sunnuntai 8. joulukuuta 2013

51. luku, jossa mennään joulutauolle

Bloggaustahtini on harventunut entisestään, pääsyy siihen on ompelukurssini lähestyvä tutkinto, joka vie (tai ainakin sen pitäisi viedä) kaiken vapaa-ajan. Olen siis joutunut karsimaan kaikenlaisia aktiviteetteja, kuten itsetehdyt joulukortit sekä 1/2-joulukalenterin. Olisin kyllä kovasti halunnut tehdä sellaisen tänäkin vuonna, ja minulla oli jo lähes kaikki luukut mietittynäkin, mutta totesin, että vähemmällä itkulla ja hammastenkiristelyllä pääsee, kun luopuu ajatuksesta.      



Jotta en tuntisi huonoa omaatuntoa bloginikin hyljeksimisestä, ilmoitan, että tämä blogi menee nyt joulutauolle. Uusia bloggauksia tulee vasta joskus joulun/uuden vuoden jälkeen. Voikaa hyvin siihen asti!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

maanantai 11. marraskuuta 2013

50. luku, jossa kastellaan hiha

Osallistuin sitten minäkin (joskus kauan sitten) Neulojien yöhön, vaikka teinkin virheen menemällä vanhempieni luo sitä viettämään. Heidän nettinsä toimii yhtä hyvin kuin minunkin, mutta äiti syytti minua epäsosiaaliseksi ja vastaus "En mä ny kerkiä, mä shoppaan lankaa" ei kannustanut jättämään minua rauhaan, kun vanhempani muutenkin ajattelevat, että minulla on muka liikaa lankaa. 



Sitäpaitsi, ostin vain kaksi vyyhtiä lankaa (punainen ja violetti Veto)! Loput olivat kehruukuituja! Ai, mutta tuleehan niistäkin aikanaan lankaa. Mutta se on aivan eri asia. Olin jo kauan ajatellut tilaavani Villavyyhdistä luonnonvärisiä kuituja, ja nyt ne olivat -20 % alessa. Suunnitelmissa on tietenkin opetella värjäämään villaa. Nyt saavat Tapion hahtuvat ja mummun jämät jäädä*, sillä viime viikolla posti toi polwarthia, southdownia, shetlandia, bfl:iä, corriedalea ja merinoa! Tilasin iloisen sekamelskan kokeilun vuoksi, pitää lainata Kehrääjän käsikirja ja sivistää itseään eri kuitujen ominaisuuksista ennen kuin ryhtyy itse kehruupuuhiin. 

*Älkää pelätkö, todellisuudessa olen sen verran pihi, että en malta jättää käyttämättä käyttökelpoisia villoja/hahtuvia.

Tällä hetkellä minulla on neulepuolella teon alla oma XOXO-neuletakkini! Minä, joka olen tuomittu ryssimään kaikki KAL:t, joihin osallistun (tästä esimerkkinä KYHit vuosina 2012 ja 2011), yritin sitten osallistua 30 Day Sweater -haasteeseen lokakuussa. Huomasin, että jos ei olisi muuta elämää, niin haasteesta olisi saanut paljon enemmän irti, nyt en ehtinyt katsella esim. haasteen videoita kuin parina kertana. Aikaiseksi sain hihat sekä takakappaleen, joten yli puolen välin kuitenkin pääsin. Neuleesta lisää sitten, kun se on valmis, mutta tässä informatiivinen kuva kastelun merkityksestä neuleelle:




Kuvassa vasemmanpuoleinen hiha on suoraan puikoilta, oikeanpuoleinen kastelun ja mittoihin kuivattamisen jälkeen. Toki oikeankin sileä neule rullautuu, mutta paljon vähemmän kuin vasemman. Vaikka kuinka haluaisi jo saada neuleen valmiiksi, kannattaa ensin aina kastella ja kuivattaa kappaleet! Näin ne on helpompi ommella yhteenkin.




Ompelukoulutuksessanikin olen saanut jotain valmiiksi; äidille valmistui hänen syntymäpäiväkseen trikoopaita. Malli on Ottobren numerosta 5/2010 ja nimeltään Susie (Ottobre-lehden sivuilta näkee kaikki mallit numeroittain!) Muun muasssa tämän takia totesin pari lukua sitten, että olisi kannattanut miettiä tämänkin trikookankaan ostoa jo siellä Virossa. Nyt jouduin turvautumaan kotikuntani rajoitettuihin valikoimiin. Olin jo päättänyt, että tekisin etukappaleen kuviollisesta ja takakappaleen ja hihat yksivärisestä. Etukappaleeksi valikoitui nyt sitten ohut viskoositrikoo ja muihin kappaleisiin paksuhko puuvillatrikoo. Ei ollut ihan paras valinta ompelun kannalta, mutta selätin lopulta materiaalit (ja tarkempia kuvia yksityiskohdista ette saa!). Hihoihin tein vain päärmeen ja jätin ne kunnolla 3/4 -pituisiksi, koska äiti on aina käärimässä hihojaan ylös ;) Pidin paidasta niin kovaa, että melkein toivoin, että paita ei olisi ollutkaan sopiva. Silloin minä olisin saanut sen!

edit 6.1.14: kirjoitusta on muutettu vaihtamalla sana lanka sanaan kuitu.

lauantai 19. lokakuuta 2013

49. luku jossa mennään metsään

Muistatteko vielä   Seafoam Shells -huivini, jonka värjäsin ja neuloin heinäkuussa? Huivi valmistui jo tovi sitten, langat päättelin puoli tovia sitten ja valokuvat otin neljäsosatovia sitten. Koin motivaation puutetta, koska neulottuani huivia hyvän matkaa tyytyväisenä päätin laskea silmukat. Mallissahan neulotaan keskelle kappaletta ja ryhdyttiin sitten ottamaan lisää silmukoita työhön symmetrisesti. Huomasin, että silmukoita oli toisessa reunassa 20 ja toisessa 50*! Siinä vaiheessa teki mieli lasketella junanperänlautoja ja heittää neule autonikkunasta pihalle. Isäkin vain hihitti vieressä. 

