14. luku, jossa taiteillaan lankaa

Hei taas kaikki te viisi (+äiti), jotka yhä jaksatte harvasta päivitystahdista huolimatta käydä! Kiirettä on taas pitänyt ja blaa blaa... En ole hurjasti saanut mitään valmiiksi ja KYHitkin ovat pahasti aikataulusta jäljessä (ensi vuonna esitän, että sääntöjen pykälä "aloituksia voi siirtää muille päiville" poistetaan ;)). Yritän pitää periaatteenani, että en jokaisesta neuleesta julkaisisi kuvaa, jossa on kaksi kerrosta neulottuna ja selitettynä, että tästä tulee sukka. Tähän mennessä (19.pv) KYHiä varten olen aloittanut 12 työtä, eli menee tipalle, jos aion 23 työtä saada käyntiin lauantaihin mennessä.

Sen sijaan olen saanut valmiiksi vyyhdillisen lankaa! Yli vuosi sitten aloitin kehruuprojektin Tapion kaupasta ostamistani punaisesta ja viininpunaisesta hahtuvasta. Projekti ufoutui vuodeksi, kunnes vapun tienoilla jatkoin. Tein yhden säikeen punaisella ja toisen viininpunaisella ja kertasin ne yhteen kesän alussa. (Uskokaa pois, langassa on kaksi eriväristä säiettä, en tahdo saada punaisia sävyjä toistumaan oikein.)

Alunperin olin kerinyt kummastakin hahtuvakiekosta 40 grammaa projektia varten, mutta käsialani on selvästi muuttunut ohuemmaksi, sillä viininpunaista jäi aika tavalla. Nyt lankaa on 36 g ja laskutoimitus, joka saattoi olla väärässäkin, kertoi metrejä olevan 102(!). Joku päivä vielä osaan kehrätä lankaa, jota ei tarvitse kutsua taidelangaksi, vaan "tasaiseksi ja tylsäksi" ;). Jäi fiilis, että tämä hahtuva olisi sopinut paremmin neulontaan kuin värttinäkehräykseen. Minähän en toisaalta ole mikään expertti, kokemusta on tämä mukaanluettuna nyt kolme oikeaa vyyhtiä. 

Experteistä puheenollen, pääsin lainaamaan kirjastosta Tuulia Salmelan uunituoreen opuksen Kehrääjän käsikirja! Vielä en ole syventynyt siihen perusteellisesti, mutta kirja vaikuttaa selkeältä ja jo melko kokeneena käsityöntekijänä on suorastaan nautinto lukea tällaista perinpohjaissisältöistä kirjaa. Käsityökirjoissa on jo niin monta "yhdessä illassa valmista helposti ja nopeasti" -opusta, että välillä tympäisee. (Toki niilläkin kirjoilla on oma paikkansa, lukijansa ja tarkoituksensa.)
Kirja vaikuttaa niin hyvältä, että aion ostaa sen päästessäni kirjakauppaan. Kirjasta on arvostelukin ihkauudessa Ullassa.

Lopuksi vielä teaserkuva tulevasta. Jos kuva ei aukea, niin tässä pieni vihje. 

13. luku, jossa olen still alive

Huh, jouduin viettämään pitkän blogihiljaisuuden, kun ensin oli loppurutistus koulussa ja sitten muutin 500 kilometriä takaisin kotipaikkakunnalleni. Vaikka Hamina tuntui oikein mukavalta paikalta, päätin silti muuttaa takaisin synnyinpaikkakunnalleni, sillä täällä on vanhemmat ja kaverit. Vaikka tietenkin nyt jäi ikävä neulekisällikavereitani Kymenlaaksossa. Löysin itselleni asunnon kotipaikkakunnaltani, vanhempieni luokse en enää muuttanut takaisin, syystä, että a) minulle on jo kerääntynyt paljon tavaraa itsekseni asuttujen vuosien aikana ja b) hyvien välien säilyttäminen vanhempiin onnistuu paremmin näin. Olisin halunnut ottaa Haminasta mukaani koko asuntoni (ks. kuva), mutta ei ole tässä uudessakaan asunnossa mitään valittamista, etenkin, kun neliöitä on muutama lisää, mutta vuokra melkein sama. Tänne mahtuu hyvin neulekonekin (vaikka vielä se on vanhempieni luona)!

Koulumme loppui toukokuun viimeisenä päivänä, ja juhlistimme sitä menemällä ravintolaan syömään, minkä jälkeen jaettiin todistukset ja juotiin kahvit. Sinnikkäistä yrityksistämme huolimatta ope ei ollut suostunut jättämään yhtäkään luokalle, vaikka sitä olimme kovasti pyytäneet. Siitä huolimatta lahjoimme open antamalla hänelle risuja ;P Onneksi emme antaneet 'risuja' sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan yksi luokkalaisemme oli muotoillut risuista puun, jonka oksille jokainen oli hommannut jotain pientä kivaa. Minä tein tietenkin opettajasta samanlaisen amigurumin kuin itsestänikin taannoin. (Jos olet ihan uusi blogissani, niin lukaise tämä postaukseni, jossa kerron tarkemmin asiasta.) Parempaa kuvaa ei ole, muistin kuvaamisen vasta amigurumin roikkuessa puussa. Musta lanka Lanettia, harmaa Mini Duettia, valkoinen sisua ja tukka teetee Helmeä. Kuten omassakin amigurumissani, avasin tukkalangan säikeet. Tällä tavoin tukasta tuli hieman kiharaista, ja omaani varten suoristin langan kastelemalla, mutta opella on muutenkin hieman kiharahko tukka, niin tämä sopi oikein hyvin.  Ripustus kännykkäkorunarulla.

Viime kuun lopulla rutistin aikaa tehdä myös synttärikortti merihenkiselle perhetutulle. Kortin kuva on kiiltävää messinginsävyistä lahjapaperia, joka oli muuten hiukka vaikeaa kuvata. Toivottavasti pääsen vielä käyttämään lahjapaperia johonkin muuhunkin askarteluun, se on nimittäin oikein kaunista ja koko kuva on A4:kin isompi. Korttipohja on tavallista sinistä kartonkia, johon olen hieronut kultaista leimasinmustetta. Pisteenä i:n päälle ankkuri ja ruori, jotka tulivat jonkin helmisetin mukana ollessani 10 vuoden kieppeillä.

Lisäksi elämääni kuuluu tällä hetkellä maanantaina aloitettu kevyt kesätyö vanhusten viriketoiminnassa. Päivät kuluvat mm. jutellen, ulkoiluttaen ja muistipeliä pelaten. Tänään illalla pidin kavereille tuparit tarjoten suklaafondueta :P Kaverit toivat niin mukavia tupaantuliaislahjoja, että taidan muuttaa useammin ;) Muutosta ja tällaisista sosiaalisista aktiviteeteista johtuen WIP-tilastoni ei ole vielä räjähtänyt käsiin KYHin merkeissä, sillä olen saanut aloitettua vasta yhden (1) työn. Ärh. Toivoakseni tilanne korjaantuu. Toisaalta, jos nyt lopetan leikin kesken, niin saisin varmaan jonkun epäonnistuneen KYHäilijän lohdutuspalkinnon ;).