2. luku, jossa esittelen blogikissaehdokkaan nro 1

Olen ehdottomasti kissaihminen, ja on harmillista, ettei minulla ole omaa kissaa. Siispä tältä blogiltakin puuttuu blogikissa. Mutta, jotta blogi ei tyystin jäisi kissattomaksi (eikös neuleblogissa kuulu olla kissa tai useampi?), aion kuitenkin aina silloin tällöin esitellä kissaehdokkaan, jossa saattaisi olla ainesta oikeaksi blogikissaksi. Kissaehdokas voi olla paitsi oikea, elävä kissa, myös tehty puusta, keramiikasta, langasta, kankaasta, pahvista yms.

Ensimmäisen blogikissaehdokkaan paikka kuuluu itseoikeutetusti entiselle kissalleni Simballe, joka on valitettavasti ollut autuaammilla hiirestysmailla pian yhdeksän vuotta.

Simba tuli meille ollessani 7-vuotias. Vuotta aikaisemmin paappani oli hankkinut itselleen sisäkissan. Sisäkissa tarkoittaa tässä tapauksessa (maaseudulla) kissaa, joka on kesy ja kulkee mielensä mukaan pihalle ja sisälle sekä saa ruokansa sisältä. Paapan maatilalla kuljeskeli hiirien perässä useampikin kissa, mutta ne olivat villejä, ja eliminoivat tehokkaasti kaikki kissoja rakastavan pikkutytön lähestymisyritykset.

Heti kun ruskearaidallinen kissa (nimeksi sille annoin Ruusunen, huomaatte varmaan vahvan Disney-vaikutuksen) oli tullut paapalle, hän ilmoitti, että "Sitten kun tämä saa pentuja, niin sinä saat yhden!" Voin vain kuvitella miten selkäni takana vanhempani puristelivat päätään, huusivat äänettömästi EI ja tekivät torjuntaeleitä. (Kissasta kun on vaivaa.)

Seuraavana keväänä jaoin huomioni ja ihasteluni kahdelle urospennulle, Oliverille ja Simballe. Oliver oli oranssiraidallinen ja lyhytkarvainen, kun taas Simban kohdalle oli sattunut erikoisempia geenejä. Henkilö, jolta paappa oli saanut aikoinaan Ruususen, kertoi, että sen suvussa on usein yksi poikanen pentueesta pitkäkarvainen. Niinpä Simbakin oli puolipitkäkarvainen ja harmaa-musta-valkokirjava. Muutaman kissakirjan selailun jälkeen totesimme siinä olevan norjalaista metsäkissaa.

Kesän lopulla -vanhempien vastustusyrityksistä huolimatta- Simba muutti meille viettämään kissanelämäänsä puolet ajasta ulkona ja puolet sisällä. Sen päivät kuluivat hiirestäen, iltapäivällä se otti nokkaunet isäni kanssa hänen tultuaan töistä, välillä tuijottaen ulos ikkunasta ja välillä loikoillen sopivasti läksykirjani päällä. Se luuli varmasti tekevänsä isälleni suuren palveluksen nuolemalla hänen päätään, jossa oli muutaman millin sänki). Isähän ei itse ulettunut päälakeaan nuolemaan ;) Kuulemma karhea kieli ei tuntunut mitenkään hyvältä. Onneksi Simba ei kokeillut sitä perheen naisväkeen, meillä kun on pitemmät tukat. Äidin kissa säikäytti useasti, kun hänen keittiössä ollessaan huone pimeni äkisti. Kissa siellä vain hyppäsi ulkona ikkunalaudalle pyytäen päästä sisään.

Blogikissaehdokkaan nro 1 plussat ja miinukset:

+ oikea kissa
+ kerrassaan mainio lajinsa edustaja
+ erittäin rakas

- siirtynyt jo manan majoille

Blogikissan etsintä päättyy, kun löydän ehdokkaan, joka ei saa yhtään miinusta.

PS. Tässäkin olisi ainesta blogikissaehdokkaaksi:
http://www.digisilm.ee/loomad/amur/pesakaamera.html
Linkistä pääsee livekameraan, josta voi seurata Tallinnan eläintarhan amurinleopardia kolmine pentuineen.