sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

67. luku, jossa keksin uuden tekosyyn

Olen keksinyt aivan uuden syyn, miksi minulla ei ole mitään uutta valmistunutta neuletta! Perinteisen syyt kuten "ei ole aikaa", "ei ole lankaa" ja "päättelykeiju ei asu meillä" joutavat romukoppaan, kun otan käyttöön tämän: "olen korjannut vanhaa!" Enkä nyt puhu mistään parsimisesta vaan ihka oikeasta neulomisesta.

Ensimmäisenä korjuuseen menivät pitkät polvisukkani harmaasta Fabelista ja kirjavasta Gründlin Hot Socks Indiasta. Linkin takaa paljastuu, että näiden sukkien kantapää oli kerrassaan surkea yritelmä. En sitten kehdannut käyttää näitä yhtään missään. Linkin takaisessa blogikirjoituksen kuvissa olen asetellut sukat kuvaushetkellä sen verran tarkkaan, ettei surkeudesta saa täyttä käsitystä. Mutta kaadetaan blogikulissit tällä kuvalla, jossa vasemmalla on korjaamaton sukka ja oikealla korjattu:




Otin itseäni niskasta kiinni ja poikkaisin sukat nilkasta. India-langasta tein vyyhdin ja suoristin sen kastelemalla, kun taas Fabelin korvasin uudella langalla. India kesti suoristuksen hyvin, ja lopputuloksesta ei erota, että toinen on uutta ja toinen kierrätettyä. (Ja sekin tietenkin auttoi, että en ollut tosiaankaan näitä paljon pitänyt, joten lanka ei ollut vielä päässyt ohenemaan tai huopumaan.) Tällä kertaa neuloin sukkiin ranskalaisen kantapään. 




Kun olin päässyt vauhtiin, otin korjaukseen blogin alkuaikoina tekemäni baskerin. Jo valmistuessaan totesin baskerin resorin olevan hieman löysä, ja melko vähäinen käyttö ei parantanut asiaa. Purin resorin, suoristin taas langan kastelemalla ja neuloin uuden resorin yksinkertaisella langalla ja 3,25 mm puikoilla. Ja, jotta resori ei varmasti venähtäisi, tein joustinneuleen oikeat silmukat kiertäen. Varmistaakseni lämpöisyyden tein reunuksesta kaksinkertaisen.






Enimmäkseen käyttämättä on jäänyt myös ylhäältä alas neulottu vironvillatoppi, joka blogissakin vilahti vain hyvin nopeasti. Tein sen vuonna 2012 KYH-työnä. Ravelryn muistiinpanojen mukaan olen päätellyt työn 1 päivää ennen KYHin päättymistä, joten sen (tai yleisen kyllästymisen) takia päättelin paidan vyötärölle. Vuosien varrella käytin paitaa pari kertaa, mutta jotenkin se ei natsannut. Tänä talvena tarkastelin peilikuvaani ja totesin, että toppihan on auttamatta liian lyhyt. (Muutenkin olen huomannut, että kaikki vaatteeni tuntuvat nykyään liian lyhkäisiltä: sukkien, tossujen ja käsineiden varret sekä paidat. Olen lopettanut pituuskasvuni jo yli kymmenen vuotta sitten, joten lienenkö tulossa vanhaksi ja kärsin vedosta?)




Topista yli jäänyt lanka oli onneksi vielä käyttämättä ja tallella. Ja kaiken kukkuraksi erotin keristä (2 kpl) jopa sen langanpään, jolla minun piti jatkaa neulomista! Neuloin 3 mallikertaa lisää sekä ainaoikeinreunuksen. Sivuissa lisäsin varmuuden vuoksi 2 x 4 s/krs.


Malli: Turquoise top by Anna Kuduja, rav
Lähde: Viron käsityölehti 3/2010
Lanka: Aade Lõng Artistic 8/2, 167 g
Puikot: 3,5 mm

Menneellä viikolla isä tapasi pihalla rusakonpoikasen, josta bloggaaja teki tietenkin heti pääsiäistoivotuksen. Hauskaa pääsiäistä ja muistakaa syödä tarpeeksi suklaamunia!


(Pelko pois, emme käpälöineet poikasta vaan seurasimme sitä kunnioittavan etäisyyden päästä.)

1 kommentti:

  1. heipsistä! minäkin olen armoton vanhojen juttujen purkaja ja modaaja. Sukista voin sanoa, että tuo kannatti tehdä, ne ovat kelpo polvarit! Samoin baskeri. Ja tuo liivihän on nätti ja pituus on nyt ihan passeli. Mulle on käynyt niin vuosien vieriessä että puseroihin on tehtävä väljyyttä ja pituutta. Karta sinä sitä kehitystä! Vaikka mä kyllä uskon ett mun kaapissa vaan asuu joku kiusanhenki.... Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista