25. luku, jossa fantasioidaan

Melko pitkän bloggauspaaston syynä on parikymmentä WIPpiäni, joista teen aina vähän tätä ja vähän tuota, eikä mikään edisty valmiiksi asti. Voisinko toivoa, että sitten ne valmistuisivat kaikki yhtä aikaa? Uusi neule/blogikirjoitus joka päivä! Utopia?

Mutta koska uusia neuleita ei ole, niin kerrotaan sitten vanhoista. Pari viikkoa sitten ilahduin, kun Tekstiiliteollisuuden uudistuneilla sivuilla käydessäni huomasin heidän lisänneen neuleohjeitaan. Ja sieltä löytyi mun kaksi pipoa! Siis katsokaa ja ihailkaa: Ufopipo ja  Ketjupipo.

Idea sai alkunsa, kun viime syksynä juuri koulutuksen alussa Tekstiiliteollisuus pyysi luokaltamme erilaisia neuleita lehteensä ja neulekerhoihinsa. Yksi toivomus oli "Fantasianeule mikrovärjätystä teetee Alpakasta sekä ohje langan mikrovärjäykseen". Fantasianeuletta ei tarkemmin määritelty, joten suunnittelin muutaman omaan makuuni vähän erikoisemman pipon, ja lopulta teetee halusi Ufo -ja Ketjupipot talvella pidettyyn neulekerhoonsa. Lisäksi luokaltamme ko. neulekerhoon pääsi myös Sasha-turbaani, jonka suunnitteli ja toteutti Anna-Leena Kirves. Huomatkaa ihanat koristehelmet pisteenä ii:n päälle!


Kumpikin pipo on perusmallinen ja resorireunainen (tehty samalla ohjeella), mutta erikoiseksi lisäksi Ufopipoon on lisätty avaruusolennon antennikorvat ja Ketjupipoon virkataan ympäriinsä ketjusilmukoita. Minulla oli oikein hauskaa, kun saatuani Ufopipon valmiiksi pistin sen päähäni ja kuljeskelin luokkamme käytössä olleissa kahdessa luokkahuoneessa. Aina, kun tulin näköpiiriin, neulekisällitoverieni naamat levisivät hymyyn kuin Hangon keksit!

Ohjeeni langan mikrovärjäykseen
Ufopipo Ravelryssa
Ketjupipo Ravelryssa 


Perjantaina ilmestyi myös uusin teeteen verkkolehti! Siinä oli monta neuletta neulekisällikavereiltani... mitä vielä odotat, mene katsomaan! (Tämä ei ollut maksettu mainos.)

24. luku, jossa on terveisiä Kreetalta!

 Äitini täytti vuosia, joten koko kolmen hengen suurperheemme lähti viikoksi Länsi-Kreetalle, Hanian alueelle. Koko reissu meni oikein mukavasti, säätkin suosivat (vain yhtenä päivänä satoi, kuulemma oli kolmas kerta toukokuun jälkeen), ja muutenkin kaikki meni mukavasti ouzoa tai rakia siemaillessa (ouzo = anisviina, raki = paikallinen pontikka).



Käsityökannalta retki oli varsin köyhä, menomatkalla lentokoneessakin parilla rivillä aloitetun neuleen purin kotona ja lankakauppaa ei löytynyt. Mutta tässä muutama etäisesti blogin aiheeseen liittyvä kuva:

Jonkun tilkkupeitto tuulettumassa ;)












Viinitilalla vitriiniin oli laitettu "Greek Macedonian Traditional Costume", vaikka mietinkin, että mitähän tekemistä Kreikan Makedonialla on Kreetan kanssa. Ehkä joku viinitilan perheestä oli sieltä kotoisin? Valitettavasti puku lienee rekvisiittakamaa, sillä samassa tilassa oli myös vanhat kangaspuut, jotka olivat hyvin riisuttua mallia ja päälle heitelty viitteellisesti kangastuotteita.