*tai sinne päin, saatte kuitenkin idean lukumäärien erosta  



Kotiuduttuani matkalta ja hieman rauhoituttuani tutkin asiaa ja huomasin, että ohje sanoi "Neulo keskelle kappaletta ja toista kaavio 2 3 kertaa". Ilmeisesti olen toistanut sen kaavion vain kerran. Nyt, kun tiesin mitä etsiä, näenkin tämän bloggauksen toisesta kuvasta heti, että kuvio on liikaa reunassa. Ettekä te lukijatkaan minua varoittaneet! Vitsi vitsi ;) 



Heti alusta asti oli selvää, että purkamaanhan en ala, siinä olisi mennyt hukkaan 2 vkon työ. Siispä jatkoin kuviota oikein menneessä reunassa normaalisti ja reunassa, jossa silmukoita oli liikaa, otin enemmän silmukoita työhön kuin ohje vaati. Huivi ei kuitenkaan ehtinyt "tasapainoon" ennen kuin tuli päättelyjen aika, joten päätin antaa olla, tein huivin lopun nurjat ja reikäkerrokset ja päättelin.




Malli: Seafoam Shells by Hélène Rush
Lanka: Novita Maya, happoväreillä värjätty, 145 g
Puikot: 4 mm tai jotain sinne päin



En aio antaa virheen haitata, huivi tulee muutenkin olemaan kaulaan käärittynä, niin ei sitä edes huomaa. Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mittään. Huomatkaa muuten, kuinka yo. kuvassa reunuksen vaaleansininen kuultaa violetin alta ja purppurassakin näkyy hieman samaa efektiä. Ohje oli niin mielenkiintoinen, että mieleni tekisi ottaa revanssi. Mutta harvoinpa jaksan toteuttaa samaa ohjetta useampaan kertaan, etenkin, kun löysin uusimmasta Knitter´sistä Points on the Curve -mallin. Niin paljon neuleita, niin vähän aikaa!


maanantai 30. syyskuuta 2013

48. luku, jossa nauretaan caccaralle

Jatkoa viime luvusta.

Karnaluksista suuntasimme läheiseen Kangadzungeliin, sillä terminaalissa jaetussa Viron matkailulehdessä oli sinne -50 % alennuskuponki (myös Karnaluksin kanssa samassa talossa oli kangaskauppa, mutta siellä en käynyt). Olin kuitenkin niin ihmeissäni Karnaluksin ostoksistani, että en yhtään keksinyt, mitä olisin kangaskaupasta voinut ostaa. Lopulta ostin mielikuvituksekkaasti punaista puuvillatrikoota. (Arvata saattaa, että nyt oman maan kamaralla on tullut sata asiaa mieleen, mitä kangasta olisi pitänyt ostaa.)



Kangadzungelista suuntasimme hotelliin, jonne jotkut jäivät paikkailemaan unitilannetta, mutta minä lähdin kolmen kaverin kanssa vieressä olleeseen Sadamarkettiin. Olin kyllä kuullut, että kyseessä on järkyttävä poropaikkamutta piti sitten itse mennä asia toteamaan. Tunsin äkisti matkanneeni Thaimaahan, sillä paikan sisusta oli aivan kuin sieltä; vieri vieressä myyntiloostereita, seinät täynnä piraattituotteita, myyjät nykimässä hihasta heti jos erehtyi katsomaan johonkin muualle kuin kattoon, siellä täällä varsin hävyttömiä alusvaatteita. Mutta joka pilvellä on hopeareunus, jopa Sadamarketillakin, nimittäin kakkoskerroksen vironvillakauppa! Ostin vyyhdin liukuvärjättyä kaksisäikeistä, eli Aade Long Artistic 8/2, värissä Red. Tuolta nettisivulta katsottuna lanka näyttää tylsän punaruskealta, mutta paikan päällä huomasin siinä oleva myös violettia, mikä pelasti tilanteen!




Sadamarketista selvittyämme suuntasimme vanhaan kaupunkiin, jossa hetken pyörittyämme hakeuduimme ravintola Olde Hansan terassille odottamaan muita matkaseuralaisiamme, meillä oli nimittäin sinne pöytävaraus. Syöminen tapahtui keskiaikaiseen tapaan täysin kynttilänvalossa (mikä aiheutti hieman ongelmia menunlukemisen kanssa), ja ruoatkin olivat kovasti keskiaikaishenkisiä. Itse söin arabianhärkää ja jälkiruoaksi ruusuvanukasta. En ole kyllä koskaan syönyt ruusua, mutta ruoka maistui erehdyttävästi siltä. (Seurueessamme herätti hilpeyttä monen jälkiruoan kohdalla lisukkeena ollut "caccara", esimerkiksi "Pyhän Johanneksen caccara"!)




Seuraavana aamuna aikaisen aamiaisen jälkeen (menimme syömään 10 min aamiaisen alun jälkeen, ja melkein kaikki ruoat olivat jo loppuneet! Suomalaiset kiristelivät murhanhimoisina hampaitaan kun kahvikin loppui.) lähdimme kaverieni kanssa muutamaksi tunniksi kaupungille. Talsimme takaisin hotellille huoneenluovutukseen, jonka jälkeen osa porukasta lähti takaisin Karnaluksiin ja osa, minä mukaan lukien, suuntasi Virukeskukseen (olisin varmasti saanut aikani ja etenkin rahani kulumaan toisellakin käynnillä Karnaluksissa, mutta ajattelin näin olevan parempi). Harhailin hetken matkatovereitteni kanssa Virukeskuksessa, mutta lähdin omille teilleni kaikkien lapsellisten suunnattua lastenvaateosastolle.

