71. luku, jossa minulla on suuret luulot Sukka-Finlandiasta

Minulla on nykyään runsaasti töitä, joten minulla ei ole enää niin paljon neuleaikaa, puhumattakaan, että kerkiäisin vielä blogatakin. Joskus jotain vahingossa valmistuukin. Huolimatta ajanpuutteesta päätin suurin suunnitelmin osallistua sukanneulontakilpailu Sukka-Finlandiaan. Viime vuoden Sukka-Finlandiassa sain aikaiseksi ainoastaan lämmittelymallin Keväällä kerran, ja senkin pari kuukautta koko kisan päättymisen jälkeen. Minä vähän vierastan ajatusta, että neuloessa joku muu päättää, miten neulon, enkä saa itse muuttaa ohjetta minulle mieleiseen suuntaan. Onneksi Sukka-Finlandian ohjeissa kaikki rakenteelliset ratkaisut on mietitty niin pitkälle, ettei sooloilulle ole yleensä tarvetta. 

Malli: Keväällä kerran

Suunnittelija: Lumi Karmitsa

Lanka: teetee Pallas, punainen 87 g, Gjestal Maija, valkoinen.  

Puikot: 2,5 mm

Koko: 38

Tänä vuonna optimistisena alkutavoitteena minulla oli, että saisin jokaisen mallin neulottua kisa-aikana. Sen verran sentään tajusin, että nopeudesta minun on turha yrittääkään kisailla. Suurin suunnitelmin ryhdyin neulomaan lämmittelymallia Elämän virta oranssista Vedosta, mutta se jäi joulukiireiden alle. Lopulta maaliskuusssa purin koko alun, koska Naapurin Jannet tein myöskin oranssista (tai no, korallista) langasta, niin tuumasin, että ehkä yhdet oranssit sukat riittävät. Keskeneräisten töitteni kasakin on niin mittava, että näin pääsin eroon yhdestä puikot vievästä työstä. Mallissahan ei ole mitään vikaa, ja haluan joskus sitä kokeilla, kun henkilökohtainen- ja neuletilanne paremmin sallivat.

Kisan ensimmäinen etappi alkoi loppiaisena, mutta minulla oli siinä kohtaa jotain muuta neulottavaa / elämää, niin aloitin vasta neljä päivää julkaisun jälkeen. Sen jälkeen neuloin sitä tavalliseen tahtiini, mikä osoittautui liian hitaaksi, koska eräänä päivänä huomasin, että nythän minulla on jo kiire. Ensimmäisestä sukasta oli valmiina kantapää ja toisesta varsi. Yritin ottaa loppukirin, ja eräänä päivänä töistä tultuani istahdin heti neulomaan kellon kanssa. Selkä kipeänä (olisi pitänyt levätä ensin) väänsin kiilakavennuksia ja mittasin aikaa. Parin tunnin kuluttua kello ja edistymiseni kertoivat armotta, että ei kannata edes yrittää, kun toinenkin sukka on vielä vaiheessa. Heitin pyyhkeen kehään. Sen jälkeen tyydyin vain seuraamaan muiden kisaa ladun reunalta ja neuloskelemaan Janneja omaan tahtiini. Saatuani sukat pois puikoilta ne vielä unohtuivat sohvan selkänojalle. Päättelin sukat vasta pari päivää kisan päättymisen jälkeen.

Sukissa on lankana korallinvärinen Filcolana Arwetta, joka on nyt todella suosittua. Lanka on ihanansileää merinoa, joka taisi vähän kärsiä pakkasen kuivattamista karheista käsistäni. Sukissa on erikoista se, että kiilakavennukset ovat keskellä jalkapöytää. Aikaisemmin en ole saanut kärjen sulkemista silmukoimalla sujumaan yhtä kauniisti, mutta tällä kertaa se onnistui!

Malli: Naapurin Janne, rav

Suunnittelija: Anna Johanna

Lanka: Arwetta, coral, 66 g. 
Puikot: 2,5 mm
Koko: M

Ps. Minut löytää nykyään myös Instagramista nimimerkillä mci_88. 

70. luku, jossa virkkaan Kalevalapeiton

Jos luulitte, että olen hylännyt blogini, niin ei suinkaan! Nyt sain valmiiksi niin hienon työn, että oli ihan pakko palata blogin pariin. Työ on tietenkin Kalevala CAL-peitto. CAL on englantia ja on lyhenne sanoista crochet along eli virkataan yhdessä. Joukko suomalaisia virkkaajia löi hynttyyt yhteen ja suunnitteli Suomi100-projektina virkatun peiton, johon hakivat inspiraation Kalevalasta. CAL alkoi viime elokuussa ja kesti marraskuuhun. Kaksi kertaa viikossa julkaistiin uuden palan ohje ja siihen ohjevideo. Ohjeet ja videot ovat ilmaisia ja ne löytyvät edelleen osoitteesta www.arteeni.fi/kalevalacal. Paloja oli yhteensä 24 erilaista, ja lisäksi julkaistiin 4 bonuspalan ohjetta sekä erilliset ohjeet palojen yhdistämiselle ja reunukselle.

Tähän asti päätekniikkani on ollut ehdottomasti neulonta, sillä vuonna 2009 aloitetut Ravelryn projektimuistiinpanot kertovat, että 30 % töistäni on ollut virkattuja. Ja tähän projektiin verrattuna aikaisemmat työni ovat olleet varsin helppoja. Aikaisemmissa töissäni olen lähinnä käyttänyt eri korkuisia silmukoita, kun taas Kalevalapeitossa tulivat tutuiksi etu -ja takakautta virkatut silmukat, erilaiset kohosilmukat ja muut mielenkiintoiset rakenteet.

Peittoon olisi ollut saatavilla valmiiksi koottuja lankapaketteja, mutta omantunnon ääni kuiskasi, että minulla on jo ihan tarpeeksi lankaa omasta takaakin. Ja mikä olisikaan ollut sopivampaa suomalaisuutta ylistävälle peitolle kuin tehdä se kasvivärjätyistä kotimaisista langoista. Olen ostellut värjäystä varten erilaisia ei-konepestäviä (suomenlampaan) lähilankoja vuosien mittaan sieltä täältä, yleensä markkinoilta ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa. Onneksi suurin osa oli kuitenkin suunnilleen dk- ja worsted- vahvuisia (eli tutummin Nallen ja 7 veljeksen paksuisia).

Minulle oli heti selvää, että tekisin monivärisen peiton, koska elämässä pitää olla väriä. Kieltämättä viimeistään päätellessäni langanpäätä numero 135 mielessäni kävi, että ehkä se yksivärinen ei olisi ollutkaan niin huono idea. En lähtenyt valitsemaan värejä summanmutikassa, vaan otin ohjenuorakseni valmiiksi koottujen lankapakettien värimallin metsä. Värjätessäni lankoja vuosien mittaan minulla ei ole tietenkään ollut mitään tietoa tästä kalevalaprojektista, mutta onnekkaasti minulla oli jo melkein kaikki langat valmiina.

Keltainen: sipulinkuoret, verihelttaseitikkien jalat

Oranssi: verihelttaseitikkien jalat

Syklaami: olisin voinut värjätä syklaamia kokenillilla, mutta koska minulla oli jo valmiiksi verihelttaseitikin lakeilla värjättyä punaista, päätin käyttää sitä.

Violetti: sinipuu

Petroli: harkitsin hetken värjääväni sinistä lupiininkukilla, mutta niiden valonkestosta ei ole täyttä varmuutta, joten päädyin ostamaan indigolla värjättyä lankaa Aurinkokehrältä.

Metsänvihreä: samettijalka, nokkonen, lupiini

Oliivi: tähän väriin käytin kaikenlaisia pieniä keriä, samettijalalla, lupiinilla ja raparperilla värjättyjä vaaleanvihreitä lankoja. Ne loppuivat kesken, joten lopulta jouduin käyttämään nokkosella värjättyä vaaleanharmaata.

Harmaa: harmaita en värjännyt, vaan ne ovat lampaanvärisiä. Onneksi olin useasti värjättävää ostaessani ostanut myös harmaata raitojen vuoksi.  