Ao. kuvassa roomalaisaikainen mosaiikkilattia.

Lisäksi monessa matkamuistopaikassa oli myytävänä erilaisia sulatuslasisia koristeita. Olisin halunnut ottaa pari kuvaa vinkiksi, mutta en sitten kehdannut. (Pääsin ihan pikkuisen joskus kauan sitten kokeilemaan, ja haluaisin kokeilla kunnolla.) Ostin kuitenkin matkamuistoksi itselleni pienen lasisateenvarjon. Tuota onkin sitten kiva katsella sisätiloissa, kun pihalla sataa räntää vaakasuoraan. Lisäksi mukaan lähti ensi vuoden seinäkalenteri Kreetan maisemista, mutta ei mitä tahansa maisemia, vaan George Meisin kuvaamia, jotka ovat kaukana tavallisista turistirantakuvista!

Ja eihän neulojan etelänmatkasta kertova postaus olisi mitään ilman kissaa! Joten tässä blogikissaehdokas nro 4! (Niitä ei ole ollutkaan sitten toukokuun.)

Plussat:

- vaikutti erittäin ystävälliseltä
- hieno poseeraus

Miinukset:

- Finnair, tulli ja vanhempani vastustivat.
- Kissakin olisi varmasti vastustanut, jos olisin yrittänyt viedä sen lämpöiseltä Kreetalta blogikissaksi Suomeen, jossa sisälämpötilakin on alhaisempi kuin Kreetan ulkolämpötila.

23. luku, jossa minua ei petetä

Sienten keräilyt jatkuvat (kohta koko blogi käsittelee pelkästään sieniä).  Viime viikolla olin metsälenkillä kera Karitan, Johannan sekä Hulin. Johanna kirjoittikin retkestä blogiinsa. Minulla oli sienikori mukana, ja retken puolivälissä Johanna esitti erikoisen performanssin jostakin, joka on muissa maailmoissa ja pyörii paikoillaan katsellen maahan. En ymmärtänyt ihan performanssia, ehkä siihen oli kätketty jokin syvällinen viesti?

En löytänyt tällä kertaa montakaan verihelttaseitikkiä, mutta sen sijaan löysin paljon muita seitikkejä, joiden otaksun olevan kaneli-, sahrami- sekä mahdollisesti tulihelttaseitikkejä (selaan täällä Sundströmin sienivärjäyskirjaa). Ja saattaapa mukana olla keltaseitikkejäkin. Tämä  sienien tunnistus on vielä aika alkutekijöissään, en yhtään ihmettele, mikseivät ammattivärjärit historian saatossa olleet lainkaan innostuneita sienistä.

Tällä hetkellä oma sienilajitteluni menee suunnilleen verihelttaseitikki vs. muuseitikki, eli lajittelen kaikki seitikit, jotka eivät ole verihelttoja, samaan osastoon. Mutta voih, miksi pitää odottaa kevääseen, haluaisin niin päästä kokeilemaan varsinkin muuseitikeistä saatavia värisävyjä. Pihalla on jo liian kylmä värjätä ja sisällä sieniä keitellessä saattaisi tulla vähän liian hyvä pössis.

Mutta onneksi sisällä voi värjätä (kunhan muistaa tuuletuksen ym. varotoimet) vielä aineksilla, joista ei tule ihan niin hyvä pössis. Keräsin nimittäin pensaistamme koristearonian marjoja ja värjäsin niillä, vaikka tiesinkin, että värinkestossa ei ole hurraamista. Puretuksena aluna ja lankana vaaleanruskeanharmaa Viking Vilma (75 % villaa, 25 % polyamidia). 

Värjäyksen jälkeen jätin langan jäähtymään liemeensä vuorokaudeksi ja huuhtelin sitten. Olin muiden blogeista lukenut, että aroniavärjätty lanka päästää huuhdeltaessa paljon väriä, ja ensimmäinen huuhteluvesi värjäytyikin kauniin syvänvioletiksi. Mutta toinen huuhteluvesi oli jo ihan kirkasta! Etikankin lisäsin huuhteluveteen vasta nähtyäni tämän kirkkaan tuloksen. Ajattelin kuitenkin, että minuahan ei petetä, ja huuhdeltuani ja pestyäni langan laitoin sen kuivumaan valkoisen pyyhkeen päälle. Langasta valui muutama violetti tippa pyyhkeelle, eli ei ollutkaan ihan niin väriäpäästämätöntä. Mutta saattaa olla, että värilliset tipat irtosivatkin kalalankaisista pasmalangoista, joihin väri ei tarttunut yhtä tiiviisti. 

Ensimmäisen liemen langasta tuli aika tympeänharmaata violettia (tietenkään värit eivät ole kaikkein leiskuvimmat, jos pohjaväri on vaaleanruskeanharmaa, mutta mukana olleet vaaleat näytelangat olivat yhtä piristäviä väriltään). Värjäsin myös jälkiliemellä, ja värit olivat paljon paremmat, kauniin sinertävät. Voi miksi nämä haalistuvat? Kuvassa ylinnä Vilma, sitten jälkiliemen Drops Fabel ja Gjestal Maija.

22. luku, jossa olen jäävi, ostelen kissalaukkuja ja kerään seitikkejä

Vieraillessani Lahdessa pääsin myös pitsi & palmikon kutsuvierasiltaan. Illassa oli oikein mukavaa, söimme herkkuja ja tutustuimme muihin vieraisiin, harmillisesti paikalla oli vain yksi neulekisälli minun lisäkseni. Havaitsin kaupan oikein mainioksi, vaikka taidankin olla vähän jäävi sanomaan mitään.

Kutsuvierasillassa nappasin mukaani harmaan ja valkoisen vyyhdin Pirtin kehräämön sukkalankaa (rav) sekä vihreän ja sinisävyisen kerän Sol Dégradéta (rav) (aikaisemmin olen ostanut sitä oranssisävyisenä). Kotimatkalla aloitin sukkalangasta pyörökoukkuamalla tossut turkkilaisella kantapäällä, niistä lisää myöhemmin.

Neulomiseen liittymättömistä ostoksista voisin mainita öhh, pari kissalaukkua. Pienemmän, käsilaukkukokoisen Anu löysi minulle kirpparilta. Hintaa oli 2,5 € ja laukku oli oikein hyväkuntoinen. Tilaakin oli mukavasti neuleprojektille. Ai höh, liittyihän tämäkin ostos neuleisiin!

Triosta Laukkuforumista mukaan halusi välttämättä tulla iso kissalaukku, kooltaan viikonloppuvierailu. Sen kokoista minulla ei vielä ollutkaan. Hinta päällisin puolin sama, pilkkua vain siirtää yhden numeron verran oikealle ;)


Viime aikoina olen käynyt ahkerasti sienimetsällä, sillä nyt on paljon verihelttaseitikkejä! Tai oli ainakin yhdessä paikassa. Menimme isän kanssa läheiseen metsään, ja kärjistettynä sain vain istua kannolle ja kauhoa ympäriltäni seitikkejä koriin. Sen sijaan isä, joka keräsi ruokasieniä, joutui tekemään laajan kierroksen ympäröivässä metsässä ja sai vain pienen saaliin. Seitikkejä tuli sillä kerralla melkein kaksi kiloa, mutta sen jälkeen ei ole tullut ihan yhtä hyviä saaliita, kenties siksi, että emme ole menneet samaan paikkaan uudelleen. Pakkaseen on mennyt osa ja osalla ehdin värjätä jo tuoreeltaan. Aion myös kuivata ainakin yhden satsin, sitähän muutenkin suositellaan verihelttaseitikille.