Löysin kirjakaupan! Olisin halunnut jäädä sinne asumaan! Ensimmäisessä kerroksessa oli käsityökirjaosasto ja toisestakin kerroksesta löytyi kirjoja (englanninkielisiä), jotka kiinnostivat yli kaiken käsityöläistä. Mielessä kävi, että olisin hakenut kaikki matkaseuralaisenikin sinne, mutta aika alkoi olla jo kortilla, ja olen huomannut, etteivät kaikki jaa yhtä intohimoista suhtautumista kirjoihin. Valitettavasti kirjojen hinnat olivat hyvinkin Suomen luokkaa.



Ja ne ostokset? Käsityöjutuista ostin Nicky Epsteinin Knitting in circles (kerrassaan ihana kirja, jossa ohjeita eri vaikeusasteisiin neulottuihin ympyröihin ja muutamiin asusteisiin ja asuihin) sekä Designer Knitting -lehden numeron Early Autumn 2013.  Tuliaisiksi äidille ostin Eesti Käsitöö -liikkeestä kukkakuvioiset kirjotut villasormikkaat, joita varten ostin vielä satamasta Muhu -kuviollisen paperikassin (virolaiset osaavat hyödyntää perinteiset käsityökuvionsa!). Itselleni matkamuistoksi raitaisen kangasrintamerkin, lieneekö jonkin kansallispuvun raidoitus?





Laivaan meno lähestyi, mutte ensin koko porukka kerättiin takaisin bussiin ja ajettiin Super Alkoon. Muutama muukin suomalainen matkaseurue oli keksinyt saman ajatuksen ja sisällä tunsin pinnani kiristyvän, kun eteenpäin meno oli kuin tervassauintia ja harmaapäiset eläkeläiset jäivät kärryineen keskelle käytävää tuijottamaan halpaa viinaa suu auki. Ei ollut myöskään hyvä ajatus hakea isän tuliaisbrandyä kaupan viimeisestä nurkkauksesta ja sitten yrittää takaisin liköörien luo kassajonojen läpi. Mutta vain kuolleet kalat uivat virran mukana.

Laivamatka sujui kommelluksitta, laivassa oli mukavan tyhjää ja rauhallista. Helsinkiin tultuamme jännitimme, kiinnostuuko tulli meistä. Kuvittelin itsekseni, kuinka levittäisin kaikki lankaostokseni tullin pöydälle, ja selittäisin tullimiehen pyörryksiin, kuinka tämä lanka oli vain niin ja niin paljon, entäs sitten tämä, villa-silkki-kashmiria, todellinen löytö! Mutta ilmeisesti tullimiehet aavistivat kohtalonsa ja päästivät meidät menemään pysäyttämättä.

maanantai 23. syyskuuta 2013

47. luku, jossa matkustan Viron Mekkaan

Kauhistus, en olekaan kertonut täällä blogissa, että valmistuttuani neulekisälliksi keväällä -12 en osannutkaan pysyä poissa koulun penkiltä, vaan syksyllä -12 suuntasin paikallisen aikuiskoulutuskeskuksen kurssille, josta olisi tarkoitus valmistua ompelijakisälliksi. Kurssia pidetään yhtenä iltana viikossa ja alkukankeuksien jälkeen siellä on mennyt loistavasti! (Ne alkukankeudet ovatkin suurin syy, miksi en kurssista ole raportoinut jo aiemmin.)



Totuttuun tapaani ensimmäinen kappale oli vasta alustus, ja vasta toisessa kappaleessa pääsen varsinaiseen asiaan: pe 6.- la 7.9 teimme kurssilta retken Tallinnaan! Lähtö oli säädyttömän varhain, klo 3.30 aamuyöstä, ja mielessä jo kävi, että kannattaako torstaina edes mennä nukkumaan. Koin itseni varsinaiseksi järjen jättiläiseksi, kun pyöräilin puolen kilometrin matkan lähtöpaikalle lähes säkkipimeässä. Pyörän lamppu olisi ehkä ollut eteisen komerossa, mutta kuka sitä nyt jaksaa lähteä kattelemaan. Pidin ohjenuoranani, että jos sileä tie muuttuu äkisti epätasaiseksi, silloin kannattaa joko pysähtyä tai kääntää ohjaustankoa. Onneksi matka oli tuttu ja suojateiden valkoiset viivat tulivat juuri oikeissa kohdissa vastaan. Klo 4-6 koko bussi oli unten mailla (lukuunottamatta kuljettajaa, onneksi).




Nyt haluatte kuitenkin, että ryhtyisin kertomaan siitä pääasiasta, joten otetaan pikakelauksella; Helsinki, satama, laiva, merimatka, unenpuutepäänsärky, Burana, Tallinna, satama, bussi, KARNALUKS! Tuo neulojien Viron Mekka oli kyllä maineensa veroinen. Meillä taisi olla kaksi tuntia aikaa (josta iso osa tuhrautui jonottamiseen kassalle, onneksi osasimme varautua), jonka käytin lankapuolella pyörimiseen, nappi -ja nauhapuolelle en ehtinyt ollenkaan. Langoissa oli kaikenlaisia ihanuuksia, mutta myös aika moni akryylilankakin tuli vastaan (no, se vain helpotti asiaa, kun sai vain heittää sellaiset takaisin hyllyyn eikä katsoa enää sinne päinkään).





Lähes kaikissa langoissa oli hinnat esillä selvästi, eli mitä maksaa 1-9 kerää ja mitä 10 tai enemmän maksaa /kerä (isomman määrän ostaessa hinta/kerä oli aina halvempi). Sen sijaan matkatoverini raportoivat, että sama ei koskenut nappeja ja nauhoja läheskään aina. Kuten jo sanoin, ja muutkin bloggaajat ovat raportoineet, jonotus kassalle kesti kauan. Huonompijalkaiset Karnaluksin matkaajat voivat harkita pilkkijakkaran tms. välineen mukaan ottoa. Myös vesipullo on ehdoton varuste, jotta tietää, johtuuko äkillinen pyörrytys langoista vai nestehukasta.



Ja sitten itse ostokset:



Ei, en ostanut noin vähän lankoja, kuvassa on vain edustavat näytteet jokaisesta eri langasta.

Väriterapianoranssi villa-alpakka: Patons Jet, 70 % villaa, 30 % alpakkaa, hinta 1,98 €/kerä (10 kpl:n satsi).

Kasvivärjäykseen ennestään tuntematonta slovenialaista sukkalankaa: A.P.D.O.O. Bilby, valkoinen, 75 %villaa, 25 % polyamidia, hinta 1,64 €/kerä (10 kpl:n satsi).

Ihanan värinen lanka, mutta Ravelryn ja pienimuotoisten omien kokemusteni pohjalta rasittavaa neulottavaa: Regia Hand-dye Effect, (by Kaffe Fasset), 70 % villaa, 25 % polyamidia, 5 % akryyliä, hinta 4,70 €/kerä (ostin 2 kpl).

Lisäksi huovutus(vai kävisivätkö kehruuseenkin?)villaa, oranssi on 70 % villaa ja 30 % alpakkaa, monivärinen kokonaan villaa. Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisempänä, sillä se oli löytöjeni helmi: Lane Cervinia Le Fibre Nobili Super Tajmahal *, 70 % merino, 22 % silkki, 8 % kashmir. Löysin tämän valmiiksi pusseihin pakattuna alekorista, 8 valkoista ja 1 harmaa. Alkuperäinen hinta 4,20 €/kerä, nyt puoleen hintaan eli 2,10 €/kerä! Olisin ostanut alkuperäiselläkin hinnalla!

* tällaisten nimien kirjoittamisesta saa jännetupentulehduksen!

Nyt, arvon lukijani, saatte vihertyä kateudesta kaikessa rauhassa, minä lähden hetkeksi toisiin puuhiin ja kerron myöhemmin lisää Tallinnan matkasta!

torstai 29. elokuuta 2013

46. luku, jossa viedään tuliaisia

Hups, edellinen postaus on kirjoitettu 4. elokuuta, siitä on jo melkein kuukausi (vaikka pitempiäkin taukoja tässä blogissa on nähty). Kenties järkytyin siitä, että kirjoitettuani postauksen huomasin tekstiä olevan melkein kaksi sivua. Pitkien sepustusten kirjoittaminen on tyylini, ja sitä en halua (enkä luultavasti edes osaa) lähteä muuttamaan, mutta kenties voisin harkita ainakin pitkien tekstien jakamista pariin postaukseen. Nykypäivänä kun kaikki on niin hektistä ja heti-mulle-kaikki-tänne. Nyt luultavasti hitaimmatkin lukijat ovat saaneet edellisen kirjoituksen loppuun, joten on aika kirjoittaa uutta. Blogin 10 000 kävijän rajakin näyttää ylittyneen kuin varkain!

Ehdin tehdä toissa viikonloppuna pikaisen pe-su -pyrähdyksen Lahteen, jossa oli lauantaina Lauran synttärituparit. Rahaa reisssulla kului kiitettävästi, mutta melkein kaikki meni joko Matkahuollolle tai suoraan kurkusta alas, ja lankaakin ostin vain kaksi kerää. Rahan tuhlaamisen lisäksi harrastin matkalla hieman laifstail -kuvausta:


Tässä tehdään toffeeta!


Browniekeksit olivat todella herkullisia, kuin myös juustokakku ja klassiset siilit.


Ajanvietteeksi muistipeli kuin ennen vanhaan! Muistipelikuvat by Anu.

Tuliaiseksi vein kasvivärjättyä lankaa (vein sitä jo kevättalvella edellisellä vierailullani). Sen perusteella, mitä A ja L viimekesänä luonani värjäsivät, vein A:lle teetee Alpakkaa ja L:lle Sandnesin Lanettia. Lisäksi vein A:n äidille kiitokseksi kolme kerää teetee Pallasta, koska hän on majoittanut minut kaikilla aikaisemmilla Lahden visiiteilläni. Tuliaisistani pidettiin kovasti! Vaikka aika monta kertaa saan vielä Lahdessa käydä, jotta A ja L saavat haaveilemansa villatakkilangat kokoon ;)




(Kuvat on otettu hieman väärään aikaan päivästä, mutta värit toistuvat suhteellisen oikeina.)

Anun langoista ylin on peräisin aluna-viinikivipuretetun kokenilliliemen jälkiliemestä. Alempi vyyhti on alunapuretetusta kokenilliliemestä.





Anun äidin langat on värjätty kokenillilla, sipulinkuorilla ja verihelttaseitikeillä. Kokenillivärjätty on samasta liemestä kuin Anun alempi vyyhti. Huomatkaa jälleen alpakan ja villasekoitteen sävyero!


