sunnuntai 28. helmikuuta 2016

66. luku, jossa kerron solvykalvon ihmeellisistä seikkailuista

Ompelurintamalla tutustuin viime keväänä veteen liukenevaan kirjontakalvoon. Jo vuosia sitten näin lehdissä tällä tehtyjä töitä, jossa kahden kalvon väliin oli heitetty kangas- ja lankasilppua, kalvojen päältä oli ommeltu, kalvo liuotettu pois ja tuloksena oli esim. hurmaava kangassilppubolero. Minä päätin pitäytyä yksinkertaisemmassa ja tyydyin pelkästään ompelemaan kalvolle. Alkuun vähän mietitytti, että miten ihmeessä ne ompeleet pysyisivät koossa, eivätkö ne purkaantuisi? Isänikin (kaikkien alojen asiantuntija), ilmoitti, ettei se tulisi onnistumaan. Mutta me ihmiset olisimme vielä apina-asteella, jos kaikki olisivat luovuttaneet, kun joku sanoo taikasanat "ei onnistu". Pelottomasti lähdin kokeilemaan ja huomasin, etteivät ompeleet minnekään purkaantuneet, vaan ala- ja ylälanka kietoutuivat toistensa ympärille.

Ensimmäisenä valmistui uusi neulatyyny:




Äitienpäiväksi korvikset:




(muottina 50 sentin kolikko, kovetus sokeritärkillä)

Äidin nimipäiväksi uudet uunikintaat:




(kangas kierrätysfarkkua, sisällä lämpöäeristävää vanulevyä)




Monessa ohjeessa käskettiin käyttämään kirjontakehystä ja kirjontapaininjalkaa, mutta ainakin tällaiset yksinkertaiset kuviot onnistuivat vallan mainiosti ilmankin. 


Lankaiset kuviot a´la Mci


Tarvitset:
- ompelukoneen
- erivärisiä ompelulankoja
- sakset
- veteen liukenevaa kalvoa (esim. Gutermann Ultra Solvy)

Et tarvitse:
- kirjontakehystä
- tiukkaa pipoa

1. Jäljennä haluamasi kuvio kalvolle (ensi alkuun kannattaa pidättyä jossain yksinkertaisessa, kuten sydämessä). Tavallinen lyijykynä käy. Leikkaa kuvio irti n. 0,5 cm päästä sen reunoista.



2. Ompele leveällä siksak-ompeleella kuvion reunoja pitkin.



3. Vaihda ommel suoraompeleeseen ja ompele siksakatun reunaviivan keskeltä. Tämä siksi, että muuten siksakattu ommel suoristuu, kun kalvon liuottaa pois.




4. Nyt seuraa hauska osuus! Ompele kuvion poikki ristiin rastiin reunalta toiselle. Saat tehdä ihan vain suoria viivoja, koska kun kalvon liuottaa pois, ommelviivat mutkistuvat enemmän tai vähemmän. Muista ommella kunnolla reunojen päälle, jottei kuvioon reunoille tule hassuja aukkoja.



5. Voit vaihdella ylä- ja alalankojen väriä mielesi mukaan koska vain.



6. Kalvon poistamista vaille oleva kuvio.




7. Liuota kalvo pois paketin ohjeiden mukaan. Voit liuottaa kuvaa vain sen verran, että kalvo haihtuu lankojen väleistä, mutta jää vielä lankoihin. Tällöin kuvioon jäänyt kalvo toimii kovetteena, jolloin kuviota voi käyttää esim. koristeena roikkumassa. Vaihtoehtoisesti voit liuottaa kaiken kalvon pois.



8. Valmis!





Suosittelen googlettamaan veteen liukenevan kirjontakalvon, sillä netistä löytyy tällä tekniikalla tehtyjä ihmeellisyyksiä, joiden rinnalla minun kokeiluni kalpenevat! Tässä pari esimerkkiä:

Australialainen taiteilija Meredith Woolnough vangitsee luonnon muodot lankoihin:
http://www.boredpanda.com/embroidery-sewing-sculptures-meredith-woolnough/

Mellun Hollywool -blogista löydät ohjeen liinan aukkokohtiin tehtävästä kirjonnasta:
http://mellunhollywool.blogspot.fi/2016/01/katoava-materiaali-solvy-ompelun-apuna.html?spref=fb

Neulanhaltija teki korun langanpätkistä sekä kruunun:
http://neulanhaltija.blogspot.fi/2011/11/koru-langanpatkista-ommellen-ja-kruunu.html

Villa Kellis -blogissa pääkallokorvikset:
http://villakellis.blogspot.fi/2010/09/anteeksi-nyt-vaan-kovasti-kun-olen.html

Mutturalla-blogin Annika on kirjonut ihanan ketun:
http://ruttu-nuttu.blogspot.fi/2015/08/sikin-ja-sokin-sinne-ja-tanne.html

lauantai 13. helmikuuta 2016

65. luku, jossa teen pätkävärjättyjä lankoja luonnonväreillä

Mitä värjäri tekee, kun ulkona on liian kylmä värjätä? No, siirtyy tietenkin kylmävärjäykseen! Toisin kuin viime kesänä ja vuonna 2013 annoin tämän satsin olla huoneenlämmössä. Minulla oli varmaan vuodelta 2013 tai 2014 jääneitä kuumavärjäykseen käytettyjä verihelttaseitikkejä ja sipulinkuoria pakastimessa. Annoin niiden sulaa ja ladoin ne lasipurkkiin yhdessä esipuretetun Fabelin kanssa (10 % alunaa). 

Jossain vaiheessa nakkasin joukkoon myös tilkan etikkaa, toiveena, että se vähän auttaisi verihelttaseitikin punaisia sävyjä (olisi pitänyt käyttää myös viinikiveä esipuretuksessa, mutta lanka oli jämä toisesta projektista). Tarkoitus oli antaa langan värjääntyä vain pari viikkoa, mutta se lipsahtikin sitten kahdeksi kuukaudeksi. 



Purkin avaaminen joulukuussa oli varsin jännittävää, koska harvoinpa sitä on tullut avattua tällaisia joulupaketteja. Pelkäsin taas jotain kauheaa hajua, mutta lanka haisi vain hivenen imelälle. Vähän voimakkaampia värejä olisin toivonut, mutta on tämä hyvä näinkin.



Tässä onkin sopiva aasinsilta esitellä myös vuonna 2014 hennavärjäämäni langat. Kyllä, juuri sitä kamaa, jota käytetään hiusten värjäämiseen. Ohjeet löysin (tietenkin) Anna-Karoliina Tetrin kirjasta Luonnonvärjäys ja hennan samaten hänen verkkokaupastaan.



Jauhe sekoitettiin pieneen määrään kuumaa vettä ja mukaan lisättiin etikkaa tai punaviinietikkaa (jaoin ainekset kahteen kurkkupurkkiin  ja laitoin toiseen etikkaa ja toiseen punaviinietikkaa).



En ottanut hennan sekoitusta kovin tosissani, minkä tuloksena tahnaan jäi paakkuja. Kastelin langat ja sotkin ne purkissa hennatahnaan. Tetrin kirjan mukaan henna ei tarvitse puretusta!


(Kannattaa muuten valita joku vähän isompi astia kuin kurkkupurkki, sillä se kävi ahtaaksi, vaikka yhdessä purkissa olikin vain 50 g lankaa.) Annoin lankojen värjäytyä 12 tuntia ja nostin ne pois purkeista (lanka näytti aivan kuin se olisi pyöritelty märässä hiekassa). Kaavin hennan talteen ja huuhtelin sekä kuivatin langat.


Kuvassa vasemmalla punaviinietikkatahnassa ollut lanka, (A.P.P.O.O. Bilby, tavallinen villa-polyamidi sukkalanka, 50 g), ja keskellä etikkatahnassa ollut lanka (Drops Fabel, sukkalanka, 50 g). Oikeanpuolimmaisen langan (Fabel 50 g) värjäsin sekoittamalla edelliset tahnat yhteen ja värjäämällä 19 h.

Tämä oli oikein mielenkiintoinen kokeilu, ja tavallisella kuumavärjäyksellä sekä puretusaineilla ja pH-kikkailuilla hennasta saa vielä lisää sävyjä aikaiseksi. Ihmettelen, etten ole nähnyt lankojen hennavärjäystä muualla Tetrin kirjan lisäksi. Siitä saisi nimittäin juuri sellaisen "Kasvivärjäystä helposti" -jutun, joita jotkut lehdet yrittävät viljellä silloin tällöin. (Muistan esimerkiksi toisessa iltapäivälehdessä olleet ohjeet, joissa pokkana kehotettiin käyttämään mitä vain marjoja.) Värjäysaine on monelle jo entuudestaan tuttu, sitä saa ostaa kaupasta, pelottavia puretusaineita ei tarvita, värjäysastiaksi kelpaa kurkkupurkki. Helppoa ja vaivatonta!