Tutkiskelin tässä kasvivärilankojeni varastoa suunnitelmissani eräs raidallinen huivi. Kasvivärjäysuranihan alkoi siten, että ostin koulun kurssia varten pari kerää tätä ja pari kerää tuota. Ja tietenkin eri paksuuksia. Ja aika lailla 100 % villaa. Nykyään olen sitä mieltä, että varmuuden vuoksi sukkalankaa sen olla pitää, niin että voi inspiraation iskiessä tehdä jotain kulutuksenkestävääkin. No, langoissani oli viitisen kerää Woolia, mutta värit olivat aneemisen tummia. Siispä päätin piristykseksi värjätä vielä kerän tai kaksi Woolia. Olen kyllä jo pitkään ollut sitä mieltä, että minähän en enää Woolia tms. osta, mutta nyt olin pakoitettu ostamaan kaksi kerää.

Toista kerää vyyhtiessäni huomasin, että tästä periaatteesta ei olisi kannattanut joustaa. Langassa oli silloin tällöin yksi säie katkennut ja kiertynyt langan ympärille syrtyksi. Mutta lankatehtaalla osataan laskea, sillä syrttyjä oli 4 kpl. Olikos se maaginen lukumäärä 5, että montako solmua/tms sai kerässä olla? Onneksi toinen kerä, vaikka olikin samaa erää, oli lähes syrtytön.

Käytin tällä kertaa vain verihelttaseitikin lakkeja, ja viimekeväiseen, jossa käytin sekä lakit että jalat, verrattuna totesinkin langan olevan ei ihan niin oranssia. Värjäsin myös jälkiliemellä, ja tulos oli samansuuntainen kuin viimekeväänäkin, langasta tuli tosi paljon vaaleampaa (kuvassa alempi vyyhti). Jos käyttäisin kuivattuja seitikkejä, mahtaisiko jälkiliemestä tulla silloin voimakkaampaa? Nähdessäni, millainen jälkiliemestä oli tulossa, tuumin että yök, ja onneksi käytin tähän sen syrttyisen Woolin. Mutta sitten huomasinkin, että sävy voisi sopia ihonväriksi. Uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä on nimittäin Arnen & Carlosin neulottu nukke, josta pidin kovasti. En ole innostunut heppujen joulupalloista tai pääsiäismunista, mutta sen nuken voisin toteuttaa. Voisin tehdä siitä taas itselleni maskotin avattareksi. Egoistista?

21.luku, jota heikkohermoisten ei kannata lukea

Elokuun alussa matkasin Lahteen vastavierailulle Anun ja Lauran luo. Lahteen lähti mukanani eräs erittäin kaunis ja aistikas keramiikantyöni. Anu on nimittäin mukana heinolalaisen Elämyspuodin toiminnassa, ja luonani käydessään ihastui tekemääni pieneen rakukeramiikkavatiin. Elämyspuodissa on Ei mennyt kuin Strömsöössä -näyttely epäonnistuneista käsitöistä, ja minun vatini oli sinne juuri passeli.

Vatini syntyi yhdellä viimeisimmistä kursseistani Kankaanpään opistossa. Rakukeramiikassa normaaliin tapaan raakapoltetut saviesineet lasitetaan erityisillä rakulasitteilla. Esineet lasituspoltetaan, minkä jälkeen ne otetaan vielä hehkuvan kuumina uunista pois ja nostetaan suureen metalliastiaan esim. sahanpurujen tai paperisilpun joukkoon. Palava materiaali syttyy tässä vaiheessa tuleen, kansi laitetaan kiinni, ja annetaan esineiden savustua tovin. Sitten esineet nostetaan yksitellen pois ja kastetaan kylmään veteen tai lumeen. Suuret lämpötilanvaihtelut saavat lasitteen halkeilemaan kauniisti ja savu tummentaa kaikki lasittamattomat pinnat mustiksi.

Tämä vati meni kuin Strömsössä.

Näin se meni silloin, kun se meni kuin Strömsössä: Käyttämäni tekniikka poikkesi hieman tavallisesta rakulasituksesta, sillä en lasittanut esinettäni lainkaan, laitoin sen vain muiden esineiden mukana lasituspolttoon kuumentumaan. Vatini otettiin pois ja nostettiin sivuun. Vadin ollessa vielä tulikuuma heittelin sen päälle omia hiuksiani, jotka paloivat pois jättäen jälkeensä savujäljen (samassa tekniikassa on perinteisesti käytetty myös hevosen jouhia ja heiniä). Jäljistä tuli kauniit särökuviot.

Tämä vati ei mennyt kuin Strömsössä.

Näin se meni silloin, kun se ei mennyt kuin Strömsössä: Samassa uunissa oli myös luokkalaiseni isohko työ, jonka hän oli lasittanut paksulti punaisella lasitteella (punaista täytyi laittaa paksulti, sillä muuten siitä ei olisi tullut lainkaan punaista). Punainen työ kuitenkin räjähti kesken lasituspolton, levittäen lasitteensa kaikkialle uuniin (sitä sattuu aina silloin tällöin). Kun vatini otettiin pois ja nostettiin sivuun, siihen roiskunut punainen lasite oli joko läpinäkyvää tai valkoista, joten en osannut lainkaan arvata seurauksia. Jatkoin vain normaaliin tapaan lisäämällä hiuksiani ja jätin vadin jäähtymään. Yllätys oli suuri, kun seuraavan kerran katsoessani vatiani huomasinkin sen esittävän aukileikattua kalloa! Tiedättehän, kuinka CSI:ssä ruumiinavauksen yhteydessä patologi leikkaa kallon yläosan pois ja nostaa aivot ulos? Vatini tuo mieleen kallon sisäpinnan! Nami nami!





Samassa uunissa oli mukana myös luokkakaverieni Pian sika ja Einin sinivalkoinen kulho. Etenkin sika on varsin makaaberi.


Lehtijuttu näyttelystä.

Oikealla oleva kuva on minun ottamani, muut
ovat Anun.

20. luku, jossa kihisen innosta

Uusin teetee verkkolehti 2/2012 ilmestyi eilen! Siinä on suunnittelemani XOXO-neuletakki ja pipo sivulla 17! Tein sen koulutyönä keväällä, ja nyt se lopulta on julkaistu! Teetee verkkolehti ilmestyy 3 kertaa vuodessa, ja sen voi tilata ilmaiseksi (ilmeisesti aiemmin ilmestyneet numerot ovat nyt ilmaantuneet nettiin kaikkien katsottavaksi).

Lankana merinovillainen teetee taiga, neulos on tiheämpää ja napakampaa kuin mitä langan ohjetiheys on. Takin katseenvangitsijana on hieman keskilinjasta sivussa oleva napituskaitale, jossa on XOXO -palmikkokuvio. Kauluksessa on napit, ja sitä voi pitää poolona kuten kuvassa, tai avata napit, jolloin kaulus leviää kauniisti olkapäille. Suunnittelin tämän naiselle, mutta malli on niin unisex, että ohjeesta löytyy napitus molemmille.


Pipossa neulotaan ensin resori- ja sileäneuleinen osa. Sitten neulotaan erikseen XO-kaitale, ja lopuksi nämä kappaleet ommellaan yhteen.

XOXO -neuletakki Ravelryssä

XOXO -pipo Ravelryssä

PS. Lehden sivulla 7 on juttua Anun ja Lauran lankakaupasta sekä sivulta 13 löytyy Anun suunnittelema huivi, joka on kerrassaan ihana (olen nähnyt sen myös luonnossa). Toivottavasti ehdin joskus toteuttaa sen käyttäen kasvivärjättyjä lankojani :)

19. luku, jossa värjään vieraideni kanssa

...jatkoa viime numerosta 17.

