sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

70. luku, jossa virkkaan Kalevalapeiton

Jos luulitte, että olen hylännyt blogini, niin ei suinkaan! Nyt sain valmiiksi niin hienon työn, että oli ihan pakko palata blogin pariin. Työ on tietenkin Kalevala CAL-peitto. CAL on englantia ja on lyhenne sanoista crochet along eli virkataan yhdessä. Joukko suomalaisia virkkaajia löi hynttyyt yhteen ja suunnitteli Suomi100-projektina virkatun peiton, johon hakivat inspiraation Kalevalasta. CAL alkoi viime elokuussa ja kesti marraskuuhun. Kaksi kertaa viikossa julkaistiin uuden palan ohje ja siihen ohjevideo. Ohjeet ja videot ovat ilmaisia ja ne löytyvät edelleen osoitteesta www.arteeni.fi/kalevalacal. Paloja oli yhteensä 24 erilaista, ja lisäksi julkaistiin 4 bonuspalan ohjetta sekä erilliset ohjeet palojen yhdistämiselle ja reunukselle.



Tähän asti päätekniikkani on ollut ehdottomasti neulonta, sillä vuonna 2009 aloitetut Ravelryn projektimuistiinpanot kertovat, että 30 % töistäni on ollut virkattuja. Ja tähän projektiin verrattuna aikaisemmat työni ovat olleet varsin helppoja. Aikaisemmissa töissäni olen lähinnä käyttänyt eri korkuisia silmukoita, kun taas Kalevalapeitossa tulivat tutuiksi etu -ja takakautta virkatut silmukat, erilaiset kohosilmukat ja muut mielenkiintoiset rakenteet.



Peittoon olisi ollut saatavilla valmiiksi koottuja lankapaketteja, mutta omantunnon ääni kuiskasi, että minulla on jo ihan tarpeeksi lankaa omasta takaakin. Ja mikä olisikaan ollut sopivampaa suomalaisuutta ylistävälle peitolle kuin tehdä se kasvivärjätyistä kotimaisista langoista. Olen ostellut värjäystä varten erilaisia ei-konepestäviä (suomenlampaan) lähilankoja vuosien mittaan sieltä täältä, yleensä markkinoilta ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa. Onneksi suurin osa oli kuitenkin suunnilleen dk- ja worsted- vahvuisia (eli tutummin Nallen ja 7 veljeksen paksuisia).



Minulle oli heti selvää, että tekisin monivärisen peiton, koska elämässä pitää olla väriä. Kieltämättä viimeistään päätellessäni langanpäätä numero 135 mielessäni kävi, että ehkä se yksivärinen ei olisi ollutkaan niin huono idea. En lähtenyt valitsemaan värejä summanmutikassa, vaan otin ohjenuorakseni valmiiksi koottujen lankapakettien värimallin metsä. Värjätessäni lankoja vuosien mittaan minulla ei ole tietenkään ollut mitään tietoa tästä kalevalaprojektista, mutta onnekkaasti minulla oli jo melkein kaikki langat valmiina.



Keltainen: sipulinkuoret, verihelttaseitikkien jalat
Oranssi: verihelttaseitikkien jalat
Syklaami: olisin voinut värjätä syklaamia kokenillilla, mutta koska minulla oli jo valmiiksi verihelttaseitikin lakeilla värjättyä punaista, päätin käyttää sitä.
Violetti: sinipuu
Petroli: harkitsin hetken värjääväni sinistä lupiininkukilla, mutta niiden valonkestosta ei ole täyttä varmuutta, joten päädyin ostamaan indigolla värjättyä lankaa Aurinkokehrältä.
Metsänvihreä: samettijalka, nokkonen, lupiini
Oliivi: tähän väriin käytin kaikenlaisia pieniä keriä, samettijalalla, lupiinilla ja raparperilla värjättyjä vaaleanvihreitä lankoja. Ne loppuivat kesken, joten lopulta jouduin käyttämään nokkosella värjättyä vaaleanharmaata.
Harmaa: harmaita en värjännyt, vaan ne ovat lampaanvärisiä. Onneksi olin useasti värjättävää ostaessani ostanut myös harmaata raitojen vuoksi.  



Ruutujeni kooksi tuli 29 cm siitä yksinkertaisesta syystä, että siihen kokoon ensimmäiset palani mukavasti pingottuivat. Kastelin siis palat yksitellen jokaisen valmistuttua. Ulkonäöltään suosikkini olivat Tammi ja Pohjan akka. Näin kuvan Tammesta ensimmäisen kerran paria kuukautta ennen calin alkua, ja se oli niin hieno, että päätin melkein siltä istumalta osallistua. Pohjan akasta tykkään, koska huolimatta abstraktiudesta, palan pitsiosuudet ovat selkeästi feminiinisiä. Tein kaikki viralliset palat lukuunottamatta Ahtoa, jonka tilalle virkkasin Sormet sormien lomahan.  


Ohjeen mukaan palat yhdistetään julkaisujärjestyksessä (ks.yo. kuva), mutta minun tapauksessani keltaiset palat tulivat liian lähekkäin, joten sommittelin oman järjestykseni. Osassa paloista oli hyvinkin villiä väri-ilotulitusta, kun taas toiset olivat hillitympiä, joten jaoin palat kahteen ryhmään, värikkäisiin ja "värittömiin". Järjestin värikkäät palat lattialle jättäen joka toisen paikan tyhjäksi, ja täytin sitten tyhjät kohdat "värittömillä". Siirsin vielä muutaman palan ja näin sain järjestyksestä mukavan tasapainoisen.



       
Tilkkujen yhdistämisessä ei menty siitä, mistä aita on matalin, vaan se tehtiin yksinkertaisella pitsinvirkkuulla. Lopuksi myös ulkoreunat reunustettiin samaisella pitsimallilla. Reunoihin olisi kuulunut vielä kontrastivärinen kerros popcorn-virkkausta ja yksi kerros harmaata, mutta harmaa lanka loppui kesken. Mahdollisesti hankin vielä lisää lankaa ja teen puuttuvat kerrokset, mutta olen erittäin tyytyväinen tähän näinkin! Reunusta tehdessäni minua jännitti kauheasti kupruilu, mutta ongelma ratkesi jälleen kostuttamalla.  



Malli: Kalevalapeitto
Lähde: www.arteeni.fi/kalevalacal 
Ravelryprojektisivuni: http://ravel.me/Mci/i1 (tarkempia kuvia yksittäisistä tilkuista)

Lanka: mm. Saarikosken tilan 3-säikeinen, Kaitamäen lampolan 3-säikeinen, Pirtin kehräämön karstalanka, Virtain villa, Aurinkokehrän paksumpi lanka, Viitamäki, Erämiehen sukkalanka, harmaat värit suoraan lampaasta, värikkäät kasvivärjätty
Koukku:  4,5 mm ja 4 mm
Koko: 138 x 198 cm, 4 x 6 palaa
Paino: 1920 g




2 kommenttia: