuvierailu. Sen kokoista minulla ei vielä ollutkaan. Hinta päällisin puolin sama, pilkkua vain siirtää yhden numeron verran oikealle ;)


Viime aikoina olen käynyt ahkerasti sienimetsällä, sillä nyt on paljon verihelttaseitikkejä! Tai oli ainakin yhdessä paikassa. Menimme isän kanssa läheiseen metsään, ja kärjistettynä sain vain istua kannolle ja kauhoa ympäriltäni seitikkejä koriin. Sen sijaan isä, joka keräsi ruokasieniä, joutui tekemään laajan kierroksen ympäröivässä metsässä ja sai vain pienen saaliin. Seitikkejä tuli sillä kerralla melkein kaksi kiloa, mutta sen jälkeen ei ole tullut ihan yhtä hyviä saaliita, kenties siksi, että emme ole menneet samaan paikkaan uudelleen. Pakkaseen on mennyt osa ja osalla ehdin värjätä jo tuoreeltaan. Aion myös kuivata ainakin yhden satsin, sitähän muutenkin suositellaan verihelttaseitikille.

Tutkiskelin tässä kasvivärilankojeni varastoa suunnitelmissani eräs raidallinen huivi. Kasvivärjäysuranihan alkoi siten, että ostin koulun kurssia varten pari kerää tätä ja pari kerää tuota. Ja tietenkin eri paksuuksia. Ja aika lailla 100 % villaa. Nykyään olen sitä mieltä, että varmuuden vuoksi sukkalankaa sen olla pitää, niin että voi inspiraation iskiessä tehdä jotain kulutuksenkestävääkin. No, langoissani oli viitisen kerää Woolia, mutta värit olivat aneemisen tummia. Siispä päätin piristykseksi värjätä vielä kerän tai kaksi Woolia. Olen kyllä jo pitkään ollut sitä mieltä, että minähän en enää Woolia tms. osta, mutta nyt olin pakoitettu ostamaan kaksi kerää.

Toista kerää vyyhtiessäni huomasin, että tästä periaatteesta ei olisi kannattanut joustaa. Langassa oli silloin tällöin yksi säie katkennut ja kiertynyt langan ympärille syrtyksi. Mutta lankatehtaalla osataan laskea, sillä syrttyjä oli 4 kpl. Olikos se maaginen lukumäärä 5, että montako solmua/tms sai kerässä olla? Onneksi toinen kerä, vaikka olikin samaa erää, oli lähes syrtytön.

Käytin tällä kertaa vain verihelttaseitikin lakkeja, ja viimekeväiseen, jossa käytin sekä lakit että jalat, verrattuna totesinkin langan olevan ei ihan niin oranssia. Värjäsin myös jälkiliemellä, ja tulos oli samansuuntainen kuin viimekeväänäkin, langasta tuli tosi paljon vaaleampaa (kuvassa alempi vyyhti). Jos käyttäisin kuivattuja seitikkejä, mahtaisiko jälkiliemestä tulla silloin voimakkaampaa? Nähdessäni, millainen jälkiliemestä oli tulossa, tuumin että yök, ja onneksi käytin tähän sen syrttyisen Woolin. Mutta sitten huomasinkin, että sävy voisi sopia ihonväriksi. Uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä on nimittäin Arnen & Carlosin neulottu nukke, josta pidin kovasti. En ole innostunut heppujen joulupalloista tai pääsiäismunista, mutta sen nuken voisin toteuttaa. Voisin tehdä siitä taas itselleni maskotin avattareksi. Egoistista?