Lauran langat värjäsin verihelttaseitikeillä ja sipulinkuorten jälkiliemellä. Verihelttaseitikkilanka on samasta liemestä kuin tuo ylemmän kuvan lanka. Oikeasti langat olivat hieman tummempia kuin kuvassa, mutta kuitenkin aika lailla vaaleampia kuin mitä olen aikaisemmin saanut aikaan. Käytin suoraan Tetrin Luonnonvärjäys -kirjan määriä, eli 50 g kuivattuja lakkeja, 10 g alunaa ja 5 g viinikiveä / 100 g lankaa. Oma annostukseni on ollut 15 g alunaa, mutta saattaahan tämä ero johtua muistakin tekijöistä, ja eivät nämä värjäystulokset ole kunnolla vertailtavissa.



sunnuntai 4. elokuuta 2013

45. luku, jossa koko suku osallistuu langan tekoon

Vierailin mummulassa, ja kaivoin esille vanhan perintörukin! Joskus vuosia sitten, jo ennen kuin tutustuin värttinäkehräykseen, kokeilin kehrätä ko. rukilla. Tulokset eivät olleet kovin mairittelevia ja en saanut sen vertaa säiettä valmiiksi, että sen olisi viitsinyt kerrata. Nyt kaikki sujui kuitenkin paremmin, värttinäkehräyksen ansiosta tiesin jo, miten hahtuvaa venytetään, miten kierre tulee ja mitä sitten tapahtuu.

Aiemmin minulla oli myös suurena ongelmana, että pyörä lähti pyörimään väärään suuntaan. Onneksi nyt olin lukenut jostain ohjeen, että rukin polkemista kannattaa harjoitella siten, että polkee rukkia tyhjänä ja samalla kehrää värttinällä. Jo koulussa liikuntatunnilla minulla oli vaikeuksia, kun opettaja käski marssimaan paikallaan ja samalla pyörittämään käsiä. Hetken aikaa se onnistui ja sitten aloin unohtaa kädet tai jalat ;) (Kuvassa, joka on isäni ottama, minä jo kertaan.)



Isä ja setä eivät ymmärtäneet rukin tyhjänä polkemista ja huomauttelivat kärsimättöminä, että eikö nyt jo kannattaisi ruveta tekemään jotain. Setäni ollessa päälle 10 v. mummuni opetti hänet kehräämään. Houkutuksena oli 10 markkaa ja kuulemma siihen aikaan tuo summa oli niin iso, että sen takia kannatti menettää katu-uskottavuutensa. Nykyään sedälläni ei ole enää taitoa hyppysissä, tai mistä minä tiedän, ei hän kuitenkaan nyt yrittänytkään koskea rukkiin.



Rukin rullalla oli vielä jäljellä silloin vuosia sitten kehräämäni pätkä valkoista. Kehräsin siihen jatkoksi virolaista liukuvärjättyä jämähahtuvaa. Kuvasta näkyy, miten rullaa ei saa täyttää. Mutta kun ensin homma tökki, niin lankaa tuli useammin siirrettyä uuteen hampaaseen, ja sitten kun se alkoi luistamaan, niin en malttanut lopettaa, vaan kehräsin menemään. Hahtuvaa oli aika vähän, ja liukuvärjäyksen takia päätin kokeilla navajokertausta rukilla (aikaisemmin värttinällä täällä). No, ei ihan mennyt niin kuin olisi pitänyt. Minulla oli kannettava esillä ja Youtube auki, mutta taas tuli esille puutteet käden ja jalan yhteistoiminnassa. Lopulta tuloksena oli, että mummu pyöritti pyörää käsin ja minä kertasin. Olihan se kiva sukulaishetki, mutta täytyy opetella tekemään se yksinkin.

Langasta tuli aikamoista siansaparoa. Kastelin langan ja kuivatin painon kanssa, mutta paino putosi jne jne, ja lanka kiertyy edelleen. Voisihan käsittelyn toistaa, mutta en taida viitsiä, tätä kun muutenkin on vain 28 g ja 35 m. Luultavasti teen patalapun.



Mummulla oli vanhastaan (yli 20 vuoden takaa tjsp, eli pitäisi olla hyvin levännyttä) rullilla jäljellä vielä valkoista kertaamatonta säiettä (luultavasti omista lampaista) sekä harmaata säiettä, joka oli osaksi lammasta ja osaksi isäni serkun koiran karvaa! (Prosentteja ei tiedossa.) Sain testata niillä perinteistä kolmisäikeisen langan kertausta ja tuloksen näette kuvassa. Epätieteellisen laskutoimituksen mukaan lankaa on 77 g ja 192 m. Kaksi valkoista säiettä lammasta ja harmaa lammas-koiraa. Tästä tuli aika kivaa ja lanka oli kastelun jälkeen tasapainossa!



Viimeisenä päivänä halusin vielä kokeilla lisää, joten onneksi olin ottanut mukaan Tapion kaupan hahtuvaa, josta aiemmin juttua täällä. Linkin takaa paljastuu, että en ole aikaisemminkaan pitänyt tätä hahtuvaa hyvänä kehräykseen, mutta kun nyt muuta ei ollut, niin... Hahtuva oli kovin ohutta, joten aina kun vähänkin venytin sitä, se katkesi. Hermoni kiristyivät jo kovasti, ja päätin kehrätä ainoastaan niin kauan, että rullan tappi menisi peittoon. Mutta kun vähän aikaa olin kehrännyt, niin opinkin olemaan venyttämättä hahtuvaa liikaa ja homma rupesi sujumaan. Kehräsin rullan niin täyteen kuin sai. Säikeestä tuli löyhäkierteistä ja ilmavaa.

