perjantai 19. heinäkuuta 2013

44. luku, jossa väriä lisätään hitusen

Jatkoa viime luvusta...

Värjättyäni jäljellä olevan langan värjäsin siis huivin valmiin reunuksen. Tiesin, että en luultavasti saisi luotua täsmälleen samaa purppurasävyä reunukseenkin, joten päätin tarkoituksella tehdä reunuksesta hieman eri värisen. Joten purplen lisäksi laitoin liemeen hitusen sinistä. No, sitä meni sitten hieman enemmän kuin hitusen, ja väristä tuli violetimpi kuin olin suunnitellut. Mutta on se hyvä näinkin. Huuhdeltuani reunuksen levitin sen kuivumaan pyyhkeelle suunnilleen niihin mittoihin, mitä se oli ollut ennen kastelua (165 cm x 10 cm). Muuten reunus olisi voinut venähtää aika pitkäksi.



Reunuksen kuivuttua pääsin jatkamaan huivia poimimalla silmukat reunuksesta (helppoa, ainaoikeinreunasta poimin joka toisen silmukan). Sitten oli muutama helppo oikein tai nurin kerros sekä yksi pitsikerros. Mutta sitten alkoikin hauskuus, kun tuli pintaneuleen aika (siihen on muuten olemassa errata-tiedosto, linkki Ravelryssa), se oli nimittäin aika... mielenkiintoinen. Asiaa ei auttanut se, että ekan päivän yritin tihrustaa pienen pientä kaaviota. Toisena päivänä tulostin sitten niin ison kaavion kuin sai. Sen jälkeen neulomiskokemus olikin huomattavasti miellyttävämpi ja nyt jo ymmärsikin jotain mallineuleen kulusta. Mallissa siis neulotaan keskelle huivia ja aloitetaan mallineuleen teko keskeltä. Jokaisen kerroksen lopussa otetaan aina muutama silmukka lisää työhön. Ei siis lyhennettyjä vaan pidennettyjä kerroksia.



Lopultakin ehdin aloittaa myös kesän kasvivärjäyskauden! Pakastimesta löytyi vielä verihelttaseitikkejä, ja koska olen kokonaan siirtynyt niiden kuivatukseen, niin ne piti tietenkin tuhota. Värjäys vähän venyi ja liemi ehti jo hieman homehtua, joten kuumensin sen kiehumispisteeseen, mikä tappaa homeitiöt. Päästyäni lopulta värjäämään tuloksena oli aika mieto sävy! Sävy on lähempänä oranssia kuin punaista. En laisinkaan valita, mutta mistähän tämä mahtoi johtua? Aiemmin värjätessäni pakastetuilla seitikeillä sain aikaan paljon voimakkaamman tuloksen. Toisaalta silloin minulla oli seitikkejä lähes kaksinkertainen määrä. Vai vaikuttiko liemen homehtuminen?


Lankoina teetee Pallas (80 % villa ja 20 % polyamidi)ja Kauhavan Kangasaitan Lykke (85 % villa, 15 % polyamidi). Lykke yllätti, sillä se värjäytyi epätasaisesti (valitettavasti se ei näy hyvin kuvassa, ylempi on kuitenkin Lykke). Langassa on siellä täällä yksi säie pieneltä matkalta vaaleampi kuin  muut. Onko villa ja polyamidi karstattu ennen kehräystä epätasaisesti sekaisin? Vai onko langassa jäljellä jotain öljyä tms. valmistustököttiä? Yleensähän langat kehotetaan pesemään ennen värjäystä, jotta niissä oleva lampaanrasva yms. ei estäisi värin kiinnittymistä. Käytännössä en ole sitä jaksanut tehdä, koska käyttämäni langat ovat aika teollisia, ja näin ei ole vielä koskaan käynyt. Kokeilen värjätä lisää Lykkeä ja katson, kuinka käy. Toivottavasti se epätasaisuus näkyisi sitten valmiissa neuleessakin ;) (Minä olen niin hyvä suggestoimaan itseni, että tällaista lankaahan minä juuri halusinkin.)






Lisäksi värjäsin peruskauralla, tai siis keltasipulinkuorilla, tällaisia lankoja: ylhäällä harmaa pohjalanka, sen alla valkoinen pohjalanka, kaksi alinta jälkiliemestä (valkoinen pohjalanka).














Olin tässä pitkän aikaa kotivahtina (lue: kastelin kukkia ja perustin keittiöön salaa värjäysstudion) vanhempieni luona, kun he olivat purjeveneellä Ruotsissa! Eilen vähän ennen aamuseitsemää he olivat kotilaiturissa ja hain heidät sitten päivällä. Mutta tässä tärkeimmät, eli tuliaiset:

Kaksi kerää Järbon Raggia, ruotsinkielinen käsityölehti ja teetä ihanassa peltipurkissa. Harmi, kun tietokoneissa ei ole hajuliitännäistä, tee nimittäin tuoksuu ihanalta! (Maraboun suklaa ei päässyt kuvaan asti.) Lehdessä MbyM (=Made by Me) on mm. mielenkiintoisia malleja, joissa on yhdistelty eri paksuisia lankoja, sekä sabluunalla kuvioituja neuleita! Lisäksi pikku juttu Louise Walkerista erikoisine neulottuine peruukkeineen

lauantai 13. heinäkuuta 2013

43. luku, jossa en jaksa odottaa


Uusimmassa Knitter´s lehdessä oli ihanan Seafoam shells -huivin ohje. Halusin nopeasti itselleni neuleen, jota voisin tehdä pitkän matkan yhteen menoon. Esimerkillisenä neulojana tutkin lankavarastoni ensin ja törmäsin varastossani erittäin kauan marinoituneeseen Novita Mayaan. Löysin   langan neulojaurani alkuaikoina kirpparilta 2000-luvun puolivälissä ja lanka oli jo silloin vanhaa (kertokaa, jos tiedätte, milloin tätä on ollut kaupoissa!). (Nykyään, kun tiedän, mikä on turkiskuoriainen, miettisin kahdesti, ennen kuin ostan lankaa kirpparilta. Onneksi tämän langan mukana ei tullut mitään kylkiäisenä.)



Lanka on ylellisen kuuloisesti 70 % Superfine Alpakkaa ja 30 % Highland Wool-villaa. Siinä on kaksi säiettä, joiden kierteet vaihtelevat eläväpintaisesti. Etiketissä lukee vielä ylpeästi, että "Made in Finland." Tietenkään ei voi tietää, että mikä on kotimaisen työn osuus, mutta joka tapauksessa lanka painii aivan eri sarjassa kuin Novitan nykyiset akryylilangat! Lanka olisi ollut malliin sopivasti merellisen vaaleansinistä, mutta vaaleansininen kauteni on jo kauan sitten ollut ohitse. Olinkin jo kauan suunnitellut värjääväni tämän.




En kuitenkaan jaksanut odotella sopivaa värjäyshetkeä, joten neuloin huivin reunuksen ensin. Ohje alkoi että "Luo 15 s ja toista kaavion 1 kerroksia 1-32 17 kertaa." Siinä vaiheessa ajattelin, että hoh hoijaa, taitaa tulla pitkänsitkeä neule. Mutta reunus osoittautuikin oikein mielenkiintoiseksi, eikä minulla ollut ollenkaan vaikeuksia saada reunus valmiiksi. Reunuksessa tapahtuu kaikenlaista koko ajan, on lisäyksiä, kavennuksia ja langankiertoja. Neulepinnat ovat ainaoikeaa ja itse simpukoissa olevan pinta lienee turkkilaisneulosta.









Kun olin saanut reunuksen (60 g) valmiiksi tavoitinkin jo oikean värjäyshetken. Vyyhtesin jäljellä olevan langan (132 g) ja värjäsin sen Ashfordin happovärillä nimeltä purple. Langasta tuli ihanan purppuraista. Merellinen teema jatkuu, sillä purppuraahan saatiin kotiloista! Koska langan säikeissä on kireitä ja löysiä kohtia, väri on imeytynyt niihin erilailla (sitä oli haasteellista saada vangittua kuvaan).



Olikin muuten hyvä, että en värjännyt kaikkea lankaa kerralla ennen huivin aloittamista. Pieneen värjäyskattilaani (7 l) olisi tullut tungosta, jos olisin yrittänyt saada kaiken n. 190 g mahtumaan sinne väljästi. Toisaalta tästä langasta tuli muutenkin epätasaista, niin ehkäpä se ei olisi haitannut... Värjäsin myös huivin reunuksen, mutta siitä lisää ensi luvussa!