Paljon on vettä virrannut läheisessä joessa sitten viime kirjoituksen - sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Säästän teidät kuitenkin tulvakuvilta ja menen suoraan blogin varsinaiseen aiheeseen. Neulerintamalla on ollut hivenen hiljaista, sillä jo ainakin kuukausi sitten sain valmiiksi Borough -lapaset, jotka toteutin raidallisena. Muu aika onkin sitten mennyt siinä, että olen päätellyt suunnilleen kaksi langanpäätä illassa ja ihmetellyt, että miksi ne loput langanpäät eivät päättele itse itseään. Blogimaailmakin oman blogini ulkopuolella on jäänyt vähälle huomiolle -jos joku on ihmetellyt, miksi en enää kommentoi- ja kaiken kukkuraksi blogini 1-vuotissynttäritkin lipsahtivat ohitse! Saatan juhlia niitä vielä joskus myöhemmin tai sitten jätän kokonaan juhlimatta. Minun blogini, minun sääntöni.
Mutta, olen tehnyt muita käsitöitä, sillä oikeassa asennossa olevien tähtien ansiosta pääsin lampunvarjostinkurssille! Kurssi kesti koko viime viikon ja siellä oli mukavaa. Sain valmiiksi yhden varjostimen ja toinen jäi kotiin jatkettavaksi. Kotikotini varastosta löysin vanhan yöpöydänlampun, jossa oli kukkakuvioinen vekkivarjostin. En ole laisinkaan tuollaisten romanttisten kukkakuvioiden ystävä, joten vekkivarjostin sai lähtöpassit. Olen nykyään hieman sisustanut asuntoani oranssi-puna-valkoiseksi, joten päädyin punaoranssikultasävyisiin perhospuuvillatilkkuihin. Yksikään tilkuista ei olisi ollut tarpeeksi suuri varjostimeen yksinään, joten - Tikkurilan mainoksen sanoin - siitä se ajatus sitten lähti.
Ompelin tilkut umpimähkään toisiinsa kiinni, muokaten niitä sen verran, että suoristin kaikki toisiinsa ommeltavat reunat. Ommellessani jätin 1 cm saumanvarat, jotka myöhemmin kavensin 0,5 cm:iin. Sovitin tilkkuja aina välissä paperista leikattuun kaavaan (sille oli oma lasku- ja piirtokaavansa). Kuvassa toisiinsa ommellut tilkut, paperinen kaava ja lampunvarjostinmuovi (joka on muuten kallista ja vaikeasti saatavaa, jos joku kiinnostui). Lampunvarjostinmuovissa on toinen puoli sileä ja toisella puolella on liimapinta. Liimapintaa suojaa tuo ruudullinen suojamuovi. Varjostinmuovista leikkasin kaavan mukaisen palan, irrotin suojamuovin ja liimasin varjostinmuovin tilkkujeni nurjalle puolelle.
Reunat huolittelin kanttinauhalla ompelemalla koneella nauhan vain suoraan kiinni. Ulkoreuna meni hyvin, mutta jyrkkä sisäreuna päin metsää. Jouduin purkamaan koko sisäreunan ja ompelemaan sen uudestaan käsin. Enempää en mielelläni asiasta puhu ;) Sen tehtyäni olin niiiin kyllästynyt koko keltaiseen väriin. Minä en muutenkaan pidä keltaisesta, mutta tähän valitsin sen, koska sitä oli kankaassa muutenkin. Olen joskus yhdistänyt peruspunaisen ja peruskeltaisen ja tulos on ollut tosi tunkkainen, ja nyt pelkäsin, että varjostimellekin oli käymässä samoin. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että nauhaan voisi aina sipaista hivenen tekstiilitussia. Lopuksi liimasin varjostimen kartioksi ja sytytin valot. Tadaa!
(Pahoittelen sekalaista taustaa.) Saumanvarojen kavennus puoleen senttiin oli tosi hyvä idea, sillä 1 sentin varat olisivat näyttäneet jo kauhean paksuilta.
Ohuet varjostimen läpi näkyvät varjot ovat lampun tukikehikosta, josta en valitettavasti tullut näpänneeksi kuvaa.
Pidän erityisesti tuosta pikku tilkkukolmiosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti