lauantai 25. lokakuuta 2014

58. luku, jossa neulotaan virtahepo

(Olen ihan hiljaa jälleen kerran pitkäksi venähtäneestä bloggaustauostani, ja toivon, ettei kukaan huomaa...)



Neulekisällivuoteni oli kaoottista aikaa WIP-rintamalla. Ideoita tuli ovista ja ikkunoista, ja kaikkia piti päästä heti kokeilemaan. Puhumattakaan siitä, että aina välillä piti saada helppo neule oppitunnilla neulottavaksi tai bussimatkalle. Bussimatkasta sai alkunsa myös eräs virtahepo. Mietin uutta helppoa neuletta bussiin, kun huomasin kirjahyllystäni minua tuijottavan syyllistävästi jo kauan sitten ostamani Sarah Keenin Knitted Wild Animals -kirja, josta en ollut neulonut vielä mitään. Lanka-arkussani minua tuijotti syyllistävästi monta kerää Novitan Samosta, jotka ostin neulojaurani alkuaikoina (koska Vilén sai halvalla ja en ollut yhtä anti-pastellinen kuin nykyään). Niinpä yhdistin nämä kaksi syyllistävää asiaa, eivätkä ne mulkkaa minua enää yhtään niin pahasti.



Kirjan eläimet eivät ole yksi-yhteen aitojen eläimien kanssa, vaan niitä on tyylitelty. Pidän erityisesti raajoista, sillä ne ovat jokaisella eläimellä erilaiset (eikä vain tyyliin "ruskeat pötkylät apinalle ja oranssit tiikerille). 15 eläimen joukosta löytyy mm. leijona, pingviini ja oma lempparini pahkasika ;) Ohjeissa kaikki kappaleet neulotaan tasona, mutta kuka niitä saumoja jaksaa ommella? Muutin siis kaikki kappaleet, korvia lukuunottamatta, 3,5 mm sukkapuikoilla neulottaviksi. Tein myös muita viimeistelyä helpottavia ratkaisuja, kuten vartalon silmukoiden poimiminen suoraan ala-osan (eli persustan) silmukoista.



Puikkokooksi valitsin vähän pienemmän mitä Samokselle suositellaan, jotta täyte pysyisi piilossa. Puuvilla-akryylinen lanka ei antanut käsialalle yhtä paljon anteeksi kuin villa, joten puikkojen vaihtokohtaan tuli selkeästi erottuvat pystyraidat. Mutta vanha kunnon kastelu pelasti jälleen tilanteen.





Lanka: Novita Samos, 117 g
Puikot: 3,5 mm

Kirjonnan tein Novita Tennesseellä seuraten tarkasti kirjan ohjeita, minulla kun ei ole tasainen kirjontajälki oikein hanskassa. Hippo valmistui lopulta toukokuussa ja heinäkuussa sen sai serkkuni uudenuutukainen vauva, joka ei tosin ymmärtänyt lahjastaan vielä mitään ;)