Sitten seurasi blogimme ei-näin -osasto. Kertasin nimittäin saman tien tämän juuri kehrätyn hahtuvan sen yli 20-vuotiaan valkoisen säikeen kanssa. Eikös säikeen muutenkin pitäisi aina antaa levätä ennen kertaamista? No, nyt punainen oli juuri kehrättyä ja valkoinen niin levännyttä, että hädin tuskin kiertyi enää itseensä. Varsin epätasainen pari siis. Mitä heidän liitostaan tulisi? Ensin säikeillä oli kaikenlaista kränkkyä keskenään, valkoinen yritti hallita punaista kiertymällä punaisen ympärille niin, ettei punaista edes näkynyt. Sitten punainen yritti lähteä pois liitosta kiertymällä itsensä kanssa. Mutta kun alkuvaikeudet oli selätetty, nämä muodostivat harmonisen parin. 90 g ja 300 m ehkä.



Kuvassa olen strategisesti hukannut ne hauskimmat kohdat vyyhdistä, mutta kun aikanaan neulon langasta jotain, voin bongata ne ja ottaa kuvan. Mistä pääsemmekin ohjeeseen, jota olen pyöritellyt mielessäni. Aloitteleva kehrääjä, lue ja ota opiksesi:

Kehräyksen opettelu on hommaa, 
jossa itselleen ei saa olla liian ankara 
ja syntyvä lanka on otettava huumorilla.

Lisään vielä, jotta omaa lankaansa ei saa ryhtyä vertaamaan a) kaupan lankaan tai b) kokeneen kehrääjän lankaan. Ethän vertaa vasta kävelemään oppinutta taaperoakaan maratonjuoksijaan.



Mitähän seuraavaksi? Kehräämistä täytyy päästä kokeilemaan lisää sitten kun käyn taas mummulassa. Ja haluan ehdottomasti kokeilla topsin liukuvärjäämistä. Mikä oli se nettikauppa, jossa vuosia sitten katselin syksyllä alkavia yllätyskuituklubeja? Mitä neuloisin näistä langoista? Punavalkoinen on hieman karheaa, entä jos sitä raidoittaisi kaupan sileän langan kanssa? Mikään näistä ei vaikuta kovin kulutuksenkestävältä, joten ehkä huivi? Värjäisinkö lammas-koira -langan ja millä? Entä olisiko aika mennä nukkumaan?

perjantai 19. heinäkuuta 2013

44. luku, jossa väriä lisätään hitusen

Jatkoa viime luvusta...

Värjättyäni jäljellä olevan langan värjäsin siis huivin valmiin reunuksen. Tiesin, että en luultavasti saisi luotua täsmälleen samaa purppurasävyä reunukseenkin, joten päätin tarkoituksella tehdä reunuksesta hieman eri värisen. Joten purplen lisäksi laitoin liemeen hitusen sinistä. No, sitä meni sitten hieman enemmän kuin hitusen, ja väristä tuli violetimpi kuin olin suunnitellut. Mutta on se hyvä näinkin. Huuhdeltuani reunuksen levitin sen kuivumaan pyyhkeelle suunnilleen niihin mittoihin, mitä se oli ollut ennen kastelua (165 cm x 10 cm). Muuten reunus olisi voinut venähtää aika pitkäksi.



Reunuksen kuivuttua pääsin jatkamaan huivia poimimalla silmukat reunuksesta (helppoa, ainaoikeinreunasta poimin joka toisen silmukan). Sitten oli muutama helppo oikein tai nurin kerros sekä yksi pitsikerros. Mutta sitten alkoikin hauskuus, kun tuli pintaneuleen aika (siihen on muuten olemassa errata-tiedosto, linkki Ravelryssa), se oli nimittäin aika... mielenkiintoinen. Asiaa ei auttanut se, että ekan päivän yritin tihrustaa pienen pientä kaaviota. Toisena päivänä tulostin sitten niin ison kaavion kuin sai. Sen jälkeen neulomiskokemus olikin huomattavasti miellyttävämpi ja nyt jo ymmärsikin jotain mallineuleen kulusta. Mallissa siis neulotaan keskelle huivia ja aloitetaan mallineuleen teko keskeltä. Jokaisen kerroksen lopussa otetaan aina muutama silmukka lisää työhön. Ei siis lyhennettyjä vaan pidennettyjä kerroksia.



Lopultakin ehdin aloittaa myös kesän kasvivärjäyskauden! Pakastimesta löytyi vielä verihelttaseitikkejä, ja koska olen kokonaan siirtynyt niiden kuivatukseen, niin ne piti tietenkin tuhota. Värjäys vähän venyi ja liemi ehti jo hieman homehtua, joten kuumensin sen kiehumispisteeseen, mikä tappaa homeitiöt. Päästyäni lopulta värjäämään tuloksena oli aika mieto sävy! Sävy on lähempänä oranssia kuin punaista. En laisinkaan valita, mutta mistähän tämä mahtoi johtua? Aiemmin värjätessäni pakastetuilla seitikeillä sain aikaan paljon voimakkaamman tuloksen. Toisaalta silloin minulla oli seitikkejä lähes kaksinkertainen määrä. Vai vaikuttiko liemen homehtuminen?


Lankoina teetee Pallas (80 % villa ja 20 % polyamidi)ja Kauhavan Kangasaitan Lykke (85 % villa, 15 % polyamidi). Lykke yllätti, sillä se värjäytyi epätasaisesti (valitettavasti se ei näy hyvin kuvassa, ylempi on kuitenkin Lykke). Langassa on siellä täällä yksi säie pieneltä matkalta vaaleampi kuin  muut. Onko villa ja polyamidi karstattu ennen kehräystä epätasaisesti sekaisin? Vai onko langassa jäljellä jotain öljyä tms. valmistustököttiä? Yleensähän langat kehotetaan pesemään ennen värjäystä, jotta niissä oleva lampaanrasva yms. ei estäisi värin kiinnittymistä. Käytännössä en ole sitä jaksanut tehdä, koska käyttämäni langat ovat aika teollisia, ja näin ei ole vielä koskaan käynyt. Kokeilen värjätä lisää Lykkeä ja katson, kuinka käy. Toivottavasti se epätasaisuus näkyisi sitten valmiissa neuleessakin ;) (Minä olen niin hyvä suggestoimaan itseni, että tällaista lankaahan minä juuri halusinkin.)






Lisäksi värjäsin peruskauralla, tai siis keltasipulinkuorilla, tällaisia lankoja: ylhäällä harmaa pohjalanka, sen alla valkoinen pohjalanka, kaksi alinta jälkiliemestä (valkoinen pohjalanka).














Olin tässä pitkän aikaa kotivahtina (lue: kastelin kukkia ja perustin keittiöön salaa värjäysstudion) vanhempieni luona, kun he olivat purjeveneellä Ruotsissa! Eilen vähän ennen aamuseitsemää he olivat kotilaiturissa ja hain heidät sitten päivällä. Mutta tässä tärkeimmät, eli tuliaiset:

Kaksi kerää Järbon Raggia, ruotsinkielinen käsityölehti ja teetä ihanassa peltipurkissa. Harmi, kun tietokoneissa ei ole hajuliitännäistä, tee nimittäin tuoksuu ihanalta! (Maraboun suklaa ei päässyt kuvaan asti.) Lehdessä MbyM (=Made by Me) on mm. mielenkiintoisia malleja, joissa on yhdistelty eri paksuisia lankoja, sekä sabluunalla kuvioituja neuleita! Lisäksi pikku juttu Louise Walkerista erikoisine neulottuine peruukkeineen

lauantai 13. heinäkuuta 2013

43. luku, jossa en jaksa odottaa


Uusimmassa Knitter´s lehdessä oli ihanan Seafoam shells -huivin ohje. Halusin nopeasti itselleni neuleen, jota voisin tehdä pitkän matkan yhteen menoon. Esimerkillisenä neulojana tutkin lankavarastoni ensin ja törmäsin varastossani erittäin kauan marinoituneeseen Novita Mayaan. Löysin   langan neulojaurani alkuaikoina kirpparilta 2000-luvun puolivälissä ja lanka oli jo silloin vanhaa (kertokaa, jos tiedätte, milloin tätä on ollut kaupoissa!). (Nykyään, kun tiedän, mikä on turkiskuoriainen, miettisin kahdesti, ennen kuin ostan lankaa kirpparilta. Onneksi tämän langan mukana ei tullut mitään kylkiäisenä.)



Lanka on ylellisen kuuloisesti 70 % Superfine Alpakkaa ja 30 % Highland Wool-villaa. Siinä on kaksi säiettä, joiden kierteet vaihtelevat eläväpintaisesti. Etiketissä lukee vielä ylpeästi, että "Made in Finland." Tietenkään ei voi tietää, että mikä on kotimaisen työn osuus, mutta joka tapauksessa lanka painii aivan eri sarjassa kuin Novitan nykyiset akryylilangat! Lanka olisi ollut malliin sopivasti merellisen vaaleansinistä, mutta vaaleansininen kauteni on jo kauan sitten ollut ohitse. Olinkin jo kauan suunnitellut värjääväni tämän.




En kuitenkaan jaksanut odotella sopivaa värjäyshetkeä, joten neuloin huivin reunuksen ensin. Ohje alkoi että "Luo 15 s ja toista kaavion 1 kerroksia 1-32 17 kertaa." Siinä vaiheessa ajattelin, että hoh hoijaa, taitaa tulla pitkänsitkeä neule. Mutta reunus osoittautuikin oikein mielenkiintoiseksi, eikä minulla ollut ollenkaan vaikeuksia saada reunus valmiiksi. Reunuksessa tapahtuu kaikenlaista koko ajan, on lisäyksiä, kavennuksia ja langankiertoja. Neulepinnat ovat ainaoikeaa ja itse simpukoissa olevan pinta lienee turkkilaisneulosta.









Kun olin saanut reunuksen (60 g) valmiiksi tavoitinkin jo oikean värjäyshetken. Vyyhtesin jäljellä olevan langan (132 g) ja värjäsin sen Ashfordin happovärillä nimeltä purple. Langasta tuli ihanan purppuraista. Merellinen teema jatkuu, sillä purppuraahan saatiin kotiloista! Koska langan säikeissä on kireitä ja löysiä kohtia, väri on imeytynyt niihin erilailla (sitä oli haasteellista saada vangittua kuvaan).



Olikin muuten hyvä, että en värjännyt kaikkea lankaa kerralla ennen huivin aloittamista. Pieneen värjäyskattilaani (7 l) olisi tullut tungosta, jos olisin yrittänyt saada kaiken n. 190 g mahtumaan sinne väljästi. Toisaalta tästä langasta tuli muutenkin epätasaista, niin ehkäpä se ei olisi haitannut... Värjäsin myös huivin reunuksen, mutta siitä lisää ensi luvussa!


lauantai 22. kesäkuuta 2013

42. luku, jossa välipalaillaan

Juhannusterveiset!

Olen kärsinyt isosta neulejumista, kun jo aikaisemmin mainitsemani Borough-lapaset eivät päättele itseään. Annoin sitten itselleni ukaasin, että uutta isompaa neuletta en aloita, ennen kuin olen päätellyt Boroughit. Tulos? Boroughit ovat edelleen päättelemättä, mutta minulla on kasa pikku töitä valmiina.

Eräänä iltana huomasin olevani vanhempieni luona ja ettei minulla ollut neuletta laisinkaan! Niinpä virkkasin patalapun langanjämistä. Hieman inspiraatiota hain Käden taidot -kirjasarjan kolmannesta osasta (vaaleanvihreäkantisesta). Kirjava kanervanvärinen lanka on Gjestal Frostia ja violetti tuntemattomaksi jäänyttä jämää. Virkkasin lappuun myös taustapuolen, koska oli niin ohut. Yhteensä 30 g lankaa (kumpaakin jäi sellaiset 30 senttiä, tipalle meni.



Lisäksi virkkasin tiskirätin omasta päästä. Tietenkin kun se tuli omasta päästä, niin se on hieman sekavan oloinen. Novita Suvi, 100 % puuvillaa, 34 g.



Omat dominosydämeni ovat osoittautuneet hyviksi välipalaneuleiksi. Siispä tekaisin sellaisen ruudullisena. Kussakin ruudussa on 13 silmukkaa ja ne on neulottu tavallisten dominotilkkujen tapaan. 4 neliötä ja sitten niiden sivuista on poimittu korvat tavalliseen tapaan. 5 g dk-vahvuista lankaa.





Hyvä välipala on ollut myös (jo aika kauan sitten) Anun Valentines heart, tähänkin käytetty jämälankoja 6 g edestä.

Pienistä töistä isoimpana olen tehnyt äidilleni Suvi Simolan Mustikkapipon. Käytän harvoin samaa ohjetta kahta kertaa, mutta Mustikka on niin kaunis ja mielenkiintoinen, että täytyihän se toteuttaa toisenkin kerran :) Tein itselleni viininpunaisen pipon vuoden 2011 lankahamsterien aikaan. 7 veljestä 51 grammaa.



keskiviikko 1. toukokuuta 2013

41. luku, jossa varjostetaan


Paljon on vettä virrannut läheisessä joessa sitten viime kirjoituksen - sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Säästän teidät kuitenkin tulvakuvilta ja menen suoraan blogin varsinaiseen aiheeseen. Neulerintamalla on ollut hivenen hiljaista, sillä jo ainakin kuukausi sitten sain valmiiksi Borough -lapaset, jotka toteutin raidallisena. Muu aika onkin sitten mennyt siinä, että olen päätellyt suunnilleen kaksi langanpäätä illassa ja ihmetellyt, että miksi ne loput langanpäät eivät päättele itse itseään.  Blogimaailmakin oman blogini ulkopuolella on jäänyt vähälle huomiolle -jos joku on ihmetellyt, miksi en enää kommentoi- ja kaiken kukkuraksi blogini 1-vuotissynttäritkin lipsahtivat ohitse! Saatan juhlia niitä vielä joskus myöhemmin tai sitten jätän kokonaan juhlimatta. Minun blogini, minun sääntöni. 






Mutta, olen tehnyt muita käsitöitä, sillä oikeassa asennossa olevien tähtien ansiosta pääsin lampunvarjostinkurssille! Kurssi kesti koko viime viikon ja siellä oli mukavaa. Sain valmiiksi yhden varjostimen ja toinen jäi kotiin jatkettavaksi. Kotikotini varastosta löysin vanhan yöpöydänlampun, jossa oli kukkakuvioinen vekkivarjostin. En ole laisinkaan tuollaisten romanttisten kukkakuvioiden ystävä, joten vekkivarjostin sai lähtöpassit. Olen nykyään hieman sisustanut asuntoani oranssi-puna-valkoiseksi, joten päädyin punaoranssikultasävyisiin perhospuuvillatilkkuihin. Yksikään tilkuista ei olisi ollut tarpeeksi suuri varjostimeen yksinään, joten - Tikkurilan mainoksen sanoin - siitä se ajatus sitten lähti. 



Ompelin tilkut umpimähkään toisiinsa kiinni, muokaten niitä sen verran, että suoristin kaikki toisiinsa ommeltavat reunat. Ommellessani jätin 1 cm saumanvarat, jotka myöhemmin kavensin 0,5 cm:iin. Sovitin tilkkuja aina välissä paperista leikattuun kaavaan (sille oli oma lasku- ja piirtokaavansa). Kuvassa toisiinsa ommellut tilkut, paperinen kaava ja lampunvarjostinmuovi (joka on muuten kallista ja vaikeasti saatavaa, jos joku kiinnostui). Lampunvarjostinmuovissa on toinen puoli sileä ja toisella puolella on liimapinta. Liimapintaa suojaa tuo ruudullinen suojamuovi. Varjostinmuovista leikkasin kaavan mukaisen palan, irrotin suojamuovin ja liimasin varjostinmuovin tilkkujeni nurjalle puolelle.






Reunat huolittelin kanttinauhalla ompelemalla koneella nauhan vain suoraan kiinni. Ulkoreuna meni hyvin, mutta jyrkkä sisäreuna päin metsää. Jouduin purkamaan koko sisäreunan ja ompelemaan sen uudestaan käsin. Enempää en mielelläni asiasta puhu ;) Sen tehtyäni olin niiiin kyllästynyt koko keltaiseen väriin. Minä en muutenkaan pidä keltaisesta, mutta tähän valitsin sen, koska sitä oli kankaassa muutenkin. Olen joskus yhdistänyt peruspunaisen ja peruskeltaisen ja tulos on ollut tosi tunkkainen, ja nyt pelkäsin, että varjostimellekin oli käymässä samoin. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että nauhaan voisi aina sipaista hivenen tekstiilitussia. Lopuksi liimasin varjostimen kartioksi ja sytytin valot. Tadaa!







(Pahoittelen sekalaista taustaa.) Saumanvarojen kavennus puoleen senttiin oli tosi hyvä idea, sillä 1 sentin varat olisivat näyttäneet jo kauhean paksuilta.


















Ohuet varjostimen läpi näkyvät varjot ovat lampun tukikehikosta, josta en valitettavasti tullut näpänneeksi kuvaa.




















Pidän erityisesti tuosta pikku tilkkukolmiosta!