Ruutujeni kooksi tuli 29 cm siitä yksinkertaisesta syystä, että siihen kokoon ensimmäiset palani mukavasti pingottuivat. Kastelin siis palat yksitellen jokaisen valmistuttua. Ulkonäöltään suosikkini olivat Tammi ja Pohjan akka. Näin kuvan Tammesta ensimmäisen kerran paria kuukautta ennen calin alkua, ja se oli niin hieno, että päätin melkein siltä istumalta osallistua. Pohjan akasta tykkään, koska huolimatta abstraktiudesta, palan pitsiosuudet ovat selkeästi feminiinisiä. Tein kaikki viralliset palat lukuunottamatta Ahtoa, jonka tilalle virkkasin Sormet sormien lomahan.  

Ohjeen mukaan palat yhdistetään julkaisujärjestyksessä (ks.yo. kuva), mutta minun tapauksessani keltaiset palat tulivat liian lähekkäin, joten sommittelin oman järjestykseni. Osassa paloista oli hyvinkin villiä väri-ilotulitusta, kun taas toiset olivat hillitympiä, joten jaoin palat kahteen ryhmään, värikkäisiin ja "värittömiin". Järjestin värikkäät palat lattialle jättäen joka toisen paikan tyhjäksi, ja täytin sitten tyhjät kohdat "värittömillä". Siirsin vielä muutaman palan ja näin sain järjestyksestä mukavan tasapainoisen.

       

Tilkkujen yhdistämisessä ei menty siitä, mistä aita on matalin, vaan se tehtiin yksinkertaisella pitsinvirkkuulla. Lopuksi myös ulkoreunat reunustettiin samaisella pitsimallilla. Reunoihin olisi kuulunut vielä kontrastivärinen kerros popcorn-virkkausta ja yksi kerros harmaata, mutta harmaa lanka loppui kesken. Mahdollisesti hankin vielä lisää lankaa ja teen puuttuvat kerrokset, mutta olen erittäin tyytyväinen tähän näinkin! Reunusta tehdessäni minua jännitti kauheasti kupruilu, mutta ongelma ratkesi jälleen kostuttamalla.  

Malli: Kalevalapeitto
Lähde: www.arteeni.fi/kalevalacal 
Ravelryprojektisivuni: http://ravel.me/Mci/i1 (tarkempia kuvia yksittäisistä tilkuista)

Lanka: mm. Saarikosken tilan 3-säikeinen, Kaitamäen lampolan 3-säikeinen, Pirtin kehräämön karstalanka, Virtain villa, Aurinkokehrän paksumpi lanka, Viitamäki, Erämiehen sukkalanka, harmaat värit suoraan lampaasta, värikkäät kasvivärjätty

Koukku:  4,5 mm ja 4 mm
Koko: 138 x 198 cm, 4 x 6 palaa
Paino: 1920 g

69. luku, jossa ostan auringonlaskun

Nyt minua nolottaa, kun vieläkin postaan Jyväskylän neulefestareista, mutta kun kerran lupasin ja aloitin kakkososaa, niin täytyyhän se julkaista.

Neulefestarilauantaina en ollut ehtinyt laisinkaan itse tapahtumapaikalle Toivolan vanhalle pihalle, joten sunnuntaille odotukset olivat korkealla. Ja ne odotukset vähintäänkin ylittyivät! Piha oli täynnä myyntikojuja, joissa myytiin tsiljoonaa erilaista käsinvärjättyä lankaa, kuten Louhittaren luola, Ilu, Puffala, sekä italialainen Snail yarns sekä ranskalainen La Bien Aimée.

Moni käsinvärjätty lanka näytti olevan yksisäikeistä, mutta kuitenkin niin tiukkakierteistä, että sitä kaukaa katsoessa saattoi luulla monisäikeiseksi. Onkohan se jokin muotivillitys vai jokin käytännön sanelema juttu? No, ostin sellaista Snail yarnilta värissä Crimson Sunset, jossa on kaikki rakastamani värit samassa vyyhdissä! (No, keltaisesta en pidä yksinään, mutta tällaisissa auringonlasku-sekoituksissa kyllä.) Louhittaren luolasta ostin merino-nylon topsia kehruuseen (vaikka aika lailla saan kehittyä, että raaskin kehruitani laittaa sukanpohjiin) ja kojusta, jonka ehdin jo unohtaa, Colinetten kirjavaa mohairia. Kuva vähän latistaa värejä, viininpunaisessa langassa on nimittäin ihastuttavia pätkiä muitakin värejä. Minusta näistä ostoksistani erottaa selkeän väriteeman ;) 

Titityystä olen kuullut paljon, ja nyt pääsin sen itsekin kokemaan. Kauppa teki vaikutuksen runsaudellaan ja erilaisella valikoimallaan. Hintataso hillitsi impulssiostoksia, ja mietinkin, että ensi kerralla voisin valita jonkin uberihanan ohjeen ja korvamerkitä rahat, joilla ostan langat siihen.   

Näin jonkin tosi ihanan monivärisen käsinvärjätyn langan, mutta sen hinta oli lähemmäs 30 €, joten se jäi kauppaan ja samalla kaivelemaan mieltäni. Sen sijaan olin jo ennen lähtöä tuuminut ostavani eksoottisen kuitusekoituksen, eli japanilaista Ito Tetsu- lankaa, jossa on 61 % silkkiä ja 39 % ruostumatonta terästä. Ulla-neulelehden arvio langasta.

Kuvassa lisäksi sepän pajasta ostamani voiveitset sekä lauantain pääjuhlista saadun yllätyspussukan sisältö. Sunnuntaille olin suunnitellut vielä käsityönmuseota, mutta jouduimme lähtemään jo aikaisemmin, sillä piti ehtiä Pandan tehtaanmyyymälään ;) Ja mitään en ostanut, kaikki karkit kuvassa ovat Anun tai Lauran. Köh.

Yhteenvetona festareista sanoisin, että kyseessä oli korkean profiilin neuletapahtuma nettineulojille. Niin sanotuille karvalakkineulojille (jos sellaisia sinne eksyi) festarit saattoivat mennä vähän yli hilseen, jos ja kun käsinvärjätyt langat ja ulkomaiset neulestarat eivät ole tuttuja. Ja tiettekö mitä? Justiin näin se on hyvä. Kun jokaisella messulla pyritään ottamaan kaikentasoiset käsityöntekijät huomioon, niin monesti käy siten, että sitä skaalaa typistetään sitten sieltä taitavimpien päästä. Neulefestarit on tapahtuma, jonka kurssien nimissä ei ole viimeisenä adjektiivina "helposti" tai "nopeasti", vaan kurssit ovat juuri sellaisille taitajille, jotka ovat kulkeneet lankapolulla jo pitemmän aikaa ja oppineet, että vaikka langanpäät voisi solmia yhteen, niin parasta ne on kuitenkin päätellä. 

Muutaman kehittämisehdotuksenkin keksin, eli Toivolan vanhalla pihalla olisi ollut kiva jokin muukin työpaja kuin huivineulan tekoa. Siis sellainen, johon voi mennä ilman aikaista ilmoittautumista ja ex-tempore. Lisäksi ensi kerralla (toivon todella, että ensi kerta tulee!) voisi vinkata jollekin hierojalle, että pystyttää pihalle hierontapisteen, jossa antaa hartiahierontoja jumiutuneille neulojille. 

Haluan ehdottomasti osallistua uudestaan ensi vuonnakin! Istun koko talven sormet ja varpaat ristissä, että festarit saavat jatkoa!

68. luku, jossa suuntaan festareille

Minulle on tapahtunut käsityörintamalla kaikenlaista sitten viime lukeman, olen esim. neulonut hienoa villatakkia kasvivärjätystä, värjännyt väärin säilytetyillä tammenlehdillä, ostanut rukin(!), käynyt hopeatyökurssilla ja purjehtinut neulakinnastyön kanssa. Aloitan kertomisen kuitenkin tuoreimmasta tapahtumasta, ja varmaan jokainen nettineuloja arvaakin jo, mikä se mahtaa olla. Tai no, tuoreus on nyt jo vähän kyseenalaista, kun koko tapahtuma oli 2 viikkoa sitten!

