23. luku, jossa minua ei petetä

Sienten keräilyt jatkuvat (kohta koko blogi käsittelee pelkästään sieniä).  Viime viikolla olin metsälenkillä kera Karitan, Johannan sekä Hulin. Johanna kirjoittikin retkestä blogiinsa. Minulla oli sienikori mukana, ja retken puolivälissä Johanna esitti erikoisen performanssin jostakin, joka on muissa maailmoissa ja pyörii paikoillaan katsellen maahan. En ymmärtänyt ihan performanssia, ehkä siihen oli kätketty jokin syvällinen viesti?

En löytänyt tällä kertaa montakaan verihelttaseitikkiä, mutta sen sijaan löysin paljon muita seitikkejä, joiden otaksun olevan kaneli-, sahrami- sekä mahdollisesti tulihelttaseitikkejä (selaan täällä Sundströmin sienivärjäyskirjaa). Ja saattaapa mukana olla keltaseitikkejäkin. Tämä  sienien tunnistus on vielä aika alkutekijöissään, en yhtään ihmettele, mikseivät ammattivärjärit historian saatossa olleet lainkaan innostuneita sienistä.

Tällä hetkellä oma sienilajitteluni menee suunnilleen verihelttaseitikki vs. muuseitikki, eli lajittelen kaikki seitikit, jotka eivät ole verihelttoja, samaan osastoon. Mutta voih, miksi pitää odottaa kevääseen, haluaisin niin päästä kokeilemaan varsinkin muuseitikeistä saatavia värisävyjä. Pihalla on jo liian kylmä värjätä ja sisällä sieniä keitellessä saattaisi tulla vähän liian hyvä pössis.

Mutta onneksi sisällä voi värjätä (kunhan muistaa tuuletuksen ym. varotoimet) vielä aineksilla, joista ei tule ihan niin hyvä pössis. Keräsin nimittäin pensaistamme koristearonian marjoja ja värjäsin niillä, vaikka tiesinkin, että värinkestossa ei ole hurraamista. Puretuksena aluna ja lankana vaaleanruskeanharmaa Viking Vilma (75 % villaa, 25 % polyamidia). 

Värjäyksen jälkeen jätin langan jäähtymään liemeensä vuorokaudeksi ja huuhtelin sitten. Olin muiden blogeista lukenut, että aroniavärjätty lanka päästää huuhdeltaessa paljon väriä, ja ensimmäinen huuhteluvesi värjäytyikin kauniin syvänvioletiksi. Mutta toinen huuhteluvesi oli jo ihan kirkasta! Etikankin lisäsin huuhteluveteen vasta nähtyäni tämän kirkkaan tuloksen. Ajattelin kuitenkin, että minuahan ei petetä, ja huuhdeltuani ja pestyäni langan laitoin sen kuivumaan valkoisen pyyhkeen päälle. Langasta valui muutama violetti tippa pyyhkeelle, eli ei ollutkaan ihan niin väriäpäästämätöntä. Mutta saattaa olla, että värilliset tipat irtosivatkin kalalankaisista pasmalangoista, joihin väri ei tarttunut yhtä tiiviisti. 

Ensimmäisen liemen langasta tuli aika tympeänharmaata violettia (tietenkään värit eivät ole kaikkein leiskuvimmat, jos pohjaväri on vaaleanruskeanharmaa, mutta mukana olleet vaaleat näytelangat olivat yhtä piristäviä väriltään). Värjäsin myös jälkiliemellä, ja värit olivat paljon paremmat, kauniin sinertävät. Voi miksi nämä haalistuvat? Kuvassa ylinnä Vilma, sitten jälkiliemen Drops Fabel ja Gjestal Maija.