Selvittyämme Kauhajoen mykistävistä shoppailumahdollisuuksista ajoimme takaisin kotipaikkakunnalleni, jossa kävimme vielä kirpparilla (Anu löysi antiikkivyyhdinpuut!) ja kangaskaupassa (sama hlö osti kankaita). Sitten olikin jo korkea aika aloittaa värjäys, ainakin kun kasvivärjäyksellä olin tytöt houkutellut tänne ;) Olin jo ennen vieraiden tuloa keittänyt liemen valmiiksi 1138 g pietaryrtin lehdistä.


Ammoisina aikoina, kun olin juuri innostunut kasvivärjäyksestä (opiston kurssin ansiosta), värjäsin syyslomalla kasveilla mummulassa, ja kokeilin pietaryrtin lehtiä. Ylläripylläri vesi olikin rautapitoista, joten se muutti kaikki sävyt tylsiksi. Silloin sain pietaryrtin lehdistä keltaruskeaa.

Minä värjäsin liemessä 50 g teetee Pallasta ja Laura värjäsi 50 g Sandnes Lanettia. Alunaa 15 %. Langoista tuli kauniin kullankeltaisia, ei yhtä voimakkaan keltaisia kuin pelkillä kukilla värjätessä. Lauran Lanett oli valkaistua valkoista ja minun Pallakseni luonnonvalkoista, ja meidän kaikkien mielestä tällä kertaa valkaistu lanka näytti paremmalta :)

Keitimme vielä liemen yön yli liotetuista kokenilleista ja jätimme sen jäähtymään illallisen kokkauksen ajaksi. Illalliseksi teimme kookoskanaa ja jälkiruoaksi nautimme vesimelonia ja juustoa :P Hengähdettyämme hetken jatkoimme värjäystä. Tällä kertaa liemeen meni Anulta kaksi kerää teetee Alpakkaa ja Lauralta kerä Lanettia. En ollut aikaisemmin värjännyt alpakkaa kasviväreillä, joten minua vähän arvelutti värin tarttuminen. Alpakka ei värjäydy yhtä voimakkaasti kuin villa. Sävyksi valitsimme kylmän punaisen, joten alunan (15 %) lisäksi  käytimme viinikiveä (5 %).

Näistäkin langoista tuli oikein mieleisiä! Alpakasta tuli selvästi vaaleampaa, mutta vaikutti siltä, että se väri, mikä siihen tarttui, ainakin pysyi, sillä alpakkalangat tarvitsivat vain viitisen huuhtelukertaa. Kokenilli on väri, jota saa huuhdella iäisyyksiin, ja silti siitä irtoaa aina hieman väriä huuhtelussa. (Sitä ei myöskään suositella valkoisen viereen neuleessa/kudonnaisissa.) Villaista Lanettia sen sijaan sai huuhdella moooonta (sekosin laskuissa) kertaa. Kuvassa vasemmalla alpakkavyyhdit, joista toinen oli liemessä yön yli. Oikealla Lanettit.

Viimeisen päivän kunniaksi menimme syömään uniikkiin kasvihuoneravintola Lind´s Kökiin. Sapuska oli taivaallista (vaikka Anun ilmeestä sitä ei välttämättä arvaisikaan) ja jälkiruoaksi tarjoiltu kurkkupannacotta myöskin herkullista!




Lind´s Kök sijaitsee siis Närpiössä ja se on rakennettu entiseen kasvihuoneeseen. Kesäisin siellä tarjoillaan lounasta, mutta talvisin se toimii ainoastaan tilausravintolana. Myöhemmin kesällä kävin toisenkin kerran siellä, ja molemmilla kerroilla asiakkaista ei ollut puutetta. Kuten kuvasta näkyy, ravintolassa on yli sata erilaista kasvia. Erittäin mainio tutustumiskohde!