Talvella innostuin, kun kuulin, että lankakauppa Titityy järjestää Jyväskylässä Neulefestivaalit! Sattumalta olin töistä tauolla kotona kun ilmoittautuminen kursseille avautui, ja kävin kiivaan facebookkeskustelun Anun ja Lauran kanssa, että mennäänkö ja minne mennään. Lopulta me kaikki päätimme näpytellä itsemme Stephen Westin Color Play -värikurssille. 

Hankin itselleni majapaikan Jyväskylässä opiskelevan kaverini luota ja lauantaina ajoimme Jyväskylään. En olekaan koskaan käynyt Jyväskylässä, joten tuli nyt sekin puute kuitattua. Kämpällä pyörähtämisen jälkeen kaverini heitti minut Vakiopaine-baariin, jossa kurssi järjestettiin. Stephen West on neulesuunnittelija, joka tunnetaan räiskyvistä väriyhdistelmistä, erikoisista muodoista ja jättimäisistä huiveista. Hän on myös aikamoinen showmies, ja parhaiten hänestä pääseekin käsitykseen katsomalla jonkin hänen videoistaan. Ensimmäiseksi hän tähdensikin, että "This is not a class, I don´t know what you signed for. This is an adult playdate".

Playdate koostui Stephenin showsta ja erilaisista testeistä värikkäillä langoilla. Stephenin väriyhdistelmät neonsävyineen eivät ole ihan minun heiniäni, mutta hei, minähän teen käsitöitä juuri siksi, että voisin toteuttaa omanlaistani. Ja joskus täytyy mennä reippaasti outside the box, jotta ei jämähdä niihin tuttuihin ja turvallisiin (ja tylsiin) väriyhdistelmiin. Lopuksi (joka tuli aivan liian pian) jokainen sai valita ilmaiseksi jonkin Stephenin ohjeen, ja minä valitsin Welted Slouch -pipon. Vaikka olenkin tutkinut Stephenin ohjevalikoiman Ravelryssä mielestäni perusteellisesti, tuo pipo on jäänyt minulta huomaamatta. Ehkä olen säikähtänyt sen kirkkaansinistä väriä.

Kurssin jälkeen suuntasimme festivaalien iltajuhlaan, jossa söimme, neuloimme ja kuuntelimme festarien neulesuunnittelijoiden haastatteluja. Illan tähtihetki oli, kun Stephen West näytti uuden videonsa, joka sai raikuvat aplodit. Minulta meni illan elämyksellisyys vähän ohitse, koska kärsin jännittävän päivän ja puutteellisen ravinnon aiheuttamasta päänsärystä. Festarineuleeksi olin ottanut puikoille uudestaan Longitudinalit, joita pääsin aloittamaan vasta juhlissa, jotka olivat ehdottoman väärä paikka vääntää yli sata silmukkaa kahdeksikkoaloituksella. Lopulta purin ensimmäisen aloituksen ja aloitin uudelleen, tällä kertaa löysemmin, mutta taas taisi aloitus lipsahtaa väärin päin. Tästä viisastuneena lähdimme tutimaan, jotta virtaa riittäisi sitten sunnuntainakin!

67. luku, jossa keksin uuden tekosyyn

Olen keksinyt aivan uuden syyn, miksi minulla ei ole mitään uutta valmistunutta neuletta! Perinteisen syyt kuten "ei ole aikaa", "ei ole lankaa" ja "päättelykeiju ei asu meillä" joutavat romukoppaan, kun otan käyttöön tämän: "olen korjannut vanhaa!" Enkä nyt puhu mistään parsimisesta vaan ihka oikeasta neulomisesta.

Ensimmäisenä korjuuseen menivät pitkät polvisukkani harmaasta Fabelista ja kirjavasta Gründlin Hot Socks Indiasta. Linkin takaa paljastuu, että näiden sukkien kantapää oli kerrassaan surkea yritelmä. En sitten kehdannut käyttää näitä yhtään missään. Linkin takaisessa blogikirjoituksen kuvissa olen asetellut sukat kuvaushetkellä sen verran tarkkaan, ettei surkeudesta saa täyttä käsitystä. Mutta kaadetaan blogikulissit tällä kuvalla, jossa vasemmalla on korjaamaton sukka ja oikealla korjattu:

Otin itseäni niskasta kiinni ja poikkaisin sukat nilkasta. India-langasta tein vyyhdin ja suoristin sen kastelemalla, kun taas Fabelin korvasin uudella langalla. India kesti suoristuksen hyvin, ja lopputuloksesta ei erota, että toinen on uutta ja toinen kierrätettyä. (Ja sekin tietenkin auttoi, että en ollut tosiaankaan näitä paljon pitänyt, joten lanka ei ollut vielä päässyt ohenemaan tai huopumaan.) Tällä kertaa neuloin sukkiin ranskalaisen kantapään. 

Kun olin päässyt vauhtiin, otin korjaukseen blogin alkuaikoina tekemäni baskerin. Jo valmistuessaan totesin baskerin resorin olevan hieman löysä, ja melko vähäinen käyttö ei parantanut asiaa. Purin resorin, suoristin taas langan kastelemalla ja neuloin uuden resorin yksinkertaisella langalla ja 3,25 mm puikoilla. Ja, jotta resori ei varmasti venähtäisi, tein joustinneuleen oikeat silmukat kiertäen. Varmistaakseni lämpöisyyden tein reunuksesta kaksinkertaisen.

Enimmäkseen käyttämättä on jäänyt myös ylhäältä alas neulottu vironvillatoppi, joka blogissakin vilahti vain hyvin nopeasti. Tein sen vuonna 2012 KYH-työnä. Ravelryn muistiinpanojen mukaan olen päätellyt työn 1 päivää ennen KYHin päättymistä, joten sen (tai yleisen kyllästymisen) takia päättelin paidan vyötärölle. Vuosien varrella käytin paitaa pari kertaa, mutta jotenkin se ei natsannut. Tänä talvena tarkastelin peilikuvaani ja totesin, että toppihan on auttamatta liian lyhyt. (Muutenkin olen huomannut, että kaikki vaatteeni tuntuvat nykyään liian lyhkäisiltä: sukkien, tossujen ja käsineiden varret sekä paidat. Olen lopettanut pituuskasvuni jo yli kymmenen vuotta sitten, joten lienenkö tulossa vanhaksi ja kärsin vedosta?)




Topista yli jäänyt lanka oli onneksi vielä käyttämättä ja tallella. Ja kaiken kukkuraksi erotin keristä (2 kpl) jopa sen langanpään, jolla minun piti jatkaa neulomista! Neuloin 3 mallikertaa lisää sekä ainaoikeinreunuksen. Sivuissa lisäsin varmuuden vuoksi 2 x 4 s/krs.

Malli: Turquoise top by Anna Kuduja, rav
Lähde: Viron käsityölehti 3/2010
Lanka: Aade Lõng Artistic 8/2, 167 g
Puikot: 3,5 mm

Menneellä viikolla isä tapasi pihalla rusakonpoikasen, josta bloggaaja teki tietenkin heti pääsiäistoivotuksen. Hauskaa pääsiäistä ja muistakaa syödä tarpeeksi suklaamunia!

(Pelko pois, emme käpälöineet poikasta vaan seurasimme sitä kunnioittavan etäisyyden päästä.)

66. luku, jossa kerron solvykalvon ihmeellisistä seikkailuista

Ompelurintamalla tutustuin viime keväänä veteen liukenevaan kirjontakalvoon. Jo vuosia sitten näin lehdissä tällä tehtyjä töitä, jossa kahden kalvon väliin oli heitetty kangas- ja lankasilppua, kalvojen päältä oli ommeltu, kalvo liuotettu pois ja tuloksena oli esim. hurmaava kangassilppubolero. Minä päätin pitäytyä yksinkertaisemmassa ja tyydyin pelkästään ompelemaan kalvolle. Alkuun vähän mietitytti, että miten ihmeessä ne ompeleet pysyisivät koossa, eivätkö ne purkaantuisi? Isänikin (kaikkien alojen asiantuntija), ilmoitti, ettei se tulisi onnistumaan. Mutta me ihmiset olisimme vielä apina-asteella, jos kaikki olisivat luovuttaneet, kun joku sanoo taikasanat "ei onnistu". Pelottomasti lähdin kokeilemaan ja huomasin, etteivät ompeleet minnekään purkaantuneet, vaan ala- ja ylälanka kietoutuivat toistensa ympärille.

