sunnuntai 25. lokakuuta 2015

64. luku, jossa värjään auringolla

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikista kommenteista (blogiin, Facebookiin ja IRL tulleet) viime lukuni isoäidinneliöpeittoon!

Tuossa elokuun lopulla, odotettuani koko kesän lämmintä säätä, pääsin lopultakin kokeilemaan aurinkovärjäystä (oikeasti aurinkovärjäys oli koko kesän pitäis tehdä-listalla ja ihan sattumalta sain aijalliseksi toteuttaa sen kesän ainoana lämpimänä jaksona ;)).

Olen aikaisemmin kokeillut kasviväreillä kontaktivärjäystä, jolloin laitoin kokenillia ja verihelttaseitikin lakkeja esipuretetun langan kanssa purkkiin jääkaappiin pariksi viikoksi. Aurinkovärjäys on yksi versio kontaktivärjäyksestä, erona on se, että purkki jätetään ulos auringonpaisteeseen, jolloin auringon lämpö edesauttaa värjäystä. 



Ohjenuoranani oli Luonnonväriaineet-kirjassa olleet Leena Riihelän selostukset omista aurinkovärjäyksistään. Minulla ei ollut sellaista hienoa lasipurkkia, mutta kaupan karkkilaatikko ajoi saman asian. Esipuretin southdown-villatopsin (100 g) alunalla ja viinikivellä. Väriaineiksi valitsin kuivatut verihelttaseitikit ja pietaryrtin kukinnot, joita kumpaakin käytin suunnilleen tuplamäärän, mitä olisin tavallisella värjäyksellä käyttänyt 100 g:lle lankaa. Liotin kumpaakin ainesta omassa purkissaan vuorokauden ennen kuin tutustutin ne topsiin. Ladoin aineksia ensin laatikon pohjalle, minkä olisi voinut jättää tekemättäkin, koska varmasti alimmaiset villat olisivat värjäytyneet ilman väriainepetiäkin. 



Sitten taittelin villaa laatikkoon kerroksen, lisäsin jälleen väriaineksia ja jälleen kerroksen villaa. Laitoin aina laatikon toiselle reunalle seitikkejä ja toiselle pietaryrttejä.





Ainekset pääsivät hieman loppumaan viimeisiä kerroksia kohden, mutta muuten tämä karkkilaatikko oli juuri sopivan kokoinen tähän projektiin. Voisi luulla, että minä tiesin, mitä olen tekemässä! Lopuksi heitin mukaan vielä ainesten liotusliemet, koska halusin värin lähtevän heti leviämään, eikä jäävän täpliksi kuten vuonna 2013 kontaktivärjäämässäni langassa.




Laatikon vein talonseinustan aurinkoisimmalle paikalle puupinon päälle. Parina ensimmäisenä päivänä sisältö oli ilmeisesti kuohunut tms., koska jouduin lisäämään vettä. Yo. kuvan laatikko on kuvattu ensimmäisenä päivänä, päivien lisääntyessä punainen levittäytyi ylöspäin, kunnes koko laatikon sisältö näytti punaiselta ja oranssilta. Ensimmäisen viikon aikana muistelin käännellä laatikkoa joka päivä, sen jälkeen enää silloin tällöin.




Kuukauden kuluttua avasin laatikon ja pelkäämäni homeenhajun sijasta minua tervehti pietaryrttien voimakas katku. Tutkittuani asiaa lähemmin totesin, että haju olikin melkeinpä ainut asia, minkä pietaryrtti tähän projektiin antoi, sillä siitä oli irronnut vain hyvin haalea kellertävä sävy (jos olisin malttanut tehdä etukäteistutkimusta, niin Jenny Deanin Wild Colour -kirjasta olisin löytänyt tämänkin tiedon, mutta nyt menin perse edellä puuhun). Purkaessani topsia minua alkoi epäilyttämään myös, että oliko pietaryrtti niin hyvä valinta, koska se vaikutti jättävän roskia villaan. Mutta onneksi huuhteluissa lähti suurin osa. Verihelttaseitikki sen sijaan lunasti odotukset ja värjäsi villan kauniin oranssiksi ja punaiseksi. Rapistelin värjäysainekset tarkasti talteen, huuhtelin ja pesin topsin.


Tadaa!



Verihelttaseitikkejä ja pietaryrttejä ei tietenkään kannattanut vielä heittää pois, vaan värjäsin niillä vielä normaalilla kuumavärjäyksellä Dropsin Fabelia ja ei-konepestävää 100 % villaa.




Kokeilin kehrätä kuitua pienen pätkän värttinällä. Olin hieman pelännyt, että topsi pääsi hivenen huopumaan huuhdellessa, ja olihan sitä hieman vaikeampaa työstää kuin mitä värjäämätöntä olisi ollut. Vessapaperirullan avulla tein kehräämästäni säikeestä sisältäpäin purkautuvan kerän, josta otin langan sekä kerän sisältä että päältä. Koin vähän vaikeuksia saada kertausta sujumaan ilman takkuja, mutta lopulta löysin oikean asennon sormilleni.




Tuloksena pieni pätkä taidelankaa:



Kiinnostuitko? Lisätietoa luonnonvärien kontakti/ aurinko /kylmävärjäyksestä löytyy:

Anna-Karoliina Tetri: Luonnonvärjäys
Anna-Karoliina Tetri: Sienivärjäys
Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki: Luonnonväriaineet
Jenny Dean: Wild Colour
Leena Riihelä: Riihivillan blogi