Ensimmäisenä valmistui uusi neulatyyny:

Äitienpäiväksi korvikset:

(muottina 50 sentin kolikko, kovetus sokeritärkillä)

Äidin nimipäiväksi uudet uunikintaat:

(kangas kierrätysfarkkua, sisällä lämpöäeristävää vanulevyä)

Monessa ohjeessa käskettiin käyttämään kirjontakehystä ja kirjontapaininjalkaa, mutta ainakin tällaiset yksinkertaiset kuviot onnistuivat vallan mainiosti ilmankin. 

Lankaiset kuviot a´la Mci

Tarvitset:

- ompelukoneen

- erivärisiä ompelulankoja

- sakset

- veteen liukenevaa kalvoa (esim. Gutermann Ultra Solvy)

Et tarvitse:

- kirjontakehystä

- tiukkaa pipoa

1. Jäljennä haluamasi kuvio kalvolle (ensi alkuun kannattaa pidättyä jossain yksinkertaisessa, kuten sydämessä). Tavallinen lyijykynä käy. Leikkaa kuvio irti n. 0,5 cm päästä sen reunoista.

2. Ompele leveällä siksak-ompeleella kuvion reunoja pitkin.

3. Vaihda ommel suoraompeleeseen ja ompele siksakatun reunaviivan keskeltä. Tämä siksi, että muuten siksakattu ommel suoristuu, kun kalvon liuottaa pois.

4. Nyt seuraa hauska osuus! Ompele kuvion poikki ristiin rastiin reunalta toiselle. Saat tehdä ihan vain suoria viivoja, koska kun kalvon liuottaa pois, ommelviivat mutkistuvat enemmän tai vähemmän. Muista ommella kunnolla reunojen päälle, jottei kuvioon reunoille tule hassuja aukkoja.

5. Voit vaihdella ylä- ja alalankojen väriä mielesi mukaan koska vain.

6. Kalvon poistamista vaille oleva kuvio.

7. Liuota kalvo pois paketin ohjeiden mukaan. Voit liuottaa kuvaa vain sen verran, että kalvo haihtuu lankojen väleistä, mutta jää vielä lankoihin. Tällöin kuvioon jäänyt kalvo toimii kovetteena, jolloin kuviota voi käyttää esim. koristeena roikkumassa. Vaihtoehtoisesti voit liuottaa kaiken kalvon pois.

8. Valmis!

Suosittelen googlettamaan veteen liukenevan kirjontakalvon, sillä netistä löytyy tällä tekniikalla tehtyjä ihmeellisyyksiä, joiden rinnalla minun kokeiluni kalpenevat! Tässä pari esimerkkiä:

Australialainen taiteilija Meredith Woolnough vangitsee luonnon muodot lankoihin:
http://www.boredpanda.com/embroidery-sewing-sculptures-meredith-woolnough/

Mellun Hollywool -blogista löydät ohjeen liinan aukkokohtiin tehtävästä kirjonnasta:
http://mellunhollywool.blogspot.fi/2016/01/katoava-materiaali-solvy-ompelun-apuna.html?spref=fb

Neulanhaltija teki korun langanpätkistä sekä kruunun:
http://neulanhaltija.blogspot.fi/2011/11/koru-langanpatkista-ommellen-ja-kruunu.html

Villa Kellis -blogissa pääkallokorvikset:
http://villakellis.blogspot.fi/2010/09/anteeksi-nyt-vaan-kovasti-kun-olen.html

Mutturalla-blogin Annika on kirjonut ihanan ketun:
http://ruttu-nuttu.blogspot.fi/2015/08/sikin-ja-sokin-sinne-ja-tanne.html

65. luku, jossa teen pätkävärjättyjä lankoja luonnonväreillä

Mitä värjäri tekee, kun ulkona on liian kylmä värjätä? No, siirtyy tietenkin kylmävärjäykseen! Toisin kuin viime kesänä ja vuonna 2013 annoin tämän satsin olla huoneenlämmössä. Minulla oli varmaan vuodelta 2013 tai 2014 jääneitä kuumavärjäykseen käytettyjä verihelttaseitikkejä ja sipulinkuoria pakastimessa. Annoin niiden sulaa ja ladoin ne lasipurkkiin yhdessä esipuretetun Fabelin kanssa (10 % alunaa). 

Jossain vaiheessa nakkasin joukkoon myös tilkan etikkaa, toiveena, että se vähän auttaisi verihelttaseitikin punaisia sävyjä (olisi pitänyt käyttää myös viinikiveä esipuretuksessa, mutta lanka oli jämä toisesta projektista). Tarkoitus oli antaa langan värjääntyä vain pari viikkoa, mutta se lipsahtikin sitten kahdeksi kuukaudeksi. 

Purkin avaaminen joulukuussa oli varsin jännittävää, koska harvoinpa sitä on tullut avattua tällaisia joulupaketteja. Pelkäsin taas jotain kauheaa hajua, mutta lanka haisi vain hivenen imelälle. Vähän voimakkaampia värejä olisin toivonut, mutta on tämä hyvä näinkin.

Tässä onkin sopiva aasinsilta esitellä myös vuonna 2014 hennavärjäämäni langat. Kyllä, juuri sitä kamaa, jota käytetään hiusten värjäämiseen. Ohjeet löysin (tietenkin) Anna-Karoliina Tetrin kirjasta Luonnonvärjäys ja hennan samaten hänen verkkokaupastaan.

Jauhe sekoitettiin pieneen määrään kuumaa vettä ja mukaan lisättiin etikkaa tai punaviinietikkaa (jaoin ainekset kahteen kurkkupurkkiin  ja laitoin toiseen etikkaa ja toiseen punaviinietikkaa).

En ottanut hennan sekoitusta kovin tosissani, minkä tuloksena tahnaan jäi paakkuja. Kastelin langat ja sotkin ne purkissa hennatahnaan. Tetrin kirjan mukaan henna ei tarvitse puretusta!

(Kannattaa muuten valita joku vähän isompi astia kuin kurkkupurkki, sillä se kävi ahtaaksi, vaikka yhdessä purkissa olikin vain 50 g lankaa.) Annoin lankojen värjäytyä 12 tuntia ja nostin ne pois purkeista (lanka näytti aivan kuin se olisi pyöritelty märässä hiekassa). Kaavin hennan talteen ja huuhtelin sekä kuivatin langat.

Kuvassa vasemmalla punaviinietikkatahnassa ollut lanka, (A.P.P.O.O. Bilby, tavallinen villa-polyamidi sukkalanka, 50 g), ja keskellä etikkatahnassa ollut lanka (Drops Fabel, sukkalanka, 50 g). Oikeanpuolimmaisen langan (Fabel 50 g) värjäsin sekoittamalla edelliset tahnat yhteen ja värjäämällä 19 h.

Tämä oli oikein mielenkiintoinen kokeilu, ja tavallisella kuumavärjäyksellä sekä puretusaineilla ja pH-kikkailuilla hennasta saa vielä lisää sävyjä aikaiseksi. Ihmettelen, etten ole nähnyt lankojen hennavärjäystä muualla Tetrin kirjan lisäksi. Siitä saisi nimittäin juuri sellaisen "Kasvivärjäystä helposti" -jutun, joita jotkut lehdet yrittävät viljellä silloin tällöin. (Muistan esimerkiksi toisessa iltapäivälehdessä olleet ohjeet, joissa pokkana kehotettiin käyttämään mitä vain marjoja.) Värjäysaine on monelle jo entuudestaan tuttu, sitä saa ostaa kaupasta, pelottavia puretusaineita ei tarvita, värjäysastiaksi kelpaa kurkkupurkki. Helppoa ja vaivatonta!